Dec 29, 2013

We're all mad here.

Tiedättekö sen voittajafiiliksen kun yhtäkkiä saattekin eteenne sen yhden elokuvan, jota olette jo useita vuosia etsineet? Sain eilen kokea tuon, sillä aloin ihan sattumalta katsella elokuvaa, jonka olen nähnyt viimeksi joskus lähemmäs 25 vuotta sitten! Mainitsin itseasiassa kyseisen elokuvan 100 Movie Facts About Me -tarinoinneissani heti toisella sijalla. Olen monesti muistellut tuota lapsuudessani katsomaani piirrettyä ja olen yrittänyt etsiäkin sitä muutamaan otteeseen, mutta se on tuntunut aika mahdottomalta tehtävältä. En nimittäin muistanut siitä leffasta mitään erityistä, joka olisi erottanut sen lukuisista muista Liisa Ihmemaassa -piirretyistä. Nyt en edes etsinyt sitä, mutta yhtäkkiä tämä vuoden 1988 Alice in Wonderland olikin YouTuben ehdotetuissa videoissa ja se näytti etäisesti tutulta.


Katselin tätä pitkään epäröiden, että voisiko tämä nyt todella olla se etsimäni versio. Tarinahan on joka tapauksessa tuttu ja tässä versiossa on hyödynnetty aika reippaalla kädellä Disneyn 1951 vuoden piirroselokuvaa. Kuitenkin juuri tämän piirrostyyli, musiikit ja äänitehosteet vaikuttivat hämmentävän tutuilta. Samoin kaikki hahmot, joita pikkuhiljaa tuli lisää. Sitten tuli se kohtaus, jonka jälkeen olin täysin varma, että olin nyt löytänyt oikean elokuvan: tuosta dodosta ei voinut erehtyä! Olin hyvin innoissani tajuttuani, että viimeinkin näiden reilun 20 vuoden jälkeen sain jälleen katsella vanhaa suosikkiani. Tämä on tosiaan australialaisen Burbank Filmsin julkaisu ja samalta yhtiöltä näyttää 80-luvulla tulleen paljon muitakin klassikkosatuja piirrettyinä. En tiedä olisiko näitä muitakin mahdollisesti näytetty Suomen televisiossa 80- ja 90-luvun vaihteessa (pitänee tutustua, sillä jos näin on, olen varmasti nähnyt niitäkin). Tämä Liisa Ihmemaassa on ainakin tullut, sillä katselin sitä tosiaan lapsuudessani tv:stä nauhoitetulta vhs-kasetilta. Kiinnostaisi tietää, että onko tämä muille yhtään tuttu? Tässä on tämä alle tunnin kestoinen elokuva kokonaisuudessaan:

Dec 24, 2013

And when Santa squeezes his fat white ass down that chimney tonight, he's gonna find the jolliest bunch of assholes this side of the nuthouse.

Jouluaaton elokuva on tietysti taas se paras joululeffa ikinä: Christmas Vacation (1989) eli Joulupuu on kärvennetty. Koska tämä on mainittu joka joulu blogissani, niin voitte vaihteeksi vaikka lukea täältä jänniä faktoja kyseisestä elokuvasta. Itseäni erityisesti miellytti tieto tuosta leffan omasta verkkokaupasta, Moose Mug on ehdoton hankinta ensi vuoden jouluksi! 

Toivotan vielä kaikille oikein Griswoldimaisen

Dec 23, 2013

Christmas Movies

Jos joku kaipaa vielä jouluksi katsottavaa, niin alta löytyvät linkit kaikkiin tässä blogissa vuosien varrella julkaistuihin jouluelokuva-arvosteluihin!

 

Teacher says every time a bell rings, an angel gets his wings.

Kuudes jouluelokuva oli It's a Wonderful Life (1946) eli Ihmeellinen on elämä. Pikkukaupungin tärkeä liikemies George Bailey (James Stewart) on eräänä jouluaattona ajatunut mielestään niin suuriin bisnesongelmiin ja umpikujaan elämässään, että tämä miettii jo itsemurhaa ja toivoo, ettei olisi koskaan syntynytkään. Taivaasta kuitenkin lähetään enkeli Clarence (Henry Travers) ansaitsemaan siipiään pelastamalla perheellinen George tekemästä suurta virhettä. Enkeli näyttää miehelle millaista kaupungin elämä olisi, jos George ei olisi koskaan syntynytkään. 


Ihmeellinen on elämä taidetaan näyttää tv:ssä ihan joka joulu, vaikka en itse tule sitä useimmiten edes katsoneeksi. Olin itseasiassa jo aika vanha kun näin sen ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan, saatettiin elää jo 2000-luvun puolella. Elokuvan tarina tuli nimittäin itselleni ensin tutuksi ihan muista yhteyksistä, kuten monien sarjojen jouluspesiaaleista, joissa jaksot on pohjautunut juuri kyseisen leffan ideaan! (Toinen vähän vastaava tapaus on muuten mahtava What Ever Happened to Baby Jane? (1962), jonka nimeä yritin aikoinaan selvittää ihan vain erinäisten sarjojen jaksojen perusteella useamman vuoden!) Eikä kyllä tarvitse ihmetellä yhtään miksi Ihmeellinen on elämän tarinaa on haluttu hyödyntää muuallakin, sillä leffalla on erittäin kekseliäs idea ja vielä hyvä sanoma, se jää pyörimään mieleen. Itsetuhoiselle miehelle näytetään kuinka suuri vaikutus tällä, tämän teoilla ja valinnoilla on useampaan asiaan kuin tämä itse olisi tullut edes ajatelleeksi. Elokuvalla on myös hyvin mieleenkiintoinen kaari, sen alku on melko iloista ja pirteää, jonka jälkeen poljetaan aika tasaista menoa (enkä pelkää yhtään ihan tässä ääneen todeta, että sitä olisi oikeasti voinut vähän tiivistää), sitten vaivutaan syvälle synkkyyteen ja lopulta päädytään jouluiloon. Mielestäni elokuvan ehdottomasti kiinnostavin osuus alkaakin siitä, kun Clarence saapuu Georgen luokse näyttämään vaihtoehtoista todellisuutta, vaikka toki sitä edeltäväkin osuus on tarinan kannalta tärkeää. Georgesta tulee aika tuttu, kun tämän elämää pääsee seuraamaan niin pitkältä ja mukavan miehen päädyttyä synkistelemään, harmittaa katsojaakin ihan oikeasti. Myöskin näyttelijäsuorituksia on hehkutettava, erityisesti tietysti pääroolia vetävää James Stewartia. It's a Wonderful Life on todellinen jouluklassikko, joka on paikkansa klassikoiden joukossa ansainnut hyvällä tarinallaan ja hienolla toteutuksellaan!

Dec 18, 2013

How come a cute little guy like this can turn into a thousand ugly monsters?

Viides jouluelokuva oli Gremlins (1984)! Billy (Zach Galligan) saa isältään lahjaksi pienen mogwai-otuksen nimeltään Gizmo. Leppoisa kaveri söpöilee ja hyräilee, mutta tämän kanssa täytyy olla erityisen varovainen: se ei saa altistua kirkkaalle valolle, sitä ei saa kastella, eikä sitä varsinkaan saa ruokkia puolen yön jälkeen! Billyn kaveri Pete (Corey Feldman) kuitenkin onnistuu vierailullaan vahingossa kaatamaan Gizmon päälle lasillisen vettä, jonka seurauksena Gizmosta sinkoilee pieniä uusia mogwai-karvapalloja. Nämä mogwait eivät ole kuitenkaan niin kilttejä tapauksia kuin Gizmo ja ne vielä onnistuvat saamaan käsiinsä ruokaa puolen yön jälkeen, jonka seurauksena näistä tuleekin melkoisia riiviöitä... 


Gremlins! Ai että, yksi lapsuuden suosikkielokuvistani, jota en ollutkaan katsellut moneen vuoteen. En itseasiassa edes muistanut tämän olevan jouluelokuva, mutta totta tosiaan, elokuvassa eletään joulun aikaa. Lapsena tosiaan tykkäsin tästä leffasta erittäin paljon, oma Gizmo olisi ollut todella kova juttu, mutta sain sellaisen hyllyn koristeeksikin vasta muutama vuosi sitten kaveriltani. Mutta eipä Gremlins kai varsinaisesti mikään lasten elokuva ole, se on kuitenkin kauhukomedia ja siinä on melko raakojakin juttuja. Lapsena kun näin tämän varmaankin ihan ensimmäistä kertaa, niin pidin näitä riiviöitä aika pelottavina ja taisin vilkaista sängynkin alle sen päätyttyä - tosin se jännityshän teki elokuvasta vain paremman. Aika vaikea tästä on kyllä nykypäivänä löytää minkäänlaista pelottavuutta, mutta kerrassaan viihdyttävä elokuva Gremlins todellakin on! Siinä on kekseliäs tarina, mainioita otuksia, kiva tunnelma ja vieläpä aika mahtavat musiikit. Tämä on myös hyvin hauska leffa, itse repesin erityisesti kohtaukselle, jossa riiviöt katsovat Lumikkia ja laulavat yhteen ääneen sitä kääpiöiden rallatusta! Elokuva myös näyttää oikein hyvältä vielä melkein 30 vuotta ilmestymisensä jälkeenkin, niin ja samalla tietysti ihanan kasarilta. Ei tästä vaan voi olla pitämättä, se aiheuttaa minussa lähes samankaltaisen reaktion kuin joku Jurassic Park (siitä fiilistelyä täällä) tai muu yhtä nostalginen leffa. Nyt kun taas osaan yhdistää Gremlinsin myös jouluun, on tätä ehdottomasti katseltava tulevinakin jouluina. Kiva jouluinen kauhukomedia, suosittelen!

Dec 13, 2013

I came here so you could wish me a merry Christmas.

Neljänneksi jouluelokuvaksi valikoitui Midnight Clear (2006). On jouluaatto, mutta juhlapyhästä huolimatta joillakin amerikkalaisessa pikkukaupungin asukkailla on yksinäinen ja surullinen olo. Lefty (Stephen Baldwin) on jälleen ongelmissa alkoholin kanssa, menettää työnsä ja on vaarassa menettää oikeuden tavata lapsiaan. Eva (K Callan) on yksin jäänyt vanhempi nainen, joka taistelee huonon muistinsa ja siihen saadun lääkityksen kanssa samalla ikävöiden perhettään. Mary (Mary Thornton Brown) tuntee myöskin olonsa yksinäiseksi, sillä tämän mies on jo vuoden verran ollut sairaskodissa viime joulun liikenneonnettomuudesta seuranneen aivovaurion vuoksi. Samaisesta onnettomuudesta selvinnyt Mitch (Mitchell Jarvis) kiertää nuorten joululaulajien johdattajana ovelta ovelle levittämässä joulumieltä, vaikka miehellä on itsellään joulumieli aivan kadoksissa. Kirk (Kirk B.R. Woller) taas on yksin töissä jouluaattonakin huoltoasemallaan, josta tämä ei nykyisellään edes erityisemmin välitä. 


Useimmiten tulee katseltua aika pitkälti komediapainotteisia jouluelokuvia, mutta halusin katsella välillä jotain toisen tyyppistä jouluilua. En muista nähneeni kovinkaan montaa jouludraamaa ja itseasiassa mieleeni tuli ainoastaan pari vuotta sitten katselemani Noel. Tämä Midnight Clear oli selkeästi kuvauksensa perusteella jo aikamoisen nyyhkyä draamaa, joten päätyi katseltavaksi vaihtelun vuoksi. Itseasiassa tämä oli myös idealtaan aika samanlainen kuin Noel useiden erillisten, kuitenkin lopulta toisiinsa kietoutuvien, tarinoiden muodossa (joka tosin taisi olla trendinä jossakin vaiheessa noin muutenkin). Pidin kuitenkin enemmän tästä Midnight Clearista, se oli aidomman ja koskettavamman tuntuinen kokonaisuus. Tässä kaikki hahmot ja heidän tarinat olivat lähes yhtä mielenkiintoisia, vaikka vanhan naisen Evan kohtalo kiinnostikin eniten minua. Tajusin jossain vaiheessa, että tämähän olikin kirkollinen elokuva, mutta jouluelokuvassa se ei ole niin häiritsevä piirre. Eikä se ollut sitä missään tuputusmielessä, ehkä vain enemmänkin sellaisena perin jenkkiläisenä piirteenä, että kirkonmenot nyt vain kuuluu asiaan (vaikka toki joulukirkko Suomessakin kuuluu monen perinteisiin). Tuskin olisin kuitenkaan tullut katselleeksi tätä, jos olisin etukäteen tiennyt sen olevan kristillinen elokuva. Onneksi tuli kuitenkin katsottua, sillä pidin tuosta elokuvan aidosta tunnelmasta ja siitä, että vaikka se olikin aika nyyhkytarina ja pala nousi useammankin kerran kurkkuun, niin se ei kuitenkaan pelkästään vellonut surumielisyydessä. Samalla se oli kuitenkin aika toiveikas. Toisaalta taas ehdottomasti suuri plussa siitä, ettei tähän yritetty millään tapaa lisätä komediallista tai romanttista puolta, jotka on yleensä aika pakollisia puolia jouluelokuvissa! Pisti miettimään sitä, kuinka joulu ei tosiaankaan ole kaikille yhtä hilpeä juhla. Suosittelen Midnight Clearia, jos haluaa iloisten joulunpunaisten elokuvien välissä katsella vaihteeksi vähän syvällisempää jouluun ajoittuvaa elokuvaa.

Dec 10, 2013

If this works, I'm a hero. If not, well, maybe Santa can bring me some nice warm PJs for juvenile hall.

Kolmas jouluelokuva oli All I Want for Christmas (1991). Teini-ikäisen Ethanin (Ethan Embry) ja tämän pikkusiskon Hallien (Thora Birch) vanhemmat ovat hiljattain eronneet ja lapset asuvat nyt äitinsä kanssa isoäidin hienossa talossa. Heidän äiti on myös löytänyt uuden miehen, josta lapset eivät kuitenkaan välitä ja he haluaisivat vain saada oman perheensä kokoon. Hallie esittää toiveen jopa Macy'sin joulupukille (Leslie Nielsen), mutta lopulta jouluaattona kekseliäs Ethan päättää pistää oikeasti tuumasta toimeen ja he tekevät yhdessä kaikkensa, jotta äiti ja isä löytäisivät toisensa uudestaan ja perhe voisi taas viettää yhteisen joulun koko porukalla.


Olen törmännyt tähän elokuvaan varmaankin joka joulu (itselleni) uusia jouluelokuvia etsiessäni, mutta en ole koskaan tullut katsoneeksi sitä. Nyt vihdoin päätin ottaa sen katseluun ja riemuitsinkin sitä, että yllätyksekseni elokuvassa oli pääosissa sekä nuori Ethan Embry että Thora Birch! Pidän näistä molemmista näyttelijöistä, enkä ollut juurikaan nähnyt näin varhaista materiaalia heiltä. Vaikka Birch olikin tässä vielä pari vuotta nuorempi, tuli tästä Hallien hahmosta mieleen tämän rooli Hocus Pocusissa. Tässä All I Want for Christmasissa nämä olivat oikein suloiset sisarukset ja näiden lisäksi positiivinen yllätys näyttelijöiden joukosta oli Leslie Nielsen joulupukin roolissa! Elokuvana tämä oli aika samanlainen kuin monet muutkin koko perheen jouluelokuvat, täysin epäuskottava ja ennalta-arvattava, mutta herttainen. Lapsena olisin ehkä innostunut vähän enemmän lasten äidin uuden poikaystävän kiusaamisesta, mutta ilmeisesti olen tullut vanhaksi, sillä minua vähän säälitti tämän kohtalo! Vaikka toki ymmärrän, että sen alkuperäisen perheen yhteensaattaminen oli tärkeää, niin pakostikin mieleen puski ajatus, että miltä siitä uudesta miehestä tuntuu. Muutenkin tässä elokuvassa oli joitakin häiritseviä juttuja, kuten sivujuoni, jossa Ethan kehitti jotain teiniromanssia tuttavaperheen tyttäreen. Tämä sivutarina tuntui ihan irralliselta, vaikka nämäkin olivat ihan suloisia yhdessä. Tuttujen näyttelijöiden lisäksi tykkäsin siitä leffan ysärifiiliksestä ja muutenkin All I Want for Christmas on ihan herttainen jouluelokuva, jota suosittelisin kuitenkin vain lapsille ja lapsenmielisille.

Dec 9, 2013

The tree is a cancer, Harold. We have to get rid of it before it kills Christmas.

Toinen jouluelokuva oli A Very Harold & Kumar Christmas (2011). Harold (John Cho) on aikuistunut mies ja luopunut pilven polttelusta, jonka seurauksena välit vanhaan ystävään Kumariin (Kal Penn) ovat katkenneet. Haroldin luokse joulua viettämään saapuu tämän tyttöystävän koko suku ja Harold saa pelottavalta appiukoltaan tehtäväkseen huolehtia tämän kasvattaman joulukuusen koristelusta täydellinen. Yllättäen Kumar tulee tuomaan oudosti tämän kämpälle eksynyttä Haroldille osoitettua joulupakettia, jonka seurauksena perheen tärkeä joulukuusi syttyykin palamaan! Entisten kaverusten ei auta muu kuin lähteä metsästämään vastaavanlaista kuusta, joka ei olekaan helppo tehtävä ja he ajautuvat melkoisiin seikkailuihin.


Tämä joulukertomus on Harold & Kumar -elokuvista kolmas, vaikka luulinkin sen olevan toinen. Ykkösen katselin vuosi sitten, mutta valitettavasti sarjan toinen osa on jäänyt kokonaan väliin. Tuosta ykkösestä pidin, se oli yllättävänkin hauskaa kohellushuumoria. Ja sitä oli tämä juuri katselemani kolmaskin osa! Tykkään näiden huumorista, joka itseasiassa tuo vahvasti mieleeni Kevin Smitheilyt. Ainakin näiden huumoria yhdistää (huume-, seksi- ja pieruvitsien lisäksi) se, että ihan kaikkea pilkataan mitään säälimättä. Uskonnot, homoseksuaalit ja kaiken väriset ihmiset saavat oman osansa aika julmastakin huumorista, mutta se tehdään tyylillä.  Esimerkiksi "itseään" esittävän in hävyttömät homokommentit naurattaa, koska ne tulevat juuri tämän suusta. NPH:n törkeästä hahmosta saikin elokuvan parhaimmat naurut, vaikka muutenkin tässä oleva huumori suurimmaksi osaksi osui ja upposi. Myöskin rasistiset heitot koskivat usein niiden laukojaa itseään, eikä niistä vaan voi pahastua, tai sitten kommentit ovat niin naurettavia, että katsojaa naurattaa vain sen heiton idioottimaisuus. Tämä leffa on muuten oikeastaan nimeltään A Very Harold & Kumar 3D Christmas ja aika paljon tässä leikittiinkin myös sen 3D:n kanssa, sillä ihan jatkuvasti katsojaa päin heiteltiin jotakin tavaraa. Se puoli olisi ehkä ollut vähän viihdyttävämpää katseltavaa, jos tämän olisi nähnyt leffateatterissa 3D-lasit päässä... Noin muuten tämä kuitenkin oli melkoisen onnistunut jatko-osa ja viihdyttävän erilainen jouluelokuva. Suosittelen A Very Harold & Kumar Christmasia, jos kunnon kohellus kelpaa, eikä ole kovin tiukkapipoinen huumorin suhteen!

Dec 5, 2013

I hope you aren't expecting alot from Santa. A federal offense probably puts you on the naughty list this year.

Ensimmäinen jouluelokuva sai olla komedia Holiday in Handcuffs (2007). Trudie (Melissa Joan Hart) on viemässä poikaystävänsä ensimmäistä kertaa vanhemmilleen näytille joulunviettoon maaseudulle, mutta samana päivänä poikaystävä päättääkin jättää tämän. Trudiella on muutenkin ollut huono päivä ja tämä ei haluaisi taas tuottaa vanhemmilleen pettymystä. Nainen saa omituisen päähänpiston ja kaappaa mukaansa aseella uhaten työpaikalleen sattumalta tulleen tuntemattoman miehen (Mario Lopez) esittämään poikaystäväänsä Nickiä! Trudien vanhemmat pitävät "Nickin" kertomuksia sieppauksesta vain hyvänä vitsinä ja mies on jumissa kilometrien päässä muusta asutuksesta.


Joulukuu saapui tänä vuonna jotenkin yllättäen, enkä ollut vielä yhtään henkisesti valmistautunut joululeffailuun. Ei oikeastaan tehnyt yhtään mieli katsella jouluelokuvia, vaikka niistä kovin pidänkin, ajankohta tuntui ihan väärältä. Päätin sitten kuitenkin ottaa katseluun tämän itselleni ennalta täysin tuntemattoman Holiday in Handcuffsin ja valitsin sen oikeastaan eniten sen takia, että siinä on Melissa Joan Hart. Nainen ei tosiaan ole mikään suosikkini (ja toimii vain tietynlaisissa rooleissa), mutta pidän tätä kuitenkin jollain tapaa miellyttävänä näyttelijänä. En oikein osaa selittää tätä, mutta Sabrina on aina Sabrina. Leffa kuitenkin vähän epäilytti, sillä se kuulosti juuri sellaiselta typerältä romanttiselta komedialta, joita en jaksa katsella. Toisaalta taas olen joululeffojen suhteen paljon armollisempi ja siedän jouluiset romcomitkin paremmin. Tämä Holiday in Handcuffs oli juurikin sellainen mitä oletin sen olevan, hyvin ennalta-arvattava leffa. Tuo sieppausidea oli kyllä ihan kekseliäs, mutta alusta asti leffan loppuratkaisu oli selvillä. Tässä leffassa oli muuten hyvin paljon samaa kuin pari kuukautta sitten katsomassani elokuvassa The Wedding Date (josta hyvin lyhyesti haukut täällä), siinä vaan kaappauksen sijaan mies oli palkattu seuralainen (ja kyseessä oli häät joulun sijaan), mutta ihan samaa kaavaa nämä noudattivat. Koin tämän Holiday in Handcuffsin kuitenkin viihdyttävämmäksi elokuvaksi ja siinä oli jokunen ihan hauskakin vitsi. Hölmö ja epäuskottavahan se oli, sitä ei voi kieltää. Mario Lopezin olisin vaihtanut johonkin toiseen näyttelijään, joka olisi antanut panoksensa leffaan muutoinkin kuin hymyilemällä nätisti, mutta Melissa Joan Hart sopi rooliinsa varsin mainiosti. Komediapuolen lisäksi leffassa pyöri taustalla myös perhedraamaa välien selvittelyn merkeissä, joka toi tarinaan vähän syvyyttä. Holiday in Handcuffs oli ihan katsottava kevyen kevyt jouluelokuva, mutta pakko sanoa, että mikäli tapahtuma-ajankohta olisi ollut joku muu kuin joulu, ja päätähtenä olisi ollut joku vähemmän miellyttävä henkilö, olisin varmaankin pitänyt tätä aika surkeana leffana.

Dec 1, 2013

Marraskuu 2013

Marraskuussa ei oikein ehtinyt katsella leffoja, mutta tässä ne muutamat katsotut:


Cube (1997)
Nerokas elokuva, jonka olin tätä ennen nähnyt vain joskus silloin 90-luvulla, vaikka pidin siitä tuolloinkin erittäin paljon. Kekseliäs, täysin omanlaisensa elokuva ja varsinkin ilmestyessään se oli jotain mitä ei oltu koskaan ennen nähty. Vastaavanlaista ideaa on sen jälkeen hyödynnetty monesti, mutta ei kertaakaan näin onnistuneesti. ****

Lords of Dogtown (2005)
Saako linkittää tosi vanhoihin arvosteluihin? Vuonna 2008 kirjoitettu arvostelu täällä, vaikka siinä ei ihan tarpeeksi tätä hehkutetakaan. *****

Die-ner (Get It?) (2009) 
Arvostelu täällä, aika mahdoton tehtävä antaa tälle tähtiä. Vaikka **

The Host (2013)
En oikein pitänyt tästä, hyvin pitkää kirjaa oli pitänyt tiivistää ihan liikaa parituntiseen elokuvaan, jolloin siitä jäi paljon juttuja pois. Mitkään lisäminuutit eivät olisi kuitenkaan sitä pelastanut, sillä tästä huolimatta elokuva jäi tylsäksi! Kirja oli ihan luettava, mutta se ei vaan näemmä taipunut toimivaksi elokuvaksi. *½

Fear and Loathing in Las Vegas (1998) 
Tämä piti katsella jo ennen Vegasin vierailua, mutta kelpasi se reissun jälkeenkin, onhan se kuitenkin nähty jo monesti aiemminkin. Erittäin onnistunut trippi. ****½
 
Drop Dead Gorgeous (1991) 
Toinen katselemani elokuva siitä hankkimastani kauhuboksista, tosin sen takakanteen tämä oli merkitty nimellä Victim of Beauty. Leffa oli ihan katsottava, mutta ei se kyllä oikein kauhuleffasta mennyt. Toi mieleeni lukuisat tv-jännärit, sellaisia kerran katsottavia viihdyttäjiä. Yllättävän laadukas sellainen kuitenkin. **

Shutter (2004)
Eli ชัตเตอร์ กดติดวิญญาณ. En ainakaan muista aiemmin nähneeni yhtään thai-kauhua, niin tämä kiinnosti. Tässä oli hyvin samankaltaista tunnelmaa ja ideaa kuin japanilaisissa kauhupätkissä, nuori nainen tumma takkutukka silmillään ilmestyy outoihin paikkoihin pelottelemaan. Oli tämä kuitenkin ihan jännittävä ja kekseliäs elokuva. Kekseliäästi tästä on myös tietysti tehty jenkkiversio (jota en ole nähnyt) muutama vuosi myöhemmin. ***
 
21 & Over (2013)
Taas yksi tällainen kaveriporukka sekoilee kännissä vaikka ei pitäisi -leffa ja tämä 21 & Over on itseasiassa Hangoverien tekijöiltä, jonka kyllä huomasi. Tämä leffa oli ihan katsottava ja viihdyttäväkin, mutta ei voi kiistää, etteikö olisi tuntunut siltä, että tämän on nähnyt joskus aiemminkin. Näitä vastaavia on vaan niin monia ja itseasiassa tämä toi hyvin vahvasti mieleeni Harold & Kumar Go to White Castlen. **

Jagten (2012)
Arvostelu täällä ****
 
17 Again (2009)
Tykkään näistä uudemmistakin ikähyppelyleffoista, vaikka Big tekee sen (tietysti) parhaiten. Jokin siinä ideassa kiehtoo ja tekee tästäkin viihdyttävän elokuvan. Vaikka tässä onkin jälleen se komedioiden pakollinen ylityperä sivuhenkilö, joka saa minut aina raivon partaalle! Zac Efronissa näen potentiaalia, kunhan tämä vain eksyisi oikeanlaisiin rooleihin (pois romanttisista komedioista). 17 Again on ihan kiva kevyt elokuva. **½

---

Lähes yllättäen joulukuu on taas alkanut ja joulumielen nostattajana saavat taas kerran toimia jouluelokuvat! Perinteikäs jouluputki alkaa bloginkin puolella jälleen ensi viikolla ja pyritään pitämänä kiinni siitä vähintään kaksi jouleffaa viikossa -tahdista. Aiempien vuosien joululeffailuja luettavissa täällä ja täällä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...