Dec 27, 2011

New York, New York

Tämä blogi jää pienelle tauolle lomareissun vuoksi.

 Hyvää alkavaa (leffa)vuotta kaikille ja palataan taas joskus loppiaisen jälkeen!



Kuva: bestourism.com

Dec 24, 2011

We're gonna press on, and we're gonna have the hap-hap-happiest Christmas since Bing Crosby tap-danced with Danny fucking Kaye.

Viimeistä viedään ja kymmenes leffa saa olla täyden kympin joululeffa Christmas Vacation (1989)! Olen kirjoittanut tästä leffasta niin monia kertoja (esim. tasan vuosi sitten), joten tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis. Yksinkertaisesti Griswoldin tapahtumarikkaasta perhejoulusta kertova Joulupuu on kärvennetty on vain paras ja hauskin joululeffa ikinä!


Clark: Where do you think you're going? Nobody's leaving. Nobody's walking out on this fun, old-fashioned family Christmas. No, no. We're all in this together. This is a full-blown, four-alarm holiday emergency here. We're gonna press on, and we're gonna have the hap, hap, happiest Christmas since Bing Crosby tap-danced with Danny fucking Kaye. And when Santa squeezes his fat white ass down that chimney tonight, he's gonna find the jolliest bunch of assholes this side of the nuthouse.


Bethany: Is your house on fire, Clark?
Clark: No, Aunt Bethany, those are the Christmas lights.


Clark: Can I refill your eggnog for you? Get you something to eat? Drive you out to the middle of nowhere and leave you for dead?
Eddie: Naw, I'm doing just fine, Clark. 


Clark: Merry Christmas. Merry Christmas, Merry Christmas, Merry Christmas, kiss my ass. Kiss his ass. Kiss your ass. Happy Hanukkah. 


HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Dec 23, 2011

So when you put on the suit, you fell subject for the Santa Clause.

Joululeffaputken yhdeksäs leffa oli The Santa Clause (1994). Scott Calvin (Tim Allen) on eronnut liikemies, joka saa jouluaatoksi luokseen poikansa Charlien (Eric Lloyd). Charlie olisi mielummin jäänyt äidin ja tämän uuden miehen luokse ja kaiken lisäksi poika on menettämässä uskonsa joulupukkiin. Jouluyönä talon katolle - ja sieltä rytinällä alas - tupsaahtaa kuitenkin itse joulupukki. Kokeiltuaan joulupukin asua Scott hyväksyy tietämättään sopimuksen, jonka vuoksi tästä tuleekin uusi joulupukki! Charlie on innoissaan tästä, mutta edes matka pohjoisnavalle ei saa Scottia uskomaan uuteen rooliinsa, mutta vuoden mittaan reippaasti kasvava maha ja naamakarvoitus alkaa jo vähän epäilyttää.


Mutta mitä tapahtui joulupukille on jälleen yksi lapsuuden joululeffoista ja tämä onkin tullut katseltua lähes joka vuosi viime aikoinakin. Tämä iloinen ja varsin joulunpunainen koko perheen leffa onkin itselleni aina kunnon joulutunnelman nostattaja. Tim Allen toimii roolissaan ja on hauskaa katseltavaa. Aika erinäköinenkin siitä on saatu viimeisimmissä maskeerauksissa! Tarina on kivan jouluinen ja varmasti viihdyttää ainakin niitä nuorimpia katsojia, jotka ehkä juuri kiikkuvat siinä joulupukkiin uskomisen reunalla. Leffassa on hieno tunnelma ja se saa hyvälle mielelle, eikä tähän ole kyllästynyt vuosien katsomisen jälkeenkään. Santa Clause on mielestäni ehdottomasti joululeffojen kärkeä ja suosittelen sitä vain jouluihmisille!


Kuva: listal.com

Dec 22, 2011

Oh, your life matters, you've touched other people's lives in ways you don't even realize.

Ja kahdeksanneksi leffaksi osui Noel (2004). On jouluaatto New Yorkissa ja ihmiset valmistautuvat joulun viettoon. Yksinäinen keski-ikäinen Rose (Susan Sarandon) huolehtii sairaasta äidistään, mutta on unohtanut nauttia omasta elämästään. Sairaalassa näkyy myös vastapäisessä huoneessa vieraileva uskonsa kyseenalaistanut pappi Charlie (Robin Williams), johon Rose tutustuu. Samassa kaupungissa kaunis Nina (Penélope Cruz) ja hänen miehensä Mike (Paul Walker) ovat erittäin rakastuneita, mutta miehen mustasukkaisuus on ongelmaksi suhteelle. Mike tapaa kuitenkin nyt vanhemman miehen (Alan Arkin), jolla tuntuu olevan miehelle jotain tärkeää sanottavaa. Näiden kaikkien hahmojen tarina kietoutuu omalla tavallaan yhteen.


Olen katsonut tämän pari kertaa aiemminkin jouluna, en tosin nyt muutamaan vuoteen. Noel on omalla tavallaan kiva leffa, tykkään jo ihan siitä, että kyseessä on draama. Kuten ehkä joku on huomannut, pidän kyllä niistä iloisista menevistä joululeffoista, mutta tällaiset rehelliset jouluiset draamatkin on virkistäviä. Joulu ei ole ihan kaikille pelkkä ilon juhla ja silti siihen joutuu törmäämään kaikkialla. Kiinnostavammaksi puoleksi tässä leffassa itselleni jää ehdottomasti Rosen osuus, kun taas nuoren pariskunnan ongelmat on vähän tylsää katsottavaa. Paikoitellen leffa on jo vähän liian lässy, mutta hei, se on kuitenkin jouluelokuva. Noel ei ole mitenkään yleisesti draamaleffojen kärkeä, mutta se on ihan kiva jouluinen elokuva. Leffasta jää hieman sellainen tunne, että tämä olisi voinut olla parempikin, mutta jotain jäi vähän puolitiehen. Suosittelen kuitenkin Noelia vähän vakavammasta joululeffasta kiinnostuneille, varmaankin herkemmin kyyneleitä vuodattavat saavat ainakin silmäkulmat kosteiksi tällä elokuvalla.



Kuva: listal.com

Dec 20, 2011

I get it. You're here to show me my past, and I'm supposed to get all dully-eyed and mushy.

Seitsemäs jouluputken leffa oli Scrooged (1988), joka on eräänlainen tulkinta Charles Dickensin Saiturin joulu -tarinasta. Frank Cross (Bill Murray) on itsekäs ja pihi tv-pomo, joka ei ymmärrä jouluhössötyksen päälle. Joulu on vain yksi päivä muiden joukossa. Nyt kanavalla työstetään versiota Saiturin joulusta, kun yllättäen tarinan kolme haamua tuleekin vuorotellen vierailemaan Frankin luona. Onnistuuko Frank löytää kadonneen joulumielen menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden haamujen avustuksella?


Olin aiemmin sitä mieltä, että pakkohan tämä Haamujen kosto on tullut joskus 90-luvulla nähtyä, mutta en ollutkaan nähnyt tätä aiemmin. Saiturin joulusta on kuitenkin tullut katseltua monia eri versioita ja tämä onkin ihan kiva lisä niiden joukkoon. Tarina on tuotu kivalla tavalla 80-luvulle ja se on samalla hauska, mutta käsittelee kuitenkin tavallaan ihan vakavaakin aihetta. Tietyllä tavalla se on myös synkkä, mutta enimmäkseen leffa kääntyy kuitenkin komediaksi. Bill Murray on tietysti mainio roolissaan, juuri sellainen, kun Murray nyt aina on. Jos Murrayn kuivahko ja mustakin huumori uppoaa, niin varmasti uppoaa myös tämä leffa. Myös leffan muut hahmot ovat viihdyttäviä ja tuttuja kasvoja tässä viliseekin. Haamujen kosto onkin mielestäni oikein hauska leffa ja hyvä joulukomedia, vaikka ei ihan ykkössuosikikseni noussutkaan.



Kuva: listal.com

Dec 18, 2011

He's out for good and you never go near his family again.

Hypätään hetkeksi joululeffojen ulkopuolelle, sillä eilen tuli katsastettua Drive (2011). Ammatikseen autoa ajava mies (Ryan Gosling) tekee rehellisten stunt-töidensä lisäksi öisin salaisia rikollisia ajokeikkoja. Mies ei sotkeudu itse ryöstöihin, mutta toimii ryöstäjien kuskina. Hiljainen mies tulee vähän yllättäen läheisiksi naapurinsa Irenen (Carey Mulligan) ja tämän pojan kanssa. Pian Irenen mies Standard (Oscar Isaac) pääsee vankilasta ulos ja on jälleen ongelmissa. Kun ulkopuolisen uhan kohteeksi joutuvat myös Standardin vaimo ja lapsi, päättää ajaja auttaa häntä. Ryöstökeikka menee kuitenkin pahasti pieleen.


En olisi ikinä tullut menneeksi katsomaan Drivea siitä näkemieni juonikuvausten perusteella, mutta useassa paikassa tätä on kuitenkin hehkutettu niin paljon, että pitihän se mennä itse katsomaan. Odotukseni olivat siis aika ristiriitaiset! Tykkäsin kuitenkin leffasta heti alusta lähtien ja harmittaa, etten itsekään saa kirjoitettua tuosta juonikuvauksesta tarpeeksi tätä elokuvaa kuvaavaa tekstiä. Drive ei kuitenkaan ole vain autolla ajelua, eikä kyseessä ole oikein mikään rikosleffakaan. Siinä on ihan omanlaisensa hieno tunnelma, joka tehostuu upeasti käytettyjen musiikkien avulla. Myös kuvakulmat olivat mielenkiintoisia, eikä leffasta puuttunut yllättävyyttä. Sen tunnelma saattoi muuttua yhtäkkiä aivan erilaiseksi, rauhallinen seesteinen tunnelma vaihtui hetkessä kovaan toimintaan ja veriroiskeeseen. Ryan Gosling ei ole koskaan ollut itselleni mikään erityisen merkittävä näyttelijä, mutta Gosling tekee kyllä tässä hienon roolisuorituksen - vaikka tällä on hyvin vähän vuorosanoja ja muutenkin mies on vähäeleinen! Drive ei ollut mielestäni ihan vuoden paras elokuva, mutta erinomainen leffa kuitenkin ja ansaitsee ehdottamasti paikan jo aiemmin tekemälläni top 5 -listalla.



Kuva: listal.com

Dec 17, 2011

You're skipping Christmas! Isn't that against the law?

Christmas with the Kranks (2004) oli kuudes valitsemani jouluinen leffa. Luther (Tim Allen) ja Nora (Jamie Lee Curtis) jäävät kahden jouluksi, kun heidän tyttärensä lähtee ulkomaille. Joulu ei tunnu joululta ilman tytärtä ja Luther saakin hyvän ajatuksen: skipataan joulu ja lähdetään niillä rahoilla Karibian risteilylle! Naapurusto ei kuitenkaan hyväksy ideaa joulun väliin jättämisestä, sillä Krankit ovat yleensä järjestäneet yhteiset joulujuhlat, eikä koristeeton talo näytä kivalta muiden talojen joukossa! Alkaa taistelu Krankien ja joulun tuputtajien välillä.


Skipataan joulu on tullut katseltua monta kertaa ja olen aina ihan pitänyt siitä, vaikka se aika haukuttu onkin. Tiedostan kyllä, että siinä on aika kökköä huumoria ja Jamie Lee Curtis on paikoitellen hyvin rasittavaa katsottavaa huutamisineen (no, onhan kyseessä sentään scream queen). Mutta leffa on jälleen kerran kivan jouluinen, vaikka se lähestyykin joulua vähän eri kannalta. Joulun väliin jättäminen ei ehkä onnistukaan niin helposti kuin kuvittelisi. Harva asuu tuollaisessa naapurustossa, joissa pidetään yhteisiä joulujuhlia ja koristellaan yhteisteemalla, mutta silti jokaiselle varmasti löytyisi ihmettelijöitä niin sukulaisista, ystävistä kuin työkavereista jos päättäisi yhtäkkiä jättää joulun kokonaan väliin. Itseäni näin jouluihmisenä joulun skippaaminen ei houkuttele yhtään, enkä koe joulua muutenkaan minään erityisen stressaavana aikana, mutta leffassa kyllä tuotiin hyvin esille se uskomaton touhotus mitä jouluun kuuluu. Skipataan joulu on ihan kiva joululeffa koko perheelle, mutta tänä vuonna tuli todettua, että olen ehkä katsonut tätä liian usein. Leffa ei kestä jokavuotuista katselua parhaiden jouluelokuvien tapaan, vaan kaipaan siitä nyt muutaman vuoden tauon.



Kuva: listal.com

Dec 13, 2011

You can mess with a lot of things, but you can't mess with kids on Christmas.

Joulun viides leffa oli jatkoa aiemmalle, nimittäin Home Alone 2: Lost in New York (1992). McCallisterin perhe on tällä kertaa matkalla jouluksi Floridaan, kun Kevin (Macaulay Culkin) astuukin yksin epähuomiossa New Yorkin lentokoneeseen. Poika ei jää neuvottomaksi, vaan ottaa parhaan mahdollisen huoneen Plaza-hotellista ja nauttii elämästään yksin ilman niitä huutavia perheenjäseniä. Mutta kuinka ollakaan, edellisessä osassa Kevinin vankilaan pistämät ryövärit (Joe Pesci ja Daniel Stern) ovat päässeet vapauteen ja ovat nyt samaan aikaan New Yorkissa! Kevin ottaa tehtäväkseen estää näiden aikeet ryöstää lelukaupan kassa jouluaattona.


Yksin kotona kaksin oli myös lapsuuteni joululeffoja, enkä ole itseasiassa ajatellut tätä koskaan mitenkään huonompana leffana kuin ykköstä. Syy tähän onkin varmaan se, etteivät nämä juuri eroa toisistaan! Ympäristö on vaihtunut, mutta juoni, vitsit ja temput ovat samanlaisia. Lapsi on sankari ja ne ikävät aikuiset pahiksia, joita mukiloidaankin kuin viimeistä päivää. Kevin myös pärjää isossa kaupungissa paremmin kuin moni aikuinen kekseliäisyydellään ja antaa tämä neuvojaan myös apua tarvitseville. Sivuosissa hotellin henkilökunnassa vilkkuu muuten mm. Tim Curry ja Rob Schneider. Yksin kotona 2 - Eksynyt New Yorkissa on hauska ja kivan jouluinen leffa koko perheelle - ja myös varsin onnistunut jatko-osa!


En erityisesti ajatellut ottavani joululeffojen joukkoon jatko-osia, mutta pakkohan tämä oli katsoa, kun tulee itsekin eksyttyä heti joulun jälkeen New Yorkiin...


Kuva: listal.com

Movie Monday #29 - Top 5

Tämä viikon Movie Monday haasteessa kysyttiin vuoden 2011 leffojen top 5 -listaa. Tässä listaus parhaista näkemistäni tänä vuonna valmistuneista leffoista, järjestyksestä en kuitenkaan ole varma. Eikä tämä välttämättä ole lopullinen lista, viikkoja on kuitenkin muutama jäljellä!

1. La piel que habito / Iho jossa elän (esitelty täällä)


2. Red State (esitelty täällä)


3. The Whisperer in Darkness (esitelty täällä)


4. The Woman (esitelty täällä)


5. Scream 4 (esitelty täällä)



edit: No niin siinä sitten kävi, että tänään nähty Drive (esitelty täällä) ehdottomasti ansaitsee paikan listan kärkisijoilla ja pudottaa näin ollen Screamin pois.

Dec 11, 2011

If this is their idea of Christmas, I gotta be here for New Year's.

Neljäs joululeffa oli Die Hard (1988)! Newyorkilainen poliisi John McClane (Bruce Willis) saapuu jouluaattona Losiin vaimonsa luo. He tapaavat vaimon menestyneen työpaikan joulujuhlissa, kun yllättäen rakennukseen hyökkääkin Hans Gruberin (Alan Rickman) johtama terroristeilta vaikuttava ryhmä, joka ottaa koko juhlaväen panttivangikseen. Ainoastaan John McClane on livahtanut vapauteen ja seikkailee ympäri rakennusta tavoitteenaan pelastaa päivä. Puheyhteys tällä on ulkopuolella partioivaan konstaapeli Al Powelliin (Reginald VelJohnson).


No nyt se on sitten vihdoin katsottu! Olin jo jonkun aikaa säästellytkin tätä ihan jouluputkea varten saatuani tietää, että kyseessä on oikeastaan jouluelokuva. Ei ehkä perinteisen jouluinen elokuva, mutta ajoittuuhan se jouluun ja saadaan kuulla joulumusiikkiakin. En oikein tiedä mistä aloittaisin Die Hardin suhteen, sillä onhan se nyt aika spesiaalia, että vihdoin ja viimein katselin tämänkin legendaarisen toimintaleffan! No, kerrottakoon ainakin, että tykkäsin ja olihan tämä viihdyttävä elokuva! Aikoinaan angstini toimintaleffoihin perustui lähinnä siihen, että ne olivat mielestäni juonetonta ja kasvotonta räiskintää. Die Hard ei ainakaan ole sitä, siinä on hyvin hiottu juoni kaiken räiskinnän ohella ja on siinä myös merkittäviä hahmoja. Näyttelijät olivatkin juuri kohdallaan: Willis one-linereita heittelevänä sankarina ja Rickman inhottavana aseen kanssa heiluvana pahiksena. Leffa näyttää myös hienolta, eikä ollenkaan vanhentuneelta. Die Hard toi myös mieleeni monet muut elokuvat ja välillä tuntui siltä, että olen nähnyt tämän aiemminkin, joka ei kuitenkaan ole mahdollista. Selvästi tämä onkin ollut monille elokuville suunnannäyttäjä. Tulen varmasti katsomaan Die Hardin uudestaankin, tämän voi hyvin liittää erilaisten joululeffojen (jotka omalla kohdallani ovat siis olleet lähinnä kauhua) joukkoon!


Kuva: listal.com

Dec 8, 2011

You, I can tell, are a leading lady, but for some reason, you're behaving like the best friend.

Kolmas joululeffa sai luvan olla The Holiday (2006). Kaksi rakkaudessa pettynyttä, toisilleen tuntematonta, naista vaihtaa yllättäen joulun alla kahdeksi viikoksi asuntoja. Iris (Kate Winslet) muuttaa upeaan suureen taloon Hollywoodiin ja työkseen elokuvatrailereita vääntävä Amanda (Cameron Diaz) asettuu tämän pieneen kotoiseen mökkiin Lontoon lähelle. Molempien haaveena on lähinnä saada aikaa itselleen, mutta Iris tutustuukin naapurissa asuvaan vanhaan käsikirjoittajaan (Eli Wallach) ja hauskaan elokuvasäveltäjään (Jack Black). Amanda puolestaan tekee tuttavuutta Irisin veljeen (Jude Law). 


Olen nähnyt The Holidayn jo pari kertaa aiemminkin, enkä taaskaan aloittaessani oikein muistanut tykkäsinkö leffasta vai en. Siinä on monia asioita, joista en erityisemmin pidä. Ensinnäkin se on romanttinen komedia, lisäksi siinä on Jack Black, joka on mielestäni aina oikeastaan vain ärsyttävä ja Cameron Diaz on romcomeissa usein aika rasittava. Nämä asiat häiritseekin leffaa katsellessa, mutta onneksi se vähän helpottaa alkukangertelujen jälkeen. Kate Winsletista taas pidän näyttelijänä ja suosikkiosuuteni tässä leffassa onkin ne osuudet, joissa on Winslet ja vanhaa käsikirjoittajaa esittävä Eli Wallach. Näiden välillä käydään kivaa keskustelua vanhasta Hollywoodista sekä elokuvista ja vanhuksen osuus onkin tässä aika koskettava. Lisäksi hyvää tässä leffassa on tietysti se, että se ajoittuu jouluun. Itse en varmaan jaksaisi katsoa tätä ilman joulutunnelmaa ja Wallachin osuutta. The Holiday on noin muuten aika perushömppää, joka varmasti uppoaa hyvin romanttisten komedioiden ystäville.



Kuva: listal.com

Dec 6, 2011

I don't want another family. I don't want any family. Families suck!

Toiseksi joululeffaksi valitsin lapsuuden suosikin: Home Alone (1990). Kevin (Macaulay Culkin) on kahdeksanvuotias ja tuntuu olevan aina vaan perheensä tiellä. Koko perhe on lähdössä yhdessä sukulaisten kanssa Pariisiin jouluksi, mutta jotain unohtuu kotiin: Kevin! Kevin nauttiikin tästä täysin rinnoin, sillä kerrankin koko talo on yksin hänen käytössään, eikä kukaan ole komentamassa mitä saa ja ei saa tehdä. Kekseliäältä pojalta eivät tekemiset lopu kesken ja pian Kevin saakin pistää koko kekseliäisyyteensä peliin, sillä tämä saa tietää, että murtovarkaiden (Joe Pesci ja Daniel Stern) seuraavana kohteena on Kevinin koti!


Yksin kotona oli tosiaan lapsuudessani suurimpia joulusuosikkejani. Oli jännää, kun ikäiseni poika sai olla ihan yksin kotona, tehdä kauppaostokset, katsoa ja syödä mitä huvittaa. Ja tietysti rökittää isot aikuiset pahikset! Eikä elokuvan hohto ole haihtunut mihinkään vuosien varrella, vaikka nyt näkeekin paremmin miten kaikki leffassa tapahtuva ei ehkä oikeasti ole ihan mahdollista. Elokuva on kivan jouluinen ja muistuttaa näiden kaikkien perhejoulukaaosleffojen keskellä myös sen perheen tärkeyttä jouluna. Culkin on huippu kekseliään ja pikkuvanhan pojan roolissa ja olikin 90-luvun alussa ehdottomasti yksi parhaimpia lapsinäyttelijöitä. Roistoina oleva parivaljakko on myös mainio ja kyllä se kompasteluhuumori vaan naurattaa. Tätä leffaa katsoessa mieleeni muuten yhä tulee aikoinaan ahkerasti pelaamani Home Alone -tietokonepeli, jossa piti lyhyessä ajassa virittää ansoja ympäri taloa ennen kuin roistot pääsivät taloon. (Muistaako muut sitä peliä, tällainen se oli.) Yksin kotona on hauska joululeffa niin lapsille kuin vanhemmillekin katsojille - ainakin niille, jotka ovat kasvaneet tätä leffaa katsoen!



Kuva: listal.com

Dec 5, 2011

Movie Monday #28 - Iloinen yllätys

Movie Monday haastoi kertomaan elokuvasta, josta ei odottanut pitävänsä, mutta se olikin iloinen yllätys. Tämä nyt on tarina, jonka olen kertonut jo useampaan otteeseen täällä blogissakin, mutta en vaan voi valita mitään muuta elokuvaa vastaukseksi tähän. Menin aikoinaan katsomaan Sormuksen ritarit (2001) lähinnä sen takia, jotta voin haukkua sen. Olin yrittänyt lukea Taru sormusten herrasta -kirjaa pariinkiin kertaan ala-asteelta lähtien, mutta en vaan jaksanut lukea sitä. Yläasteella meidän luokalla oli pari kirjan melko fanaattista fania (+ äidinkielen opettaja), joille intin viimeiseen asti, että se kirja on vaan huono. Samaa inttämistä oli kotonakin. Olin lukiossa, kun tämä ensimmäinen leffa ilmestyi ja menin katsomaan sen tosiaan ihan sillä mielellä, että en tule tykkäämään siitä. Mutta niin, rakastuinkin leffaan jo sen ensihetkillä, tarina vei täysin mennessään ja leffaeväätkin jäivät syömättä, kun vain tuijotin sitä upeutta niin lumoutuneena. Loput kaksi osaa pääsin katsomaan ensi-iltaan Tennispalatsiin, kun kaverini jonotti meille yön yli lippuja. Ja nämä kaikki kolme elokuvaa kuuluvat yhä suurimpiin suosikkeihini. Iloinen yllätys on oikeastaan aika lievä ilmaisu sille, mitä koin. (Kyllä, kirjakin on nyt pariin otteeseen luettu ja kyllä, on se hyvä.)

100 Movie Facts About Me - Part VII


Osa 7

31. Rakastan joululeffoja ja ne saakin paljon anteeksi ihan vaan jouluisen tunnelman vuoksi. Tykkään myös heikkotasoisista tv-elokuvista, typeristä komedioista, liian lapsellisista leffoista jne, jos ne vaan onnistuu olemaan kivan jouluisia.

32. En kuitenkaan pysty katsomaan joululeffoja muulloin kuin joulun alla. Väärään ajankohtaan tulevat joulujaksot tv-sarjoissakin ärsyttää. Otan kuitenkin jouluisia leffoja talteen pitkin vuotta.

33. En ole oikein koskaan osannut ajatella yhtä lempileffaani, The Nightmare Before Christmasia (1993), jouluelokuvana. Koen sen enemmän halloweenleffana tai vähän-halloweenin-jälkeen-leffana.

34. Yhdistän myös joitain ei-joululeffoja jouluun sen takia, kun olen joskus menneisyydessä nähnyt ne jouluna. Esimerkiksi voin mainita elokuvan Backdraft (1991), jota en ole edes nähnyt yhden lapsuuden joulupäivän jälkeen.

35. Pidän aina jouluisin joululeffaputken, johon kuuluu ainakin Christmas Vacation (1989). Juttua joululeffoista siis tiedossa blogissakin jouluaattoon asti!


Osa 6 täällä

Dec 1, 2011

I don't care whether you like me or not!

Joulukuun ensimmäinen päivä onkin hyvä hetki aloittaa joululeffailut! Ihan joulukalenteri-tahdilla ei mennä, mutta luvassa vähintään kaksi jouluaiheista leffaa viikossa aina jouluaattoon asti. Ensimmäiseksi leffaksi valitsin digiboksilta löytyneen elokuvan The Family Stone (2005). Stonen värikäs perhe on kokoontunut joulupyhiksi jo aikuiseksi varttuneiden lasten vanhempien katon alle. Tänä vuonna perheen vanhin poika tuo mukanaan uuden naisystävänsä, tiukkiksen oloisen liikenaisen. Muu perhe ei kuitenkaan tunnu hyväksyvän uutta naisystävää perheen jatkoksi, vaikka tämä yrittää parhaansa mukaan miellyttää kaikkia. Kaikki alkaa mennä pahasti pieleen.


En ollut nähnyt tätä leffaa aiemmin, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Tiesin siinä vaan olevan tuttuja nimiä toisensa perään. Leffa voisi olla kevyt romanttinen komedia tuon kuvauksen (ja trailerin!) perusteella, mutta se on myös paljon muuta. Komedian osuus on itseasiassa aika vähäistä ja leffa on oikeastaan koskettava. Itse koin myös katsojana sympatiaa vuorotellen useita henkilöitä kohtaan, välillä uuden naisystävän (Sarah Jessica Parker) olo tehtiin vähän liian tukalaksi, mutta ei perheen äidinkään (Diane Keaton) elämä ollut kovin helppoa monen aikuisen lapsen parasta ajatellessa ja samalla myös omasta terveydestä huolehtiessa. Kaikki leffan nimekkäät näyttelijät toimivat hyvin yhteen ja hahmot olivat ihan mielenkiintoisia. Niitä oli vaan niin paljon, ettei joihinkin ehkä keskitytty tarpeeksi. Paria viime hetken romanttista käännettä en ihan ymmärtänyt ja mielestäni ne vähän pilasivat leffaa, eivätkä olleet ollenkaan uskottavan oloisia. Noin muuten Perheen jalokivi oli ihan viihdyttävä leffa. Ei hypännyt joululeffojen kärkijoukkoihin, mutta ihan katsottava elokuva!



Kuva: listal.com
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...