Oct 31, 2017

Happy Halloween!

Halloweenin kauhuputki tuli päätökseen ja olen aika ylpeä itsestäni, että luvatun vähintään yksi kauhuarvostelu viikossa -tahdin sijaan sain oikeasti toteutettua joka viikko kaksi arvostelua blogiin asti! En muista koska olisin viimeksi tällä tahdilla naputellut arvosteluja, mutta kivaa oli. Jotain kyllä kertoo se, että joka viikko se toinen arvostelu taisi ilmestyä aina sunnuntai-iltana... Kaikki nämä tämän ja aikaisempien vuosien halloweenin kauhuputkien arvostelut löytyvät muuten täältä.

...noir pisti blogissaan itseasiassa tänä vuonna alulle lokakuu kuuluu kauhulle -haasteen ja olikin mahtavaa lukea kokonaisen kuukauden ajan kauhuarvosteluja useista eri blogeista. Tämä innoitti myös itseäni pitämään kiinni tuosta kaksi arvostelua viikossa -tahdista, vaikka en uskaltanutkaan luvata mitään. 

Tämän vuoden kauhuputkestani puuttui muuten Night Visonsin Maximum Halloweenin elokuvat ja se johtuu siitä, että tapahtuma on tänä vuonna poikkeuksellisesti vasta marraskuun lopulla! Palataan niihin siis noin kuukauden päästä. Tänään on toki myös tarkoituksena jatkaa kauhuelokuvien katselemista, mutta nyt on aika toivottaa kaikille

 HUIPPUA HALLOWEENIA!


Oct 29, 2017

Is she still in the dark place?

Halloweenin kauhuputken kahdeksas elokuva oli The Ring (2002). Rachelin (Naomi Watts) siskontyttö kavereineen tulee katsoneeksi omituisen videokasetin ja tasan viikon kuluttua jokainen heistä kuolee. Nuorten keskuudessa leviää tarina, että juuri tuo videon katsominen aiheuttaa kuoleman seitsemän päivän päästä. Rachel alkaa selvittää tapausta ja hänen itsensä lisäksi myös tämän poika Aidan (David Dorfman) näkee kyseisen videon. Rachelillä on nyt seitsemän päivää aikaa selvittää, onko legenda totta ja mahdollisesti saada myös kuolemankierre katkaistua ennen kuin heille käy huonosti. 


Kun The Ring ilmestyi, kohistiin siitä pelottavimpana kauhuleffana ikinä. Muutamat ystäväni kertoivat sen olleen ihan hirveä ja niitä oikeasti harmitti jälkikäteen, että olivat nähneet sen. Myöskin tuolloin parikymppinen isoveljeni kävi katsomassa sen kaverinsa kanssa ja he kertoivat, etteivät ole ikinä ennen pelänneet niin paljon leffassa. Pakkohan se oli sitten päästä itsekin näkemään, kun en tuolloinkaan tuntunut löytävän tarpeeksi pelottavia elokuvia katsottavaksi. Valitettavasti The Ringkään ei sitten kuitenkaan ollut minusta pelottava. Pidin sitä kyllä hyvänä ja mielenkiintoisena leffana, ja olen myös aina pitänyt erittäin paljon siitä varsinaisesta videokasetin sisällöstä. Se on mukavan epämääräisen painajaismainen ja teinkin silloin aikoinaan siitä inspiroituneena videokamerallani jonkun saman tyylisen pätkän Halloween-juhliini katsottavaksi! Se teki siis vaikutuksen. Noin muutenkin tämä on laadukas kauhuleffa, siinä on ihan kunnollinen juoni ja se pitää hyvin mielenkiinnon yllä - varsinkin ensimmäisellä katselukerralla kun kaikki tulee vielä yllätyksenä. Sen ilmestymisen aikaan se taisi myöskin olla aika uudenlainen leffa, jotain sellaista mitä ei oltu totuttu näkemään. Tämä jenkkiläinen The Ring on tosin uudelleenversiointi japanilaisesta elokuvasta Ringu (1998), josta muistan lähinnä vain sen, että ainakin sen outoiluvideopätkä oli hyvin samanlainen kuin tässä jenkkiversiossa. The Ring ei ole mikään oma suosikkini, mutta se on kyllä oikeasti hyvä ja tasokas kauhuelokuva, jota voi ihan hyvällä omallatunnolla suositella ihmisille katsottavaksi.


Oct 24, 2017

Who will dare to face the challenge of the Funhouse? Who is mad enough to enter that world of darkness?

Seitsemäs kauhuilu oli The Funhouse (1981). Kaksi nuorta paria päättää lähteä tuplatreffeille kotikaupunkiinsa saapuneeseen kiertävään tivoliin. Paikan päällä he saavatkin päähänpiston jäädä piileskelemään tivolin kummitustaloon sen sulkemisajan jälkeen, ajatuksenaan siis viettää siellä salaa koko yö. Yön pimeinä tunteina he kuitenkin pääsevät todistamaan kauhutalon todellista kauhua, kun naamioitunut mies surmaa julmasti tivolin ennustajaeukon. Nuorten ei auta kuin yrittää piileskellä ja päästä livahtamaan pakoon surmaajan huomaamatta.


Tämä Tobe Hooperin ohjaama Kummitusjuna on seisonut hyllyssäni katsomattomana ihan liian pitkään siihen nähden kuinka innoissani olen odottanut sen näkemistä. Eihän se voi olla huono, kun kyseessä on Hooperin kasarikauhua, joka sijoittuu tivoliin ja erityisesti vielä kauhutaloon. Totesinkin vielä levyä soittimeen laittaessanikin, että tulen muuten pitämään tästä leffasta. Ja olihan siinä hieno tunnelma heti alusta lähtien, tivoli näytti kerrassaan upealta ja siellä oli sopivan sekopäinen meininki. Maailmanpyörän vierellä oli luontevasti niin friikkishow'ta kuin nakuohjelmaa. Tivolin henkilökunnassa oli jotain hyvin epäilyttävän tuntuista. Kummitustalo näytti halvalta ja sen vuoksi juuri pelottavalta (vähän niin kuin Lintsin kummitusjuna). Kaikki oli niin kohdallaan, eli sopivasti vinksallaan. Tunnelma oli odottava... ja odottava... ja odottava. Sitten se elokuva loppui. Eh. Pakko myöntää, että The Funhouse oli minulle pettymys. Pidin jopa tuosta odottavasta jännityksestä, mutta kun sitä odotusta ei sitten ikinä palkittukaan, niin lopputulema oli vain karvas pettymys. Olisin niin toivonut tämän olevan hyvä. Ehkä vielä jonakin päivänä annan The Funhouselle uuden mahdollisuuden. 


Oct 22, 2017

I'll be back and I'm gonna get you!

Halloweenin kuudes kauhu oli The Boogeyman (1980). Lacey näkee lapsena kuinka tämän veli puukottaa makuuhuoneessa hengiltä heidän äidin miesystävän. Nyt 20 vuotta myöhemmin asia yhä vainoaa Laceyta (Suzanna Love) ja tämä päättää mennä ensimmäistä kertaa tapahtuman jälkeen käymään heidän lapsuudenkodissa. Tällä reissulla kuitenkin makuuhuoneen seinällä ollut peili hajoaa ja sen kautta tapetun miesystävän henki palaa takaisin kostoa havittelevana Boogeymanina!


Tämä Boogeyman - Sakset kurkulla on tosiaan Ulli Lommelin ohjaama elokuva. Ulli Lommelista minulla on tasan se mielikuva, että mies on saanut aikaan elokuvan Dungeon Girl (2008), jonka nähtyäni olen halunnut pysytellä kaukana kaikesta, missä tuo mies on ollut mukana. Ostin tämän Boogeymanin kirppikseltä vain kiinnostavan juonikuvauksen vuoksi ja olihan se nimeltäänkin tuttu. Vasta kotona selvisi yhteys Ulli Lommeliin ja hyvä ettei sille käynyt samoin kuin ostamalleni Serial Killer -boksille (katsomatta edelleenmyyntiin). Kiinnostus kuitenkin voitti ja päätin kokeilla miltä ne Lommelin Sakset kurkulla tuntuu. Ja mitä ihmettä, tämähän oli ihan katsottava kauhuelokuva! Se oli mielestäni oikeastaan aika hyväkin, pidin tuosta sen ideasta peilin kautta toimivasta Boogeymanista. Myöskin leffan kuvakulmat olivat toimivia ja musiikit onnistuneita, tunnelma oli sopivan jännittävä koko ajan. Jo ihan alkumetreillä se tosin toi hyvin voimakkaasti mieleen Carpenterin jo pari vuotta aiemmin tekemän Halloweenin ja muutenkin se tuntuu poimineen vaikutteita toisista kauhupätkistä. Erikoistehosteet Boogeymanissa olivat paikoitellen aika kökköisiä, mutta se tuntui vain kuuluvan asiaan ja kuolemat tässä olivat aika näyttäviä. Tiedostan kyllä, ettei The Boogeyman ole mikään kauhun mestariteos, mutta minulle se oli ehdottomasti positiivinen yllätys ja viihdyttävä kasarislasheri! 


Oct 20, 2017

That's what babysitters do!

Viides kauhuputken leffa oli viime perjantaina julkaistu The Babysitter (2017). Cole (Judah Lewis) on kiusattu 12-vuotias poika, jolla vieläkin käy lapsenvahti pitämässä seuraa. Colen lapsenvahti Bee (Samara Weaving) on kuitenkin kaunis nuori nainen, johon poika onkin aika ihastunut. Eräänä iltana Cole päättää käydä vakoilemassa, että mitä Bee tekee sillä välin kun tämä on yöunilla. Taloon lappaakin joukko Been kavereita pitämään hauskaa, mutta Colen kauhuksi nuorten pussailut pullonpyörityksen lomassa muuttuvatkin kesken kaiken veren vuodattamiseksi paholaiselle! 


Olen katsonut Netflixistä paljon sen omia sarjoja, mutta muistaakseni aiemmin en yhtäkään varsinaista Netflix-leffaa. Sarjojen perusteella sieltä joukosta voi tehdä todellisia löytöjä, joten olin myös aika toiveikas tämän Netflixin julkaiseman The Babysitterin suhteen. Eikä onneksi tarvinnut pettyä! Tässä leffassa riitti menoa ja meininkiä ja verta roiskuteltiin ihan kunnolla (litratolkulla). The Babysitter ei oikeastaan ollut yhtään pelottava elokuva, se oli huvittelua ja hauskanpitoa goren kanssa. Mieleeni tuli itseasiassa monissa kohdissa Ash vs. Evil Dead -sarja, siis noin tyylillisesti ja huumorin puolesta. Toisaalta mieleen tuli myös Yksin kotona -elokuvat! Tässä leffassa Cole pääsi ideoimaan mitä kekseliäämpiä aseita ja ansoja päästäkseen eroon perässään juoksevista pahiksista (tässä tapauksessa saatananpalvojateineistä). Yksin kotonakin on oikeastaan aika raaka, mutta tässä Babysitterissä mentiin vähän eri asteelle vaikka sen veren litramäärän suhteen. Pääosien näyttelijät olivat myös varsin asiallisia ja sopivat rooleihinsa erittäin hyvin. Ja oli muuten ihan virkistävää nähdä saatananpalvojina mustaanpukeutuvien metallistien sijaan niitä koulun suositumpia blondeja ja urheilijoita - niitä jotka perinteisesti ovat olleet niitä kauhuleffojen uhreja! The Babysitter oli siis mielestäni viihdyttävä kauhukomedia, jonka parhaita puolia oli sen toimiva ja menevä huumori.  


Oct 15, 2017

I can come in anytime I want. And I can get you, anytime I want.

Neljäntenä vuorossa on uudehko kauhuleffa Hush (2016). Kauhukirjailija Maddie (Kate Siegel) on ollut 13-vuotiaasta lähtien sekä kuuro että mykkä ja tämä asuu yksin suuressa talossa metsän keskellä. Eräänä iltana iltana tämä saakin läppärilleen omasta puhelimestaan lähetettyjä valokuvia, jotka on otettu hänestä juuri sillä hetkellä. Naamioitunut mies (John Gallagher Jr.) vaanii naista ase kainalossaan, mutta onnekseen Maddie on saanut miehen suljettua talon ulkopuolelle. Välissä on kuitenkin vain muutama kerros lasia ja mies ei aio luovuttaa. 


Katselin tämän Hushin yksin kotona pimeällä, joten olosuhteet tällaiselle leffalle oli ainakin varsin kohdallaan! Leffan asetelma oli myös herkullinen, toki näitä nainen yksin kotona ja murhaaja vaanii ulkona -elokuvia on olemassa pilvin pimein, mutta tähän toi vielä lisämausteensa tuo puoli, että uhri oli täysin kuuro. Ja tätä puolta myös hyödynnettiin taidokkaasti. Maddie ei tietenkään ikinä pystynyt kuulemaan missä päin murhaaja kulki, eikä sen paremmin myöskään tiennyt kuinka kovaa meteliä itse piti kulkiessaan. Siinä vaiheessa kun nainen ei vielä tiennyt, että joku vaanii tätä, hyödynnettiin myös hyvin tilanteita, joissa mies pällisteli vain muutaman metrin päässä tai vaikka hakkasi nyrkeillä ikkunalasia. Itseasiassa olisin toivonut, että tätä tietämättömyyden vaihetta olisi jatkettu vielä pidempäänkin. Aina välillä katsoja myös asetettiin Maddien saappaisiin ja pääsi seuraamaan tilannetta itsekin ilman ääniä. Tosin silloin kuitenkin katsoja näki mitä tapahtui tietämättömän Maddien selän takana ja teki mieli (turhaan) huutaa televisiolle, että käänny nyt ympäri! Maddien hahmo oli lisäksi hyvin pidettävä ja katsojana ihan oikeasti toivoi, että tätä jotenkin onnistuisi selviytymään tilanteesta. Minulle tuli tästä muuten mieleen sisilialainen elokuva Salvo (arvostelu täällä), jossa oli hieman samaa asetelmaa sillä poikkeuksella, että siinä vainottu nainen oli sokea ja oli tilanteen tasalla vain äänien avulla. Hush oli siis mielestäni varsin onnistunut kauhuleffa, sen tunnelma oli hyvin jännittävä ja vaikka sen juoni tietyllä tapaa kulkee tuttuja reittejä, se pitää myös mielenkiinnon yllä loppuun asti. 


Oct 12, 2017

And don't anyone say "April Fool's" again or I'll rip them apart!

Kolmas kauhuilu oli April Fool's Day (1986). Muffy (Deborah Foreman) on kutsunut yhdeksän opiskelijakaveriaan viettämään aprillipäivän viikonloppua saarella sijaitsevalle kartanolleen. Muffy onkin keksinyt kavereiden kiusaksi pieniä kepposia aprillipäivän kunniaksi niin pierutyynyjen kuin hajoavien tuolien muodossa. Kaverusten hauskanpito muuttuu kuitenkin viikonlopun edetessä todelliseksi kauhuksi, sillä kartanolla heiluu myös murhaaja ja nuorista yksi toisensa jälkeen kokee karun kohtalon. 


April Fool's Daysta on hyvin vaikeaa kirjoittaa spoilaamatta kaikkea. Todettakoon sen verran, että mielestäni tästä leffasta ensimmäiset 85 minuuttia on aika loistavia ja loput viisi minuuttia todellinen lässähdys. Tiedän, että tuo leffan loppu jakaa mielipiteitä, toiset pitävät sitä nerokkaana ja toisten mielestä se on ihan hirveä. Myönnän kyllä, että se loppu on toki muistettava ja omaperäinen, mutta kyllä se vain mielestäni latistaa sen hyvän slasher-meiningin. April Fool's Dayn asetelma on oikein oivallinen, on joukko nuoria aikuisia hengailemassa keskenään saarella vähän pelottavassa kartanossa. Kaikilla on hauskaa, mutta sitten niitä tyyppejä alkaakin kadota ja myöhemmin taas ilmestyä raatoina takaisin mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Ei nyt niin omaperäistä, mutta erittäin toimivaa. Tietyllä tapaa tämä on aika "kiltti" kauhuleffa, siinä ei hirveämmin revitellä millään, verta ja suolenpätkiä ei roiskita, eikä paljasta pintaakaan vilautella juurikaan. Se on kuitenkin jännittävä ja siinä on hyvä tunnelma - ja pakko myös mainita, että tässä on mielestäni kasarikauhuleffaksi oikein hyvät näyttelijätkin. Hahmot ovat oikeastaan jopa aika pidettäviä! April Fool's Day on siis mielestäni suurimmaksi osaksi erittäin viihdyttävä kauhuleffa, jonka loppuosan yrittää vain jokaisella katsomiskerralla unohtaa. 


Oct 8, 2017

This ain't my first barbeque, son! And it surely won't be my last!

Halloweenin kauhuputken toinen elokuva oli 2001 Maniacs (2005). Joukko opiskelijoita on matkalla Floridaan viettämään villiä kevätlomaa. Matka vie Pleasant Valley -nimisen kyläpahasen läpi, jonne he pysähtyvät tutustumaan paikallisiin, jotka kertovat, että siellä on juuri alkamassa kunnon grillibileet. Nuoret päättävätkin liittyä pormestari Buckmanin (Robert Englund) johtaman joukon juhliin, joista ei tunnu loppuvan ruoka, juoma tai rietastelu. Pikkuhiljaa he kuitenkin saavat huomata, että paikallinen porukka tuntuu olevan vähän vinksallaan, eikä se grillissä kuumentuva liha välttämättä olekaan eläimistä peräisin.


Tämä Tim Sullivanin ohjaama leffa on remake vuoden 1964 elokuvasta Two Thousand Maniacs!, jota en valitettavasti ole nähnyt, joten minkäänlaista vertailua ei nyt ole luvassa. 2001 Maniacs ei ole millään tapaa pelottava elokuva, siinä ei edes yritetä luoda jännittävää tunnelmaa, eikä siinä säikytellä. Sen sijaan se on kunnon splatteri, jossa yritetään kokoajan luoda toinen toistaan verisempiä ja raaempia kohtauksia huumorin saattelemina. Tässä tietyllä tapaa onnistutaankin hyvin, sillä leffan kaupunkilaisnuoria pistetään palasiksi mitä kekseliäimmillä tavoilla. Täytyy vain todeta, että ihan tämän tyyliset splatterit eivät ole oikein makuuni. Minua ei haittaa suolenpätkät ja muut revittelyt, mutta tässä tuo huumoripuoli oli vain kerrassaan tyhmää. En löytänyt tarpeeksi huumoria kylän maalaisjunttien jutuista ja taisin naurahtaa vain kerran tai pari jollekin irtopäälle. Olisin myös toivonut tähän leffaan edes pienen ripauksen jännitystä. Nyt siinä siirryttiin suoraan siihen veriroiskutteluun ilman minkäänlaista tunnelman luomista. Leffasta oli selvästi yritetty tehdä ihan vain kreisi, mutta mielestäni tässä ei sitten toisaalta ollut sellaista taitavaa hullutteluakaan tarpeeksi. Englund oli ihan hyvä roolissaan ja oli tässä leffassa tosiaan sitä kekseliäisyyttäkin, mutta se ei nyt ihan riittänyt ja 2001 Maniacs oli mielestäni lopulta vain aika kehno kauhupätkä.


Oct 4, 2017

You'll float down here. We all float down here. Yes, we do!

Halloweenin kauhuputken saa aloittaa tänä vuonna itse Pennywise, eli käsittelyyn pääsee Stephen Kingin kirjaan perustuva uusi elokuva It (2017) ja siinä samassa hieman myös minisarja It (1990). On vuosi 1989 ja Derryn kaupungissa on alkanut kadota lapsia yksi toisensa jälkeen. Yhden kadonneen lapsen isoveli Bill (Jaeden Lieberher) alkaa koulukiusatun kaveriporukkansa kanssa selvittää tapausta. Pian heille selviääkin, että jotenkin tähän kaikkeen liittyy paha klovni nimeltään Pennywise (Bill Skarsgård). 


Olen aina pitänyt niin tuosta minisarjasta kuin Kingin kirjasta. Minisarja on tullut katseltua lukuisia kertoja vuosien varrella ja halusin nytkin katsoa sen juuri ennen tämän uusintaversion näkemistä. Kirjakin oli tavoitteena lukea vielä uudestaan, mutta se jäi kesken, sillä en enää malttanut odottaa leffan näkemistä. Tuossa vanhassa minisarjassa on erittäin hieno tunnelma ja Tim Curry on ihan mahtava Pennywisena. Myöskin lapsinäyttelijät ovat päteviä ja heillä toimii hyvin kemiat yhteen, paremmin kuin aikuishahmoilla sarjan toisessa osassa (joka on muutenkin heikompi osa). Monille tuo vanha It ja Pennywise ovat aiheuttaneet myös kunnon pellekammon, vaikka itse en olekaan kokenut sitä pelottavana. Mutta kyllähän se sirkusmusiikki ja Pennywisen hymy on aika hyytävä yhdistelmä ja saa aina perhoset lepattelemaan vatsassa. Kun kuulin, että tästä on uusi versio tekeillä, en oikein tiennyt mitä mieltä olisin siitä. Olin myöskin hieman hämilläni siitä, ettei oikein missään mainittu, että kyseessä on ns. uusintaversio. Joltain radiokanavalta kuulin kun toinen juontaja kertoi juonikuvausta ja toinen sitten kommentoi, että tämä ideahan kuulostaa jotenkin tutulta. No oho. 

Hyllyssäni on yhä nämä molemmat, koska tämä on aina vain yhtä hyvä läppä.

Olin aika hyvin pyrkinyt välttelemään kaikkia mahdollisia arvosteluja uudesta It-elokuvasta (spoilereiden pelossa) ja minulle tulikin vähän yllätyksenä, että tässä versiossa koko leffan reilun parituntisen ajan siinä seikkailivat lapsihahmot. Sekä kirjassa että minisarjassa on siis kaksi osiota, joissa samat hahmot tapaavat uudestaan aikuisina noin 30 vuotta myöhemmin. Muutenkaan tämän uuden leffan juoni ei täysin noudata kirjan/sarjan tarinaa, eikä se ole varsinainen remake. Tässä eletään siis vuotta 1989 ja kaikki olikin tehty ihanan kasariksi pieniä yksityiskohtia myöten. Pakostikin tästä tyylistä tuli myös mieleen Netflixin erinomainen sarja Stranger Things, sillä tuo kasarifiilis oli niin samanlainen ja olihan tässä (ainakin) yksi sama näyttelijäpoikakin. Hassua kyllä taas se vanhan It-sarjan kasaritunnelma oli hyvin erilainen, vaikka se onkin aidosti tehty juuri 80-90-luvun vaihteessa. (Toki siinä taas tuo lapsuuden osuus ajoittui 60-luvulle.) Muutenkin fiilis tässä oli aika erilainen kuin minisarjassa, tässä uudessa versiossa pelattiin enemmän säikyttelyllä ja paikoin myös goreilulla. Uuden leffan musiikit eivät muuten jääneet sitten millään tapaa mieleen, kun taas vanhan version soundstrack on kerrassaan mainio.


Skarsgårdin kauhupelle Pennywise oli periaatteessa ihan hyvä ja aika pelottavakin hahmo, mutta se jäi vähän etäiseksi ja persoonattomaksi - toisin kuin Tim Curryn esittämä Pennywise. Lapsilla oli tässä uudessakin versiossa hyvää seikkailuhenkeä ja näyttelijöiden kemiat toimivat hyvin yhteen. Mielestäni uuden elokuvan paras puoli olikin oikeastaan enemmänkin sen draamaosuus, jossa loisti erityisesti kaveriporukan ainoa tyttö Beverly (Sophia Lillis), jolla oli vaikeuksia niin kamalan isänsä kanssa kuin koulun suosittujen tyttöjen kanssa. Uusi It oli siis periaatteessa ihan toimiva elokuva, siinä ei varsinaisesti ollut mitään suurta vikaa. Olihan siinä tosiaan sitä kasarifiilistä, hyvää draamaa ja se oli myös paikoin visuualisesti hieno. En vain itse erityisemmin välittänyt sen tyylistä juuri kauhun suhteen, tietokone-efekteillä tehdyt veriroiskinnat tekivät siitä feikimmän näköisen kuin 30 vuotta aikaisemmin tehdyt tehosteet. Myöskin Pennywisen muuntautuminen oli turhan tehdyn näköinen - ja pakko se on taas verrata edeltäjäänsä, jossa hyvin pienillä jutuilla oli saatu Pennywise muuttumaan iloisesta pellestä pelottavaksi pelleksi. Ehkä omasta mielestäni uuden It:in suurin ongelma olikin juuri sen suurieleinen nykyaikaisuus erikoistehosteineen, joka vei sitä hienoa tunnelmaa, joka aiemmassa versiossa (sekä tietysti kirjassa) oli. Moni muu ylistää tätä uutta leffaa melkoisesti, joten suosittelen itse kokeilemaan miltä se maistuu!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...