Dec 24, 2016

I heard on the news that an airline pilot spotted Santa's sleigh on its way in from New York City.

Kohta sen saa taas katsoa! Toivotan siis kaikille oikein griswoldimaisen


Dec 23, 2016

He decked the bad guys while we slept and waited for Santa.

I'll Be Home for Christmas (2016) kertoo yksinhuoltajaäidistä Jackiesta (Mena Suvari) ja tämän 8-vuotiaasta tyttärestä Graciesta (Giselle Eisenberg). Heidän on tarkoitus jälleen kerran viettää joulu kahdestaan, kun yllättäen Jackie isä (James Brolin) ilmestyykin kuvioihin monen vuoden kateissa olemisen jälkeen. Gracie innostuu joulusta yhdessä vaarin kanssa, mutta Jackie ei lämpene ajatukselle vanhojen haavojen vuoksi. 


Tästä oli yritetty tehdä sellainen erittäin symppis jouluelokuva: on kiireinen yh-äiti, jolla on huono poikaystävä ja huonot välit omaan isään. Sitten on tuo reppana tytär, jolla ei ole ollut kunnon isähahmoa, eikä sen paremmin isoisähahmoakaan. Valitettavasti symppistely välittyi minulle osaksi vain yrityksenä. Tuo pikkutyttö oli mielestäni aika ärsyttävän pikkuvanha, enkä pitänyt tästä näyttelijästä. Mena Suvari Jackie-äitinä oli osittain symppis ja tämän hahmo kehittyi kivasti leffan edetessä. Toisaalta taas tuntui hassulta, että katsojan olisi pitänyt olla sen puolella, että Jackie hyppäsi suoraan uuden miehen mukaan, kun nykyinen ei ollutkaan niin kiva. Kyllähän tätä puolusteltiin näyttämällä mikä "hirviö" nykyinen oli ja kuinka upean mahtava uusi oli, mutta silti. Se mikä tässä leffassa taas onnistui, oli tuo eläkkeellä oleva poliisi, eli Jackien isä, joka oli oikeasti erittäin symppis hahmo (leffan on muuten ohjannut juuri tätä esittänyt Brolin!) ja pelasti osaltaan elokuvaa. Tätä korosti myös mukaan tullut vanha poliisikoira Nose, joka tietysti oli symppis, koska koirat nyt ei oikein muutakaan voi olla. Pidin tässä leffasta siitä, että tässä oli tärkeässä osassa aikuisen tyttären ja isän välit, se oli raikas idea jouluelokuvalle. I'll Be Home for Christmas oli hyvin jouluinen elokuva ja sai joulumielelle, vaikka en sen kaikista puolista pitänytkään. 

Ja kyseessähän on jälleen Hallmarkin leffa, esittelyvideo täällä

Dec 20, 2016

Just once, I'd like a regular, normal Christmas. Eggnog, a fuckin' Christmas tree, a little turkey. But, no. I gotta crawl around in this motherfuckin' tin can.

Die Hard 2 (1990) on Renny Harlinin ohjaama toimintaelokuva. On jouluaatto ja newyorkilainen poliisi John McClane (Bruce Willis) odottaa Washingtonin lentokentällä vaimoaan. Pian miehen huomio kuitenkin kiinnittyy kentällä oudosti käyttäytyviin henkilöihin ja aikansa näitä seurattuaan käy ilmi, että kyseessä on joukko terroristeja, jotka ovat ottaneet haltuunsa koko lentokentän. Ilmassa olevia lentokoneita ei päästetä laskeutumaan ja niissä on lukuisia ihmisiä loukussa, mukaan lukien McClanen vaimo. Lentokenttäpoliiseista ei tunnu olevan tarpeeksi hyötyä, joten McClanen ei auta kuin ottaa ohjat itselleen. 


Eihän siitä ole kuin viisi vuotta aikaa, kun katselin vuoden 2011 joululeffaputkessa ensimmäisen Die Hardin... Tarkoituksena oli kyllä katsella hieman nopeammalla aikataululla myös näitä jatko-osia, mutta olisi saattanut alkaa tylsistyttää, jos nämä olisi katsonut peräkkäin. Die Hard 2 - vain kuolleen ruumiini yli on nimittäin hyvin samanlainen elokuva kuin edeltäjänsä, siinä oikeastaan muuttuu vain tapahtumaympäristö. Aseet räiskii, McClane sankaroi ja letkauttelee one-linereita ja niin edelleen. Lentokenttä oli ympäristönä ihan jännittävä, pahikset pystyivät samalla hallitsemaan niin maata kuin taivasta. Päästiin myös kokemaan jouluista lumimyräkkää pihalla! Die Hard 2 on mielestäni ykkösen tapaan viihdyttävä elokuva, mutta ei yltänyt ihan sen tasolle kuitenkaan. (Katsoin heti perään vielä kolmannenkin osan, jossa oli vähän uutta ideaa ja josta pidinkin enemmän. Se ei kuitenkaan ajoitu jouluun, niin ei siitä sen enempiä nyt.) Varsinaisesti lämpimälle joulufiilikselle Die Hardit eivät saa, mutta hieman vaihtoehtoisena jouluviihteenä ne kyllä toimivat erinomaisesti.

Dec 18, 2016

I don't want to speak ill of your mother on Christmas, but she's nothing but a common street whore.

Four Christmases (2008) kertoo lapsettomasta pariskunnasta Katesta (Reese Witherspoon) ja Bradista (Vince Vaughn). Kumpikaan ei välitä olla perheidensä seurassa ja tämän vuoksi he aina pakenevat jouluiksi ulkomaille, eivätkä he itseasiassa ole ikinä edes tavanneet toistensa vanhempia. Tänä jouluna he kuitenkin joutuvat vierailemaan molempien vanhempien luona, joka tarkoittaa neljää erillistä perhejoulua. Vierailujen aikana Kate ja Brad joutuvat mukaan melkoisiin sotkuihin ja he saavat myös kuulla kaunistelematta nekin tarinat, jotka ovat päättäneet jättää kertomatta toisilleen. 


Tämä Neljä joulua yhdessä päivässä ei ollut minulle ennalta mistään muusta tuttu kuin siitä, etteivät kuulemma Witherspoon ja Vaughn tulleet toimeen kuvauksissa. Reese oli kuulemma liian tosikko ja Vince liian vitsailija. En tiedä onko tämä totta vai ei, mutta molempien maineen tuntien se ei kuitenkaan kuulosta kovin kaukaa haetulta. Four Christmases oli tietyllä tapaa aika perinteinen perhekohellusjoululeffa. Oli mitä erikoisempia hahmoja ärsyttävinä sukulaisina ja siinä keskellä sitten tämä jokseenkin normaalilta vaikuttava pariskunta. Keskeiseksi ideaksi sitten kuitenkin lopulta nousi se, että Kate ja Brad olivat jättäneet kertomatta menneisyydestään melkoisen paljon. Koko onnellisen parisuhteen takana tuntuikin olevan se, etteivät he edes tunteneet toisiaan kunnolla. Sitten kuvioihin tulivat äidit ja isät, jotka lipsauttelivat kaiken mahdollisen näiden menneisyydestä. Pidän tästä leffan ideasta, mutta siihen se sitten pitkälti jääkin. Jokin tässä leffassa tökki pahasti, sen huumori ei naurattanut juuri ollenkaan. Joululeffoista parhaimpia ovat yleensä juuri kohellusleffat, mutta kohellus tässä leffassa ei vain jaksanut naurattaa. Vitsit olivat huonoja ja ehkä siinä myös yritettiin liikaa olla hauskempia kuin ne muut. Lisäksi leffan loppu ihan oikeasti harmitti: tämäkö sen sanoma olikin. Four Christmases ei siis noussut minun joulusuosikkeihin, eikä se saanut millään tapaa joulumielelle, en siis erityisesti suosittele sitä kenellekään. 

Dec 17, 2016

What other time of the year is as magical as this?

A Wish for Christmas (2016) on tv-elokuva ujosta Sarasta (Lacey Chabert), joka saa firman joulujuhlassa tietää, että tämän esimies on ottanut kunnian itselleen Saran keksimästä ideasta. Sara ei uskalla sanoa mitään, mutta pahoittaa mielensä. Sitten tämä törmääkin itse joulupukkiin, joka antaa naiselle yhden toivomuksen, jonka taika kestää 48 tuntia. Sara toivoo rohkeutta ja pian tämä onkin puhunut suunsa puhtaaksi koko työporukalle. Asiat alkavat järjestyä ja ei aikaakaan kun Sara saa ylennyksen ja on matkalla Seattleen firman omistajan Peterin (Paul Greene) kanssa tekemään suuria kauppoja. 


Olin aikeissa tehdä tänä vuonna kunnon joululeffa-arvosteluputken blogiin, mutta sitten huomasin, että olen jo arvostellut noin kaikki jouluelokuvat ikinä! (Yläpalkista löytyy tähdin koristeltu linkki kaikkiin blogin jouluarvosteluihin.) Selailin Netflixin valikoimaa ja lähes ainoat katsomattomat olivat jotain B-luokan romanttisia joululeffoja ihan viime vuosilta, eivätkä ne houkutelleet lainkaan. Jostakin syystä tämä A Wish for Christmas oli saanut poikkeuksellisen hyvät arvostelut niin Netflixissä kuin IMDb:ssä ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Hyvin ennakkoluuloisen sellaisen tosin, sillä kyseessä on kuitenkin Hallmark Channelin joululeffa. Itseasiassa A Wish for Christmas ei ollut niin huono kuin pelkäsin, se ei alkanut romanttisena hömpöttelynä vaan hyvin pitkän aikaa leffan kantava idea oli Saran arkuus työelämässä ja sitten tämän yllättävän rohkeuden vaikutus. Hyvin pian kävi kuitenkin selväksi, että Saran ja Peterin matkan tulos ei ole pelkästään onnistuneet kaupat, vaan kyllähän nyt jouluelokuvaan pitää romantiikkaa saada - ja sitten elokuva kävikin vähän tylsäksi. Hyvin jouluinen leffa tämä kuitenkin on, joulun taikaa muistetaan korostaa ja yrmyimmätkin  hahmot sen toki löytävät viimeistään leffan lopussa. (En koe tätä spoilaamisena vaan itsestäänselvyytenä!) Pääosan Lacey Chabert on ihan hyvä näyttelijäkin, mutta tämä on jostain syystä jäänyt jumittamaan näihin tv-elokuviin. A Wish for Christmas oli siis mielestäni ihan katsottava jouluelokuva, suosittelen vaikka Hallmark-elokuvien ystäville.

Traileri täällä

Dec 6, 2016

Maximum Halloween 3016, la-su

Night Visions Maximum Halloween huipentui tietysti myös tänä vuonna koko yön kestävään leffateatteri-istuntoon. Osallistuin itse viiden leffan verran, skippasin tällä kertaa siis ensimmäisen ja viimeisen elokuvan. Vikan olisin kyllä itseasiassa jaksanut katsellakin, mutta aamukymmenen jälkeen oli jo kiire sunnuntaipäivän menoihin. Tällä kertaa kaikki yön aikana katsomani pätkät olivat muuten ihan tuoreita vuoden 2016 elokuvia.



Paul ei tunnu pääsevän yli ikävästä erosta ja tämä päättää osallistua hyvinvointileirille, joka edistäisi ikävistä asioista eroon pääsemistä. Leirillä pelkän asioiden puimisen sijaan leiriläiset saavatkin juotavakseen hyvin omituisen makuista juomaa, jonka seurauksena heistä poistuu elävä olio, jota heidän on hoivattava. 


Aikoinaan minun oli vaikeaa käsittää, että Christmas Vacationion Rusty voisi olla Big Bang Theoryn Leonard, nyt taas Johnny Galeckia on hyvin vaikea ajatella minään muuna kuin tuona nörttimiehenä. Vaikka tästä The Master Cleansesta puuttuikin se nörttipuoli, niin muutoin sosiaalisesti hieman kömpelö Paul olisi ihan hyvin voinut ollakin Leonard. Tämä elokuva oli juuri sopivan omituinen, siinä saatiin onnistuneesti myös katsoja kehittämään jonkinlaista tunnesidettä näihin erikoisiin otuksiin sitä mukaa kun leiriläiset kiintyvät niihin. Plussaa elokuva saa muuten myös siitä, että nuo otukset ovat ihan käsityönä tehtyjä. Elokuva piti hyvin mielenkiintoa yllä, ainoastaan ihan loppu vähän lässähti ja se vähän harmitti. Pidin kuitenkin suurimmaksi osaksi The Master Cleansesta ja uskallan myös suositella tätä. Traileria tälle ei näyttäisi olevan, joten: Klippi
_____________


Tyttöporukan oli tarkoitus bilettää mökkirannalla, mutta yksi heistä on kadoksissa. Muut aloittavat juhlinnan ja saavatkin seurakseen Peten. Pian myös kadoksissa ollut Kristy ilmestyy paikalle, mutta täysin alasti, verisenä ja murhanhimoisena! Bilettäjät pakenevat lähellä olevaan mökkiin, mutta harmillisesti mökissä asuva perhe onkin vielä vähän sekopäisempää porukkaa.


Tonight She Comes alkoi aika perinteisellä kauhumeiningillä, jossa kauniit nuoret bilettävät metsässä ja pusikoissa vaanii jokin pahuus. Pikkuhiljaa elokuvaan tuli lisää mausteita ja loppua kohden meno olikin aikamoista revittelyä. Elokuvan ohjaaja oli paikalla näytöksessä ja tämä kertoi, että tavoitteena olikin saada joistain kohtauksista mahdollisimman järkyttäviä. Ihan lopussa olikin sellaisia materiaalia, joita ei ehkä ihan herkkävatsaisimmille viitsisi suositellakaan! Pidin Tonight She Comesissa siitä, että sen tarina kehittyi koko ajan oudommaksi ja siinä sai yllättyä useampaankin kertaan, tämä puoli piti varsin hyvin mielenkiinnon yllä. Elokuvasta sai myös hyvät naurut, ja sitten taas sujuvasti siirryttiin johonkin ällöttävyyteen. Ohjaaja kertoi myös avoimesti olevansa suuri kauhufani ja käyttäneensä lukuisia vanhoja elokuvia inspiraationa tähän omaan teokseensa, joka myös näkyi lopputuloksessa. Tonight She Comes oli varsin mielenkiintoinen tuore kauhuelokuva. Traileri
_____________


1974 (2016)

On vuosi 1974 ja meksikolainen pariskunta Altair ja Manuel ovat päättäneet ikuistaa onnellista elämäänsä filmikameralla. Pian he huomaavat, että mitä omituisempia asioita alkaa tapahtua heidän ympärillä ja myös Altairin käytös muuttuu kummalliseksi. Manuel huolestuu yhä enemmän, kun Altair tilaa ison läjän mustia tiiliä ja rakentaa niistä oven malliset muurit makuuhuoneen sekä kellarin seiniä vasten. 


Tämä 1974 on tosiaan ihan tuore meksikolainen elokuva, mutta se on toteutettu niin, että se näyttää 70-luvulla kotikameralla kuvatulta. Ja elokuva tosiaan oli kokonaan näillä käsikameroilla kuvattu, eli katsoja näkee sen, mitä Manuel nyt sattuu kameraansa ikuistamaan. En itse ollenkaan ole tämän kuvaustyylin ystävä, kyllä se silloin aikoinaan uutena juttuna oli ihan jännä, mutta nyt se on lähinnä vain häiritsevä tekijä. Muutoinkin tässä leffassa käytettiin vähän turhan kuluneita säikyttelyjä, kuten yllättäen kuvaan ilmestyvä nainen, jolla roikkuu silmillä pitkät mustat hiukset. Kyllähän se sai nytkin yleisön säpsähtelemään, mutta jotakin uutta olisi kiva nähdä. Oli tässä leffassa kuitenkin koko ajan hyvä jännittävä tunnelma. Positiivista oli myös tuo hyvin uskottava 70-lukulaisuus, välillä pääsi unohtumaan se, että tämä tosiaan on ihan tuoretta materiaalia. Valitettavasti se puoli ei kuitenkaan pelastanut elokuvaa ja tuomioni on, että 1974 on monesti tehty ja nähty leffa. Traileri
_____________


31 (2016)

On Halloween ja karnevaaliryhmä matkustaa autollaan Amerikan syrjäseuduilla. Kesken matkan heidät kaapataan suureen rakennukseen ja kerrotaan, että he ovat nyt osa suurta peliä. Pelin nimi on 31 ja heidän ainoa tehtävänsä on selvitä hengissä seuraavan 12 tunnin ajan. Pelinappuloiksi pistetään lisäksi myös mitä erikoisempia murhanhimoisia psykopaatteja, joita vastaan heidän on taisteltava.


Odotin tätä Rob Zombien uusinta leffaa aika innolla, sillä pidän miehen elokuvista ja tyylistä muutenkin. Ja olihan se tämän ominainen tyyli selvästi näkyvillä myös tässä. Valitettavasti 31 ei vain millään tapaa erottunut Zombien aiemmista elokuvista ja suoraan sanoen minua alkoi kyllästyttää kesken leffan. Leffan idea ei myöskään ollut kovin uusi, olen nähnyt jo aika monta kertaa elokuvan, jossa ihmiset pelinappuloina lukittuna suljetussa tilassa vaaran kanssa. Eikä tässä sitä tehdä mitenkään paremmin. Miehen aiemmissa leffoissa on myös onnistuttu jossain määrin shokeeraamaan raakuuksien kanssa. Ja kyllähän tässä 31:sessä goreilu oli yhtä näyttävää kuin ennenkin, verta ja suolenpätkiä roiskittiin, oli likaista ja ällöttävää. Mutta sekin on vaan jo niin nähty. Ja myöskin Zombien vaimo pääosassa on jo niin nähty... Ikävä kyllä 31 ei siis tehnyt vaikutusta, kyllästyin. Traileri
_____________



Aikuisten veljesten Gordonin ja Johnin isä on kadonnut jo vuosia sitten ja nyt heidän on määrä tyhjentää isän vanha videokauppa. Veljekset kuitenkin löytävät kaupan perähuoneesta erikoisen näköisen lautapelin, johon kuuluu myös videokasetti. He päättävät aloittaa pelin ja huomaavat pian, että tämä onkin paljon enemmän kuin peli. Samaan aikaan lähiseuduilla alkaa nimittäin ilmaantua onnettomuuksia, joilla on selvä yhteys peliin. Peli on kuitenkin pelattava loppuun, sillä vaikuttaa siltä, että pelillä on jokin yhteys isän katoamiseen.


Beyond the Gates oli yön elokuvista ehdoton suosikkini, eikä se oikeastaan yllättänyt. Lainaus Night Visionsin sivuilta elokuvan kuvauksesta: Beyond the Gates näyttää elokuvalta, jonka Stuart Gordon, Sam Raimi tai Joe Dante olisivat tehneet 1980-luvulla ja lyöneet pakkaseen jälkipolvien löydettäväksi. Lisäksi elokuvan kuvauksessa mainitaan Lovecraft ja John Carpenter, joten odotukseni olivat melkoisen korkealla jo ennen elokuvaa. Onneksi ei tarvinnut pettyä! Tässä todellakin oli mainiota kasarifiilistä niin niiden videokasettien, syntikkamusiikkien kuin myös erikoistehosteiden suhteen. Juoni oli sopivan jännittävä ja viihdyttävä, oli mielenkiintoista seurata miten Jumanji-henkinen peli etenee tv-ruudulla pelin hengettären (Barbara Crampton) johdolla. Beyond the Gates oli siis varsin mainio kunnianosoitus kasarikauhulle ja suosittelen elokuvaa suuresti! Traileri

Dec 4, 2016

Maximum Halloween 3016, perjantai

Perjantaina kävin katsomassa Night Visions Maximum Halloween 3016 -festareilla vain yhden elokuvan, mutta se oli tarkkaan valittu. Kyseessä oli nimittäin Kevin Smithin uusin elokuva Yoga Hosers (2016)! Pidin muutama vuosi sitten täällä blogissakin Kevin Smith -putken, linkit arvosteluihin löytyy täältä. Mieheltä on tässä välissä ilmestynyt yksi elokuva, Tusk (2014), josta pitäisikin vielä kirjoittaa jossain välissä. Tämä Yoga Hosers on itseasiassa jonkinlainen jatko-osa Tuskille (tai paremminkin spin-off) ja tästä on tarkoitus tulla trilogia.


Kanadalaiset 15-vuotiaat kaimat Colleen M. (Harley Quinn Smith) ja Colleen C. (Lily-Rose Depp) ovat erittäin koukussa älypuhelimiinsa ja valokuvien ottamiseen niillä. Valitettavasti heidän täytyy kuitenkin puhelimien näpyttelyn lisäksi käydä koulussa ja töissä Colleen C:n isän kaupalla. Eräänä iltana kaupan sisälle nouseekin maan sisältä pahuus pienten natsibraatwurstien muodossa! Tytöt pääsevät käyttämään joogaoppejaan taistellessaan pahuutta vastaan ja saavat myös avukseen legendaarisen ihmismetsästäjä Guy Lapointen (Johnny Depp).


Yoga Hosersia vaivaa hieman sama asia kuin Jersey Girliä. Kevin Smith teki Jersey Girlin rakkaudenosoitukseksi pikkutytölleen Harley Quinnille ja nyt vuosia myöhemmin mies halusi tehdä vähän vanhemmaksi kasvaneelle tytölle ikioman elokuvan - eikä sillä niin väliä kuinka hyvä siitä tulee. Yoga Hosersissa Harley Quinn saa pitää hauskaa parhaan kaverinsa kanssa, he laulavat ja nauravat yhdessä. Onhan tämä myös ihan kunnon perhe-elokuva, siinä on Smithin perheestä isän ja tyttären lisäksi mukana myös äiti Jennifer Schwalbach (ja tietysti myös liki perheeseen kuuluva Jason Mewes). Bestis Lily-Rosen perhe on myös elokuvassa kokonaisuudessaan mukana, isä Deppin lisäksi nähdään äiti Vanessa Paradis sekä veli Jack. Valitettavasti elokuva ei vain missään mielessä ole Kevin Smithin parhaimmistoa. Siinä on omat hyvät puolensa, kuten olen monesti kertonut, pidän Smithin huumorista ja tässä  leffassa on myös hauskoja vitsejä. Suurin osa hahmoista ei vain mielestäni toiminut, pääosissa olevat tytöt vaikuttivat liian paljon olevan ihan vain omia itsejään pitämässä hauskaa, en ole vakuuttunut kummankaan näyttelijäntaidoista. Johnny Depp osaa toki näytellä, mutta tämän hahmo ei toiminut Tuskissa sen paremmin kuin tässäkään. Ja vaikka pidänkin yleensä kaikenlaisesta outoiluista, niin Yoga Hosersin outoilu ei oikein tehnyt vaikutusta. En sanoisi tätä täysin huonoksikaan elokuvaksi, kyllä sen kerran katseli mielenkiinnolla ja oli se ihan viihdyttäväkin. Valitettavasti Yoga Hosers kuitenkin jäi Kevin Smith -asteikoilla ihan sinne häntäpäähän.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...