Feb 26, 2013

Oscars 2013

Ja taas ne Oscar-juhlinnat ovat jo takanapäin. Täytin tuohon edellisen postaukseni taulukkoon voittajia sitä mukaa kun ne julistettiin yön aikana ja sen lopullisen taulukon veikkauksieni kanssa näkee siis täältä. Yllättävän hyvin nuo omatkin veikkaukseni osuivat kerrankin kohdilleen! Ja veikkauksenihan olivat siis vaan tuntumia siitä, että keille saattaisi napsahtaa pysti, eivät omia suosikkejani. Eniten toivoin kuitenkin, että Djangolle irtoaisi joitakin pystejä ja erityisesti se Tarantinon käsikirjoitukselle annettu patsas lämmittikin mieltä. Olin aivan varma, että Argo voittaa parhaan elokuvan ja ihan hyvä osoite se olikin. Tuli hyvä mieli Ben Affleckin puolesta! Juontaja Seth MacFarlane oli mielestäni ihan hyvä ja mieleeni tuli oikeastaan Hugh Jackmanin juonnot parin vuoden takaa. Muutamia erittäin hauskoja heittoja MacFarlanelta irtosi ja tämän poikamainen veikeä hymyily jollain tapaa antoi anteeksi vähän tökerömmätkin heitot. Mielestäni Oscareihin juontajaksi sopii parhaiten vähän vanhempi ja yleisesti pidetty henkilö, sellainen jolla on pitkä ura takana ja on ns. varaa kettuilla muille filmitähdille. Mutta ihan jees tämä MacFarlane oli, ei moittimista!


Ihan parhaimmaksi hetkeksi tämän vuoden gaalasta voisin mainita sen hetken, kun Jack Nicholson vilahti kamerassa! Olen jo monta vuotta itkenyt sitä, kun tuntuu ettei näitä vanhoja kunnon tähtiä enää näy yleisön joukossa, mutta siellä se mies aurinkolaseineen tällä kertaa istui. Loppuvaiheilla aloin jo haaveilla siitä, että mies tulisi vielä lavallekin moikkaamaan ja niinhän se kipusi juontamaan parhaan elokuvan pystin videoyhteydessä Michelle Obaman kanssa. Sen sijaan Kristen Stewartin osuutta lavalla en ymmärtänyt lainkaan ja se olikin harvinaisen kiusallinen hetki. Miksiköhän tämä on haluttu sinne? Stewart ei tosiaan ole millään tapaa puheihmisiä ja eikä tämän näyttelijäsuorituksetkaan taida riittää kuin Razzie-palkinnoille (päivää ennen Oscareita nainen sai huonoimman näyttelijätteren "pystin" peräti kahdesta elokuvasta). Toinen vähän pettymykseksi jäänyt oli se Bond-kunnianosoitus, odotin jotain vähän reppavampaa kun sitä mainostettiin kuitenkin aika reippaasti etukäteen. Totesinkin kisastudiotoverilleni, että ihan turhaan katselin Bondin tämän takia! Juhlan varsinaisena teemana oli musiikki ja vaikka niin paljon kuin nautinkin musiikista ja myös elokuvamusiikeista, oli tämä mielestäni vähän tylsää. Musiikkiesitykset Oscareissa eivät ole koskaan olleet lemppareitani. Katselisin mielummin jotain muuta tunnelmointia ja vaikka juontajien huulenheittoa.


Kun Jennifer Lawrence mainitsi punaisen maton osuudella jalassaan olevan 9 inch heelsit (n. 23cm korkoa), totesin toverilleni, että tuo nainen lentää ihan varmasti turvalleen rappusissa noustessaan lavalle. (Muistaessani jotakin aiempaa gaalaa, joilloin samaiselta naiselta oli revennyt mekko rapuissa.) Tuolloin en tosin miettinyt asiaa niin pitkälle, että Lawrencen pitäisi tosiaan voittaa, jotta kipuaisi sinne lavalle. Olinhan veikannut ihan eri ihmistä pystin saajaksi. Noh, voitto tuli ja turvallaan oltiin, jonka nainen tosin otti mukavan kylmän rauhallisesti. Punaiselta matolta mieleen jäi se, että eivät ne mekkoset tänä vuonna kovin kummoisia ollut, kukaan ei ollut oikein kunnolla räväyttänyt. Aika tylsää katseltavaa se maton osuus kyllä on, juontajia vaan näytetään virnistelemässä ja hyvin harva tähti ehdittiin nähdä haastattelussa. Itse gaalahan se tärkein osuus kuitenkin on ja yleisesti ottaen olin hyvin tyytyväinen niin sen juhlatunnelmaan kuin pystien jakautumiseenkin.


Suomen studiosta voin tänä vuonna vaihteeksi kehua Heikelää, tai no en nyt ihan kehua, mutta tällä kertaa ei tarvitse nurista miehen käytöksestä! Heikelä osasi olla jokseenkin asiallinen ja pysyi aiheessa sekä antoi kaikille sopivasti puheenvuoroja. Muutkin kommentoijat olivat asiallisia ja oli kiinnostavaa kuulla näiden näkemyksiä. Näillä eväillä mentiin tänä vuonna kotivalvomossa:

Feb 24, 2013

And the Oscar goes to...

Ensi yönä on vihdoinkin Oscar-gaalan aika! Tänä vuonna vihdoinkin saamme toteutettua ystäväni kanssa yhteisen kisastudion ja sen vuoksi olen yhä enemmän innoissani tulevasta yöstä. Nyt on myös aika julkaista ne perinteiset veikkaukseni ja tällä kertaa taulukossa näkyy myös kisastudiotoverini veikkaukset. Perinteisesti täytän myös pystien oikeat osoitteet alla olevaan taulukkoon sitä mukaa kun niitä julkistetaan. Niin ja yleensä omat veikkaukseni ovat menneet täysin päin mäntyä, katsotaan pidänkö siitäkin perinteestä kiinni...


Viihtyisää Oscar-yötä kaikille!


Kategoria
Oma veikkaus
Kaverin veikkaus
And the Oscar goes to
Best Picture
Argo
Life of Pi
Argo
Actor in a Leading Role
 Daniel Day-Lewis
 Daniel Day-Lewis
Daniel Day-Lewis
Actor in a Supporting Role
Christoph Waltz
Tommy Lee Jones
       Christoph Waltz
Actress in a Leading Role
 Jessica Chastain
 Jessica Chastain
Jennifer Lawrence
Actress in a Supporting Role
Anne Hathaway
Anne Hathaway
Anne Hathaway
Animated Feature Film
 Brave
 Brave
Brave
Cinematography
 Life of Pi
 Life of Pi
Life of Pi
Costume Design
Lincoln
Anna Karenina
Anna Karenina
Directing
 Ang Lee
Steven Spielberg
Ang Lee
Documentary Feature
The Invisible War
Searching for Sugar M
Searching for Sugar M
Documentary Short Subject
Mondays at Racine
Open Heart
Innocente
Film Editing
Life of Pi
Argo
Argo
Foreign Language Film
Amour
Amour
Amour
Makeup and Hairstyling
Les Misérables
The Hobbit
Les Miserables
Music (Original Score)
 Life of Pi
Life of Pi
Life of Pi
Music (Original Song)
 "Skyfall" (Skyfall)
 "Skyfall" (Skyfall)
"Skyfall" (Skyfall)
Production Design
The Hobbit
Les Miserables
Lincoln
Short Film (Animated)
Paperman
Paperman
Paperman
Short Film (Live Action)
Henry
Curfew
Curfew
Sound Editing
Skyfall
Zero Dark Thirty
Skyfall/Zero Dark Thirty
Sound Mixing
Skyfall
Les Miserables
Les Miserables
Visual Effects
The Hobbit
 Life of Pi
Life of Pi
Writing (Adapted Screenplay)
 Lincoln
 Lincoln
Argo
Writing (Original Screenplay)
 Django Unchained
 Django Unchained
Django Unchained

Feb 23, 2013

World domination. The same old dream. Our asylums are full of people who think they're Napoleon. Or God.

Dr. No (1962) eli Salainen agentti 007 ja tohtori No on James Bond -elokuvasarjan ensimmäinen osa. Agentti James Bond (Sean Connery) lähetetään Jamaikalle tutkimaan toisen brittiläisten agentin murhaa, minkä uskotaan oleva osa suurempaa uhkaa. Selvitellessään asiaa Bond tapaa lukuisia asiaan liittyviä ihmisiä, mutta nämä vievät mielummin itseltään hengen kun antavat tälle minkäänlaista tietoa. Bond kuitenkin pääsee tapahtumien jäljille ja suuntaa Crab Keyn saarelle, missä hän kohtaa vedestä nousevan vaalean kaunottaren Honey Ryderin (Ursula Andress). Pariskunta onnistutaan kaappaamaan ja he ovat vangittuina salaisessa laboratoriossa. Viimein Bond pääsee myös tapaamaan tiedemiehen tri No:n (Joseph Wiseman), jonka suurena suunnitelmana on tuhota USA:n avaruusohjelma.


No niin! Nyt on sitten vihdoinkin katseltu elämäni ensimmäinen Bond-leffa ja tietysti sillä kaikista ensimmäisellä osallakin aloitettiin. Mitään sen kummempia perusteluja minulla ei ole sille, miksen aiemmin ole näitä elokuvia katsellut. Jossakin vaiheessa lapsena vaan päätin, että Bondeja katselee vain isät (oma isäni ainakin katseli ja katselee yhä), eikä minua kiinnosta moiset aikuisten miesten toimintapätkät. Enkä sitten koskaan katsellut yhtään ainutta osaa, until now. Näistä hyvin myöhään katselluista arvostetuista leffoista tulee aina vähän sellainen olo, että mikä minä olen mitään sanomaan tästä. Miten voisin sanoa mitään mitenkään merkityksellistä elokuvasta, minkä kaikki muut ovat nähneet parhaimmassa tapauksessa 50 vuotta sitten ja sen jälkeen katselleet sille 22 jatko-osaa vuosien varrella?! Aion siitä huolimatta esittää pienen mielipiteeni tästä yhdestä elokuvasta - mielipiteen, joka pohtautuu tosiaan ainoastaan tähän yhteen elokuvaan, en osaa kommentoida jatkoa millään tavalla (vielä). Halusin muuten nimenomaan ehtiä katsomaan Bondeja ennen tämän vuoden Oscareita, joissa järjestetään tänä vuonna kunnianosoitus Bond-elokuville. No kiireksi meni, mutta tämän yhden ehdin katsella!


Mistähän tätä nyt lähtisi kommentoimaan. Voisin vaikka aluksi todeta, että voihan Austin Powers. Harmillisesti nuo aikoinaan katsellut Powersit palailivat jatkuvasti mieleeni tätä katsoessa ja en osannut suhtautua joihin kohtauksiin tai tapahtumiin tarpeellisella vakavuudella. Yritin kuitenkin parhaani mukaan unohtaa ne ja pakko se on myöntää, että pidin tästä elokuvasta. Maininnan ansaitsee ehdottomasti Sean Connery, joka oli hyvin täydellisen oloinen Bondin rooliin taitavana agenttina ja samalla myös naistenkaatajana. Vaikea kuvitella, että esimerkiksi myöhemmissä osissa esiintyvä Pierce Brosnan olisi ollenkaan niin charmikas ja vakuuttava, mutta katsotaan sitä sitten noin viidentoista Bond-elokuvan päästä! Juonellisesti tämä tuntui olevan aika perus, sellainen kun kuvittelisin kaikkien muidenkin Bondien olevan. Bond on hyvä ja taistelee onnistuneesti vaihtelevia pahiksia vastaan kainalossaan joku kaunotar. Tämän elokuvan pääpahis Dr. No oli myöskin varsin mielenkiintoinen, tai lähinnä tämän laboratoriotouhut olivat jänniä. Pidin leffassa myös juuri siitä 60-lukulaisuudesta, jos nyt niin voi sanoa. Minulla on vaikeuksia ilmaista mielipidettäni koko leffasta, mutta ainakin tämä ensimmäinen osa sai minut kiinnostumaan katsomaan yhä enemmän Bondin seikkailuja! Vaarana oli tietysti myös sekin, että olisin todennut tämän olevan ihan roskaa ja jättänyt koko projektin sikseen. Näin ei onneksi käynyt ja nyt Dr. No:n jälkeen odotan innolla seuraavan Bondin katselemista!



Kuvat: listal.com

Feb 20, 2013

Movie Monday #80 - Pitäsköhän tää kokea myös kirjana..?

Tällä viikolla Movie Monday kysyy, että minkä kirjan on halunnut lukea nähtyään ensin siihen perustuvan elokuvan. Olen useimmiten tarkka siinä, että haluan aina ensin lukea kirjan ja vasta sitten nähdä elokuvan. Kirjaa on huomattavasti tylsempää lukea, jos on jo nähnyt sen tärkeimmät käänteet ja kun tietää miltä sen hahmot näyttävät jonkun mielestä. Toki sitten on useampia tapauksia, kun olen jo nähnyt elokuvan ja vasta sen jälkeen on paljastunut, että se perustuukin kirjaan. Ja mikäli leffa on ollut hyvä, haluan myös hyvin todennäköisesti lukea sen alkuperäisteoksen. Yksi tällainen ensin nähty elokuva on lempileffani Unelmien sielunmessu, joka siis perustuu Hubert Selby Jr:n vuonna 1978 julkaisemaan kirjaan. Sain tietää kirjasta vasta elokuvan nähtyäni, mutta aika pian sen jälkeen kirja tulikin lainattua kirjastosta. Kirjan lukemisesta on siis jo yli kymmenen vuotta ja haluaisinkin lukea sen uudestaan, tällä kertaa alkuperäiskielellä. Muita nyt mieleeni tulevia elokuvan kautta löytämiäni kirjoja ovat esim. Jim Carroll: The Basketball Diaries, JT LeRoy: The Heart Is Deceitful Above All Things ja Janet Fitch: White Oleander. (Niin ja kai se on jälleen kerran viitattava siihen Lord of the Rings -kokemukseeni, joka sai lopulta lukemaan myös kirjat.)


Feb 15, 2013

DVDs

Niin kivaa kun onkin penkoa leffa-alekoreja ja tehdä niistä mahdottoman hyviä löytöjä, niin sitä mahdottomampaa on löytää jokin tietty elokuva kaupan valikoimasta. Olen nyt kolmeen otteeseen käynyt useammankin kaupan elokuvaosastolla etsimässä kahta parin vuoden sisällä ilmestynyttä ja vielä varsin hyvin menestynyttä elokuvaa tuloksetta. Millä ilveellä niistä miljoonista eri sorttisista alehyllyistä pitäisi löytää etsimänsä leffat, kun ne eivät noudata minkäänlaista aakkos- tai genrejärjestystä? En löytänyt siis tälläkään kertaa etsimiäni leffoja, mutta ei sieltä hyllyjen välistä tarvinnut myöskään tyhjin käsin lähteä. Ostokset:


Night Visionsista tuttu Some Guy Who Kills People (2011), arvosteluni siitä löytyy täältä. Tykkäsin leffasta ja näitä Night Visionsin omia julkaisuja olisi kiva kerätä enemmänkin hyllyyn.


Tuff Turf (1985) kuulostaa äärimmäisen tutulta ja olen varmasti törmännyt siihen aiemminkin, mutta en silti muista olenko edes nähnyt sitä! 80-luvun teinileffa ei voi olla huono hankinta.

Feb 13, 2013

My good man, did you simply get carried away with your dramatic gesture, or are you pointing your weapon at me with lethal intention?

Django Unchained (2012) on Quentin Tarantinon uusin elokuva. Eletään vuotta 1858 ja King Schultz (Christoph Waltz) on palkkionmetsästäjä, joka tarvitsee tummaihoisen orjan Djangon (Jamie Foxx) apua löytääkseen etsimänsä henkilöt. Djangosta tulee vapaa mies ja miehet alkavat yhdessä toimin tienata rahaa palkkionmetsästäjinä. He herättävät kaikkialla kummastusta ja paheksuntaa: miten tummaihoinen mies voi kulkea vapaana ja olla hevosen selässä. Django haluaa kuitenkin vielä löytää ja vapauttaa rakkaan vaimonsa ja Schultz tarjoutuu auttamaan tämä. Yhdessä he marssivat Calvin Candien (Leonardo DiCaprio) kartanolle nerokas juoni mielessään. Kaikki vaikuttaa menevän putkeen, mutta Candien vanha luottomies Stephen (Samuel L. Jackson) kuitenkin alkaa epäillä miesten aikeita.


Tästä tulee sitten taas ihan yhtä hyvä arvostelu kuin viime pääsiäisen Taratino-putken jutuista: hehkutihehkutiniintarantinomaistahehkuti. Eli tästä voidaan päätellä, että pidin kyseisestä elokuvasta. Itseasiassa täydellinen viihtyminen on erittäin hyvä lausahdus kuvailemaan elokuvakokemustani Django Unchainedin parissa! Olen tosiaan tykännyt tarantinoista lapsuudesta asti, enkä ole koskaan pettynyt yhteenkään tämän leffaan. Siitä huolimatta olin ihan vähän mietteliäs tämän suhteen, sillä kyseessä on kuitenkin western, jotka eivät koskaan ole olleet mitään suosikkejani (eli en ole koskaan vaivautunut edes antamaan niille mahdollisuutta). En olisi ikinä mennyt katsomaan tätä, ellei kyseessä olisi ollut juuri Tarantinon elokuva. Jälleen kerran elokuvan paras puoli onkin se, miten siitä välittyy miehen suuri innostus ja rakkaus elokuviin. Kaikki tämän elokuvat tuntuvat olevan kunnian- tai rakkaudenosoituksia pitämilleen leffoille ja se tästä Djangostakin tuli vahvimpana esille. Vaikka tämän elokuvissa on hyvin suuri osa vaikutteita muista pätkistä, niin niissä on kuitenkin aina vahvasti myös se miehen oma tunnistettava jälki. Toiselle sijalle miehen elokuvista on nostettava musiikit. Tarantinolla on joku todellinen kyky löytää juuri oikeanlaiset musiikit elokuviinsa ja käyttää niitä juuri oikealla tavalla juuri oikeissa kohdissa. Välillä musiikit on hyvin yllättäviäkin ja silti ne osuu juuri kohdilleen. Tämä onnistuu jälleen Django Unchainedin kohdalla täydellisesti.


Näyttelijöistä parasta antia oli toistamiseen Christoph Waltzin roolisuoritus, joka oli omalla tavallaan samankaltainen kuin Inglourious Basterdsissa, mutta toisaalta sitten taas nämä hahmot ovat täysin toistensa vastakohtat. Pidin myös Jamie Foxxista Djangona, luin että tähän rooliin oli alunperin kaavailtu Will Smithiä, mutta en osaa kuvitella tätä virnuilemassa tässä leffassa (laulamassa Wild Wild Westiä)... Rohkean valinnan Tarantino on tehnyt DiCaprion kohdalla, miestä kun on totuttu näkemään hyviksen roolissa ja nyt tämä oli pahin rasistisuuksien ja inhottavuuksien laukoja koko elokuvassa. DiCaprio onnistui kyllä olemaan hyvin inhottava ja limainen roolissaan, mutta minua silti vähän häiritsi nähdä tämän turhan tutut kasvot tässä leffassa. Toinen vähän häiritsevä hetki oli Tarantinon oma pieni (ja heikko) vierailu kankaalla, jonka olisi voinut jättää poiskin, mutta ei se nyt pahasti häirinnyt. Samuel L. Jackson oli jälleen varma ja onnistunut valinta. Django Unchainedin tarina on mielenkiintoinen ja jaksaa pitää otteessaan koko lähes kolmetuntisen kestonsa ajan. Se on aika rohkeakin teemansa puolesta, tummaihoisista käytetään aikaan kuuluvasti sitä n:llä alkavaa sanaa ja orjien huonoja oloja ei piilotella. Ennen kaikkea Django Unchained on kuitenkin viihdyttävä. Leffan loppupuolella kun aseet räiskivät, veri roiskui, musiikit pauhasivat ja meininki oli korkeimmillaan minulle tuli hyvin vahvasti sellainen olo, että hitsit miten siistiä katsella tätä mahtavuutta. Teatterista kotiuduttuani olisin halunnut katsella vielä jonkun elokuvan, mutta totesin, ettei tuollaisen pläjäyksen jälkeen voi katsoa enää mitään muuta. Django Unchained ei hyppää ihan Tarantinon elokuvien kärkijoukkoihin, mutta se on ehdottomasti jälleen viiden tähden arvoinen elokuva. Suosittelen.



Kuva:listal.com

Feb 12, 2013

Movie Monday #79 - Kuolema

Tämän viikon Movie Monday -haaste koskee kuolemaa. Kysymys on rajattu käsittämään vain ihmiskuolemia ja tarkoituksena olisi siis vastata eniten itseään järkyttänyt elokuvassa ollut kuolema. Mieleeni tuli ihan ensimmäiseksi tämä seuraava, mutta koska homma paljastuu aivan leffan loppumetreillä, niin:


American History X (1998) sisältää toisenkin järkyttävän kuoleman, joka on leffan alkupuolella. Se on vähän eri tavalla järkyttävä, sitä tekee pahaa katsoa kaikessa julmuudessaan ja tekisi mieli vain peittää silmänsä kun Derek (Edward Norton) asettelee miehen hampaat kadun reunaa vasten. Mutta se kuolema, minkä haluan vastata tähän, on aivan elokuvan lopussa. Itseasiassa juuri se loppukohtaus, kun Derekin veli Danny (Edward Furlong) saa surmansa koulun vessassa. Se saa surulliseksi jokaisella katsomiskerralla, vaikka sitä jo tietää odottaakin. (Ensimmäisellä katsomisella ei muuten osannut odottaa...) Miksi niin piti käydä? Danny oli niin nuori ja juuri ymmärtämässä miten väärin tämän veli oli toiminut ja miten turhaa vihaaminen on. Juuri kun Danny oli löytämässä oikean suunnan, päättyi elämä siihen. Harmittaa. Mutta onhan se hieno ja voimakas päätös elokuvalle, sitä ei voi kiistää.

We are not enemies, but friends. We must not be enemies. Though passion may have strained it must not break our bonds of affection. The mystic chords of memory will swell when again touched, as surely they will be, by the better angels of our nature.



Kuvat: tumblr.com

Feb 10, 2013

The Elm Street Legacy

Never Sleep Again: The Elm Street Legacy (2010) on nelituntinen dokumentti Painajainen Elm Streetillä -elokuvista. Dokumentissa käydään läpi yksityiskohtaisesti ja yksitellen järjestyksessään jokainen Elm Street -elokuva. Ääneen pääsevät kaikkien Elm Street -leffojen ohjaajat, tuottajat, suuri määrä näyttelijöitä ja lukuisia muita elokuvasarjan parissa työskennelleitä ihmisiä. Lisäksi julkaisun toiselta levyltä löytyy nelisen tuntia lisämateriaalia, kuten pidennettyjä haastatteluja ja featuretteja.


En tiedä miten olen täysin missannut tällaisen dokumentin julkaisun parisen vuotta sitten, mutta jälleen kerran: parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämähän on jokaisen Elm Street -leffoista kiinnostuneen pakollinen hankinta ja kuten olen monesti sanonut, Elm Street on suurin suosikkini kauhuleffasarjoista. Olisin ollut tyytyväinen huomattavasti vähempäänkin, mutta tämä ylitti odotukseni aivan täysin. Dokumentista tekee erityisen erinomaisen se, miten paljon väkeä tähän dokumenttiin oli todella saatu mukaan. Näyttelijöissä oli pieniä puutteita erityisesti nykyään tunnetuimpien nimien suhteen, mutta nämäkin henkilöt käytiin kuitenkin läpi muiden näyttelijöiden kommenttien kautta. Hirmuinen määrä taustajoukkoja tähän neljään tuntiin oli saatu ihan jokaisen elokuvan kohdalta! Koko tarinan luoja Wes Craven, sarjan tuottaja Robert Shaye ja Freddy Krueger aka Robert Englund olivat täysin oikeutetusti eniten äänessä ja näiltä myös löytyi paljon kiinnostavaa sanottavaa. Kolmessa Elm Streetissä (1, 3, 7) näytellyt Heather Langenkamp pääsi myös paljon esille ja itseasiassa toimi dokumentissa kertojaäänenä. Dokumentti oli pullollaan mielenkiintoista asiaa, sillä jokainen leffa käytiin erikseen läpi kaikkine eri tuotantovaiheineen aina ensimmäisistä käsikirjoitusraapusteluista ihan siihen teatterilevitykseen asti. Tekijät puivat tapahtumia niin kameran edestä kuin kameran takaa, paljastellen paljon mielenkiintoisia ja hauskojakin yksityiskohtia. Nämä puhuivat rehellisesti myös keskinäisistä väleistään, puhuttiin avoimesti riidoista tuotannon suhteen, kuten Cravenin ja Shayen suurista näkemyseroista. Lisäksi jokaisen elokuvan tärkeimpiä kohtauksia käytiin tarkkaan läpi, tietysti erityisesti keskittyen tappoihin ja Freddyn nujertamiseen. Suosittelen dokumenttia suurella lämmöllä Elm Street -faneille ja muillekin, kunhan on vaan katsonut kaikki osat läpi, sillä dokumentti tietysti spoilaa elokuvien tapahtumia. Never Sleep Again on kerrassaan mahtava viiden tähden dokumentti kiinnostavasta aiheesta, en edes osaa hehkuttaa tätä tarpeeksi.


Pakko vielä loppuun kertoa, että pian tämän dokkarin katseltuani näin pitkästä aikaa unta Kruegerista. Se on aina yhtä hauskaa! Unessani näin miehestä kuitenkin vain sen tutun siluetin: lierihatun reunan, miehen asennon ja tietysti sen veitsikäden. Niin ja tietysti raatelemassa tuttujani ja lopulta jahtaamassa minua. Uni oli selvästi painajainen ja heräsin siihen keskellä yötä. Valitettavasti en onnistunut repimään unesta mukaan lierihattua, mutta toisaalta onneksi en herännyt verta vuotaviin haavoihin. Herättyä oli aika sekava olo kun samalla oli se painajaisista tuleva kauhea ahdistus ja riemu siitä, että näin painajaista Freddy Kruegerista!


Kuvat: listal.com

Feb 9, 2013

Movie Monday #78 - Unelmien lomakohde

Tällä viikolla Movie Monday kyselee elokuvissa näkynyttä unelmien lomakohdetta. Olen ehdottomasti kaupunkilomailija ja mitkään syrjäiset mökit tai aurinkorannat eivät oikein houkuttele lomakohteena. En nyt kuitenkaan tylsästi vastaa mitään oikeasti mahdollisia kaupunkikohteita kun tässä kerran saa matkustaa lomailemaan ihan minne tahansa elokuvien maailmassa. Tänne minä voisin mennä kunnon seikkailulomalle:

Feb 3, 2013

Tammikuu 2013

Tekisi mieli näin uuden vuoden, ja samalla myös juuri päättyneen projektin, kunniaksi ottaa jokin uudenlainen projekti kokeiluun. Ennen kuin vuonna 2007 aloitin varsinaisen leffablogini kirjoittelin parin vuoden ajan toisaalle kommentteja elokuvista. Silloin kokosin aina viikon päätteeksi katsomani elokuvat ja annoin niille tähdet sekä kommentoin hyvin lyhyesti. Nyt tulee toki tarinoitua vähän pidemmin, mutta samalla huomioimatta jää lukuisia katseltuja elokuvia, koska en vaan ehdi tai jaksa kirjoittaa jokaisesta kunnon arvostelua. Hyvä esimerkki tästä on viime kuukausi: katselin 28 elokuvaa ja kirjoitin arvostelun vain neljästä! 24 mielenkiintoista (no osa myös vähemmän mielenkiintoista) leffaa jäi siis kokonaan esittelemättä. Noh, ajattelin nyt sitten ottaa askeleen menneeseen ja kirjoitella kuukausittain yhteenvedon aina edelliseen kuukauden katselluista leffoista. Tarkoituksena ei siis tosiaankaan ole vähentää niiden normaalien arvostelujen kirjoittamista, tämä on vaan extramateriaalia. Aloitetaan siis tammikuun katseluista.


The Devil Wears Prada (2006)
Tämä on yllättävänkin toimiva elokuva, Meryl Streep loistaa roolissaan ja kirja on saatu onnistuneesti leffamuotoon. Kevyttä katseltavaa. ***

New Nightmare (1994) 
Yksi parhaista jatko-osista Elm Street -sarjassa, erittäin kekseliäis ja toimiva idea Wes Cravenilta. ****

Total Recall (1990)
Tykkäsin tästä enemmän kuin muistinkaan, olin nähnyt tämän vain kerran aiemmin vuosia sitten. Kekseliäs idea tässäkin ja erittäin viihdyttävä leffa. ****

Bad Boy: High Security Cell (2012)
Arvostelu täällä **

In Her Shoes (2005)
Aika turha hömppä, jossa on Cameron Diaz jälleen hyvin ärsyttävässä roolissa. Toni Collette pelastaa vähän, mutta leffa ei vaan ollut ihan minun juttu. *(*)

Ri¢hie Ri¢h (1994) 
Tämä oli yksi lapsuuden suosikeista ja kyllähän tämä vieläkin ihan viihdyttää. **

The Green Hornet (2011)
En vaan tykännyt. Rogen ei toiminut. *

Intruders (2011)
Tässä on onnistunut jännittävä tunnelma koko leffan ajan ja hyvää yritystä tarinassakin. Mielenkiintoinen leffa. ***

Honey I Blew Up the Kid (1992)
Valitettavasti ei ollenkaan niin hyvä kuin Kulti kutistin kakarat, mutta kyllä tämän katselee. *(*)

Twixt (2011) 
Vähän yllättävästi tykkäsin tästä. Tarina oli varsin kelpo ja leffa oli kauniin näköinen unikohtauksineen. Hämyisillä metsillä ja unenomaisuudella on helppo saada minut vaikuttuneeksi. ***

Argo (2012)
Olisin halunnut kirjoittaa tästä kunnon arvostelun, mutta en vaan saanut aikaiseksi. Tykkäsin ja mielestäni Ben Affleckilla on turhaan niin huono maine elokuvamaailmassa. Tosin pääosaan olisi voinut valita jonkun muun. Leffalle takuulla satelee pystejä Oscareissa. ****

Life is Hot in Cracktown (2009)
Tästäkin olisin halunnut kirjoittaa kunnolla ja yritän vielä saada sen kirjoitetuksi. Tykkään tästä, se on aidontuntuinen elokuva kaikessa karuudessaan. ****

Risky Business (1983)
Klassikko, jonka näkemisestä oli jo turhan pitkä aika. Hyvin toimiva kasariteinileffa. ***

A Good Old Fashioned Orgy (2011) 
Odotin tämän olevan huomattavasti ääliömpi leffa, mutta se olikin melkein toimiva pätkä. **

The Terror (1963) 
Arvostelu täällä ***

Don't Be Afraid of the Dark (2010)
En valitettavasti ainakaan muista nähneeni alkuperäistä leffaa, mutta tämä uusintaversio ei oikein vakuuttanut. Ihan hyvä idea sillä kuitenkin oli, pitänee katsoa se vuoden 1973 leffa. Tapahtumapaikka oli jännä ja kyllä tämän katseli. **

Baby on Board (2009) 
Aika rasittava perushömppä, näyttelijävalinnatkin tuntuivat ihan vääriltä. *

Dracula (1992)
Tämän edellisestä katselusta oli vielä pidempi aika kun muistinkaan. Tykkään leffasta erittäin paljon, siinä on  erinomainen tunnelma ja Oldmanin Dracula toimii. ****

Drugstore Cowboy (1989)
En ollut nähnyt tätä aiemmin! Onneksi vääryys tuli korjattua, sillä pidin tästäkin huumeleffasta erittäin paljon. ****

Senior Skip Day (2008)
Oikeasti viihdyttävä teinileffa, parempi kuin moni muu epätoivoinen yritys viime vuosikymmenen loppupuolelta. ***

10 Things I Hate About You (1999)
Yksi nuoruuden lempileffojani ja on tämä yhä mielestäni 90-luvun parhaimpia teinileffoja. ***

King of California (2007) 
Ihan katseltava leffa, Michael Douglas loistaa roolisuorituksellaan ja tuo tarinaan kiinnostavuutta. **

Slackers (2002)
Ihan hauska teinileffa, ei parhaimmasta päästä, mutta tässä oli ihan onnistuneita hahmoja. **

Soul Surfer (2011) 
Koskettava elokuva, joskin näissä amerikkalaisissa kristillisissä elokuvissa aina vähän häiritsee se uskonto-osuus. Ei kuitenkaan häirinnyt liikaa, se vaan oli osa tätä (tosi)tarinaa. **

St. Andrew's Girls (2003)
Tykkäsin tämän Heathersmaisesta tunnelmasta sekä sen vähän erikoisemmasta otteesta ja outoiluista. ***

L!fe Happens (2011) 
Aika heikko romanttinen komedia, jossa suurin osa hahmoista vain ärsytti. *

The Hobbit: An Unexpected Journey (2012)
Arvostelu täällä ***

Hesher (2010)
Arvostelu täällä ****

Tuo tähtien antaminen ei kyllä oikein suju, se mahdollisesti putoaa pois. Nyt se noudattaa suurinpiirtein tätä mallia: * en pidä, ** ihan hyvä, *** hyvä, **** loistava, ***** parasta. Onko tässä kuukauden koosteessa mitään järkeä?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...