Jun 17, 2015

Back to Basics 2015, la-su

Nyt on sitten käsittelyssä viimeinkin se Night Visions Back to Basicsin koko yön kestänyt elokuvaputki. Tänä keväänä BtB:n pääyö tosiaan vietettiin kokonaan Maximissa, jonne olinkin jo ehtinyt ikävöidä, sillä viime syksyn festarit jouduttiin siirtämään toisaalle. Iltayhdeksästä alkaen kaksitoista tuntia eteenpäin istuskelin teatterin penkissä ja sitten totesin, että nyt riittää ja nössönä jätin viimeisen leffan tällä kertaa katsomatta.

Tässä nämä kuusi yön aikana katseltua:

Housebound (2014)
 
Nuori Kylie tuomitaan rötöstelyjen vuoksi asumaan takaisin äitinsä nurkkiin vanhaan omakotitaloon. Elo talossa ei ole helppoa, sillä äidin tai tämän miesystävän seura ei jaksa tyttöä kiinnostaa ja tämän nilkkaan asetettu rengas estää poistumisen pihapiiristä. Vielä vähän epämiellyttävämmäksi hommat alkaa mennä siinä vaiheessa, kun hän saa huomata, että talossa mitä ilmeisemmin kummittelee!


Tämä uusiseelantilainen trilleri kuulosti mielenkiintoisemmalta kuin se olikaan, tämä oli minulle aikamoinen pettymys odottaessani kunnon kummitustalotarinaa. Se ei ollut minusta pelottava, eivätkä sen vitsit jaksaneet naurattaa minua, sillä ne ei tarjonneet mitään uutta. Koin myös sen päähenkilön aika rasittavaksi ja tarinan mielenkiinnottomaksi. Taidan kuitenkin olla mielipiteeni kanssa aika yksin, sillä esimerkiksi IMDb:ssä Houseboundilla on pisteitä 6.8 (mikä on kauhulle todella paljon) ja sen arvosteluissa tätä vain hehkutetaan omaperäiseksi ja lähes täydelliseksi yhdistelmäksi kauhua ja komediaa! En tiedä pitäisikö tämä jopa katsella uudestaan, mutta se ajatus ei kyllä erityisemmin houkuttele. Traileri

_________

Burying the Ex (2014)
 
Kauhukaupassa työskentelevällä Maxilla menee näennäisesti aika hyvin, mies on erittäin innostunut alasta ja tällä on kaunis tyttöystävä Evelyn. Mies kuitenkin haaveilee ihan omasta paremmin tehdystä kaupasta ja Evelynin kiintymys alkaa jo ahdistaa miestä. Juuri kun Max on päättänyt erota tästä, saakin nainen surmansa onnettomuudessa. Max alkaa tapailla uutta  tuttavuutta, myöskin kauhusta innostunutta Oliviaa, mutta yllättäen tarina Evelynin kanssa ei olekaan ohitse. Evelyn nousee kuolleista ja haluaa ikuista rakkautta luvanneen Maxin takaisin!


Tässä Joe Danten tuoreimmassa elokuvassa oli lukuisia kauhuviittauksia, kun tosiaan sen päähenkilö Max työskentelee kauhukaupassa ja tapailee myöskin aiheesta innostunutta Oliviaa. Näillä oli välillä mielenkiintoista keskustelua ja tämä puoli miellyttikin minua paljon. Noin muutoin en oikein tiedä mitä mieltä olin tästä, Burying the Ex oli oikeastaan vain hyvin vähän kauhua ja enemmän komediaa, mutta se ei ihan hirveästi naurattanut minua. Lisäksi siinä oli sitten tuo rakkaustarina, jota tätä zombinainen oli sotkemassa. Oli tässä kuitenkin kekseliäisyyttä ja yritystä, kyllä se piti mielenkiintoa yllä. Leffa oli myös ihan näyttävän näköinen ja näyttelijät varsin passeleita. Suurin ongelma taitaa olla oma kyllästymiseni tuoreisiin kauhukomedioihin, kyllä tämä Burying the Ex oli varmasti genressään ihan hyväkin elokuva. Traileri

_________

Schramm (1993)

Lothar Schramm on yksinäinen mies, joka on kuitenkin ystävystynyt naapurissa asuvan kaunottaren Mariannen kanssa. Marianne työskentelee prostituoituna ja mies saa toimia tämän kuskina ja samalla turvana tämän käydessä erikoisilla työkeikoilla. Lotharilla on kuitenkin sellainen pieni salaisuus, että mies on sarjamurhaaja.


Tämä saksalainen Schramm on samalta mieheltä kuin Nekromantikit ja Buttgereit olikin jälleen näytöksessä paikalla. Mieleeni painui (yllättäen) erityisesti tämän kommentti siitä, kuinka yksin kauhua leffateatterissa katsovat naiset ovat omituisia, heh. Tämä oli siis lähtöisin siitä, että näyttelijätär Monika M löytyi tähdittämään Buttgereitin pätkiä juuri kauhuelokuvan näytöksestä, koska tämä kiinnitti huomion olemalla siellä yksin. Buttgereit myös kertoi siitä, kuinka hän itse oli nähnyt paljon sarjamurhaajaelokuvia, mutta missään niistä ei erityisesti näytetty murhaajan näkemystä. Schrammissa sitten sukelletaankin hyvin tarkasti sarjamurhaajan mieleen, joka oli erittäin mielenkiintoista. Elokuvassa oli hyvä tunnelma, jota säestivät vaikuttavat musiikit ja äänitehosteet. Tässä myös hypittiin aika paljon aikajanalla ja täytyi itse yhdistää pisteet toisiinsa, jotta sai rakennettua tarinasta kokonaisen. Lotharia kohtaan pystyi välillä tuntemaan jopa sääliä, joka viesti paitsi oivallisesta sukelluksesta tämän mieleen, myös erittäin vahvasta roolisuorituksesta Lotharin esittäjältä. Harvoin toivon elokuvalle pidempää kestoa, mutta tätä vain tunnin mittaista pätkää olisin mielelläni katsonut pidempäänkin. Tämä Schramm oli itseasiassa kaikista yön elokuvista suosikkini ja pidin siitä myös enemmän kuin Nekromantikeista. Traileri

_________

Clown (2014)

Kentin pojan synttäreille varattu klovni peruu viime hetkillä tulemisensa ja Kent päättää korjata asian pelleilemällä itse juhlissa. Mies löytää vanhan asun, jonka vetää päällensä ja lapset ovat innoissaan. Seuraavana aamuna odottaa kuitenkin aikamoinen yllätys, kun mies ei enää saakaan asua tai peruukkia pois päältään, eivätkä meikitkään irtoa pesemällä. Asu onkin ikivanhan demonin nahkaa ja Kent alkaa muuttua täksi hirviöksi. Suurimmaksi murheeksi nousee se, että mies himoitsee tätä nykyä syödäkseen vain lapsia!


Clownia lähdin katsomaan hieman ristiriitaisin tuntein, sillä pellekauhu miellyttää kyllä minua, mutta toisaalta pelotti ajatus jälleen yhdestä uudesta (huonosta) moneen kertaan nähdystä kauhukomediasta. Onneksi kyseessä ei sitten kuitenkaan ollutkaan kauhukomedia, vaan ihan rehti kauhuelokuva! Siinä oli jännitystä, säikyttelyä ja veri myös lensi. Tuosta pellehahmosta oli ihan oikeasti saatu aika karmivan näköinen ja pikkuhiljaa tapahtuva muutos oli hienosti toteutettu. Elokuvassa oli hyvä synkkä tunnelma koko kestonsa ajan ja tuon pelledemonin taustatarinaa avattiin hyvin. Myöskin tarina pysyi koko ajan mielenkiintoisena, vaikka tahti jossakin välissä tuntuikin olevan vähän laahaava, huomasin nimittäin jossakin kohdassa, että silmäluomeni tuntuivat vähän turhan raskailta. Yleisesti ottaen Clown oli kuitenkin positiivinen yllätys ja viihdyttävä elokuva, joka olikin suosikkini näkemistäni yön uusista elokuvista. Traileri

_________

Tokyo Tribe (2014)

Tokiossa on valloillaan erilaisten jengien sota, jota käydään niin kilpaa räpäten kuin erilaisia aseita heilutellen. Näyttävän näköiset jengiläiset ottavat mittaa siitä, mikä jengeistä onkaan se kaikista kovin.


Tämä esittelyvihkossa japanilaisena rap-taistelumusikaalina esitelty elokuva epäilytti etukäteen melkoisen paljon. Olisin varmaankin luovuttanut yön katsomiset jo ennen tätä elokuvaa, mikäli seuraava leffa ei olisi ollut se mikä se oli. Mutta mikä yllätys, tämä se olikin varsin viihdyttävä elokuva! Mietin tämän aikana, että minulla aika jännä mielikuva japanilaisesta elokuvasta, kun sellaisia tulee lähinnä katseltua näillä festareilla, joissa tietysti esitetään vähän erikoisempia pätkiä. Vai tehdäänköhän siellä päin ollenkaan sellaisia ns. tavallisia elokuvia... Oli hauska katsella tämän Tokyo Triben hienoja vaatetuksia ja tuntui hassulta katsella japanilaisia kunnon räppärityyleissään. Ja tämä siis todellakin oli musikaali, en ole ihan varma oliko tässä yhtäkään ei räpättyä/laulettua repliikkiä! Musiikkityylinä rap ei ole itselleni kovin mieluinen, mutta hienot ja huvittavat taistelut näillä räpäytyksillä säestettynä olivat vain melkoisen viihdyttävää katseltavaa. Olen törmännyt useassa yhteydessä vertauksiin The Warriorsiin ja joo, kyllähän jonkinlaisen yhteyden pystyy näkemään. Paitsi että tässä nuoret olivat räppääviä japanilaisia hoppareita... Tokyo Tribe onnistui pitämään aamuviideltäkin hereillä. Traileri

_________

Death Weekend (1976)

Rikas Harry vie tuoreen naistuttavansa Dianen maaseudulle kartanolleen viikonlopun viettoon. Diane haluaa kokeilla matkalla miehen hienoa autoa ja kaasutteleekin sillä näyttävästi. Pian nainen saa kilpakumppaneiksi paikallisen äijäporukan, jonka tämä päihittää hienoilla ajotaidoillaan. Miesporukalle tällainen nöyryytys ei kuitenkaan uppoa ja he saapuvat kostoretkelle kartanolle kiusaamaan pariskuntaa.


Tämä Death Weekend tunnetaan myös nimellä House by the Lake, joka onkin ainakin minulle tutumpi nimi. Tätä elokuvaa on itseasiassa suositeltu minulle useampaankin otteeseen ja se on monesti mainittu samassa listauksessa kuin esimerkiksi erinomaiset Last House on the Left ja I Spit on Your Grave, mutta näin Death Weekendin vasta nyt ensimmäistä kertaa. Ymmärrän kyllä miksi tämä halutaan listata samaan sarjaan kuin nuo kaksi muuta, mutta tämä Death Weekend oli trillerimäisempi. Tässä olikin hyvää jännitystä, mutta ei siinä asioilla ei revitelty niin paljon. Vaikka se ei toki aina olekaan tarpeen, niin tältä olisin odottanut vähän enemmän sitä raakuuttakin. Death Weekend ei siis ihan yltänyt innoittajansa, Last House on the Leftin, tasolle, mutta oli joka tapauksessa ihan hyvä elokuva. Traileri

Jun 9, 2015

DVDs +

Jälleen kerran on aika esitellä hyllyn uusia tulokkaita ja tällä kertaa nämä kaikki onkin synttärilahjaksi saatuja.


Ensimmäisessä kuvassa on rivi Night Visions -julkaisuja, joista episodielokuvat The ABCs  of Death (2012) ja The ABCs of Death 2 (2014) ovat itseasiassa jääneet minulle jostakin syystä hieman tuntemattomiksi. Troma-elokuva Return to Nuke 'Em High Volume 1 (2013) on myöskin näkemättä, vaikka siihen viime vuonna olikin jo festarileffalippu hankittuna, mutta olin tuolloin sairaana.  Aika varmoja valintoja mieleisiksi synttärilahjoiksi!


Sain myös lahjakortin, jolla sain itse valita kaupasta yhden elokuvan ja valintani kohdistui tähän Taxi Driverin (1976) hienoon kaksilevyiseen metalliboksiin. Lahjojen joukosta löytyi myös hiljalleen keräämääni American Pie -sarjan viimeinen puuttuva osanen American Reunion (2012), jota en olekaan vielä nähnyt. Nyt olisi korkea aika pitää se American Pie -putki!


Lähes 800-sivuinen The Phantom's Ultimate Video Guide oli taas erinomainen kirppislöytö varsinkin tällaiselle 80-luvun ja oudompien elokuvien ystävälle. Tämä kirja on tosiaan julkaistu 1989 ja siinä esitellään more than 4000 of the latest, greatest, weirdest, and rarest action, horror, sci-fi, cult, camp, comedy, and classic videos. Hyvin tekstipainotteinen opus, mutta on siinä kuitenkin jokunen mustavalkoinen kuvakin. Hauska yllätys oli löytää kirjan välistä vanhan Cineplex Odeon -ketjun käytetty leffalippu! Valitettavasti en kuitenkaan onnistunut tihrustamaan siitä mitään vuosilukua. If you choose THE TERMINATOR over TERMS OF ENDEARMENT, don't turn on your VCR without... THE PHANTOM'S ULTIMATE VIDEO GUIDE!

Jun 2, 2015

Do not open until 1985

Menin tuossa täyttämään pyöreitä vuosia (muistaakseni ja laskujeni mukaan 20), mutta en halunnut järjestää mitään kovin perinteisiä juhlia. Sain mainion idean täysin itseni näköisiin juhliin ja järjestinkin siis ystävilleni leffaillan! Vuokrasin tätä varten pienen parinkymmenen henkilön elokuvateatterin vain meidän käyttöömme yhdeksi illaksi.


Katsottaviksi elokuviksi valitsin omasta hyllystäni kasan vuonna 1985 julkaistuja elokuvia. Tuo syntymävuoteni on ollut varsin mainio elokuvavuosi, joten hyviä vaihtoehtoja löytyi runsaasti. Alla olevasta julistekuvasta näkyy, mitä kaikkea oli mukana, mutta vain puolethan niistä oikeasti ehdittiin katselemaan. Illan mittaan kankaalla näkyivät Re-Animator, European Vacation, Weird Science, Uuno Epsanjassa, Back to the Future ja A Nightmare on Elm Street 2. Osa porukasta taisi istua kaikki leffat läpi, mutta itse ehdin katselemaan näistä ehkä 2,5 elokuvaa. Tuo julisteseinä toimi muuten vieraskirjanakin: jokainen vierailija sai vetää tussilla nimmarin haluamaansa julisteeseen.


Perinteisen synttärikakun lisäksi tarjolla oli tietysti helppoa leffaevästä: popcornia mausteilla, suolatikkuja, karkkeja ja tölkkilimuja. Epäröin hieman etukäteen, että jaksaako joku muukin nököttää koko illan leffateatterissa, mutta sain tästä leffaillasta vain kiitosta ja kehuja kaikilta vierailta. Ehkä tästä jollekin toisellekin ideaa hieman erilaisiin juhliin?!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...