Feb 10, 2020

Oscars 2020

Oscarit on nyt jaettu ja veikkaustaulukkooni on merkitty kaikki voittajat. Omista veikkauksistani oikeaan osui 17/24, joka on toki aika hyvin, mutta jää taas kaverini veikkausten varjoon. Sieltä kun napsahti tulokseksi 20/24! Kumpikaan meistä ei tosin veikannut oikein parhaan elokuvan voittajaa, joka oli siis eteläkorealainen Parasite. Tämä voitto oli aika historiallinen, sillä Parasite on ensimmäinen ei-englanninkielinen elokuva ikinä, joka voitti parhaan elokuvan pystin. Parasite voitti monta muutakin Oscaria, mutta tosiaan parhaan elokuvan myös kansainvälisten elokuvien ehdokkaista (olisikin ollut aika jännä, jos olisi voittanut Oscarin parhaasta elokuvasta, muttei parhaasta kv-elokuvasta). Parasite oli muuten jo syksyllä Night Visionsin avauselokuvana, mutta harmillisesti jäi tuolloin väliin. 


Gaalassa ei tänäkään vuonna ollut juontajaa, vaan vaihtuvat henkilöt kävivät heittämässä vitsiä ja esittelemässä pystien jakajat. Steve Martin ja Chris Rock taisivat saada yhdessä pisimmän puheenvuoron ja olivatkin kommenteissaan ihan osuvia ja hauskoja. Näyttelijöiden palkitsemisissa ei yllätyksiä nähty, pystit menivät juuri niihin oletettuihin osoitteisiin. Tuli ihan hyvä mieli siitä, että Brad Pitt sai vihdoin näyttelemisestä Oscarinsa ja Laura Dern oli kyllä Marriage Storyn parasta antia. Joaquin Phoenix sai onneksi miespääosan Oscarin, se tuli täysin ansaitusti mielettömästi roolisuorituksesta Jokerina. Jännitin etukäteen aika paljon mitä mies tulee "kiitospuheessaan" sanomaan ja olihan se kantaaottava - ja ihan asiaakin. Tajusin jälkikäteen jännittäneeni tuota puhetta vähän samalla tavalla kuin leffaa katsoessa Jokerin esiintymisiä. Toivoen, että se menee hyvin. Renée Zellweger oli vastapainona ihailtavankin hillitty puheessaan. Renéen roolisuoritusta en ole vielä nähnyt, mutta se tulee varmasti katseltua jossain vaiheessa. 


Parhaita hetkiä gaalassa oli ehdottomasti musiikkikooste, jossa käytiin läpi biisejä, jotka yhdistetään vahvasti elokuviin. Siihen oli saatu monia mahtavia biisejä ja hetkiä elokuvista (kuten ihana Almost Famous ja Tiny Dancer). Kiinnitän itse paljon huomioita musiikkeihin elokuvissa ja olen löytänyt monia biisejä ja bändejä leffojen kautta.  Tuo kooste päättyi siihen, että Eminem asteli lavalle esittämään 8 Mile -elokuvasta tutun Lose Yourself -biisin, joka ei kyllä ole omia suosikkejani, mutta toihan se muistoja mieleen. Ja oli hauska katsoa Oscar-yleisön pukumiehiä nyökyttelemässä uskottavasti päätään biisin tahtiin! Toinen hieno hetki oli ihan gaalan lopussa kun yleisö sai yllytettyä valot ja mikit takaisin päälle, jotta parhaan elokuvan Oscarin saaneet pääsivät jatkamaan kiitteilyitään (jotka jälleen tylysti katkaistiin kesken). Yleisesti ottaen tämän vuoden Oscar-gaalassa oli mielestäni hyvä tunnelma ja sitä oli kiva katsella. 

Oscar-yön eväät

Feb 9, 2020

And the Oscar goes to...

No niin! Oscareita aletaan jakaa noin kymmenen tunnin päästä. Valmistelut yön valvojaisia varten on aloitettu (eli olen käynyt kaupassa hakemassa herkkuja ja järjestänyt maanantaille vapaapäivän). Veikkaukset voittajista on tehty ja alla näkyy niin omat kuin kaverini veikkailut. Tapanani ei ole ollut erityisesti yrittää katsoa ehdolla olevia elokuvia ennen Oscareita, joten tänäkin vuonna olen nähnyt vain muutaman näistä. Parhaan elokuvan ehdokkaista olen nähnyt alle puolet (Joker, Once upon a Time... in Hollywood ja Marriage Story) ja en usko minkään näistä voittoon. Olen aika varma, että tuo pysti menee joko elokuvalle 1917 tai Parasite, mutta koska en osannut valita, niin "veikkasin" sitten Jokeria. Joker teki minuun erittäni suuren vaikutuksen ja toivossahan on hyvä elää. Joka tapauksessa tähän taulukkoon täytän voittajia pitkin yötä sitä mukaa kun niitä julkistetaan. Gaala näytetään tänäkin vuonna Yle Teemalla, punaisen maton osuus alkaa klo 01:30 ja varsinainen gaala klo 03:00.


Viihtyisää Oscar-yötä kaikille!


Kategoria
Oma veikkaus
Kaverin veikkaus
And the Oscar goes to
Best PictureJoker1917
Parasite
Actor in a Leading RoleJoaquin PhoenixJoaquin Phoenix
Joaquin Phoenix
Actor in a Supporting RoleBrad PittBrad Pitt
Brad Pitt
Actress in a Leading RoleRenée ZellwegerRenée Zellweger
Renée Zellweger
Actress in a Supporting RoleLaura DernLaura Dern
Laura Dern
Animated Feature FilmToy Story 4Toy Story 4
Toy Story 4
Cinematography19171917
1917
Costume DesignLittle WomenLittle Women
Little Women
DirectingSam MendesSam Mendes
Bong Joon Ho
Documentary FeatureAmerican FactoryAmerican Factory
American Factory
Documentary Short SubjectLearning to Skateboard in a WarzoneLearning to Skateboard in a Warzone
Learning to Skateboard in a Warzone
Film EditingJokerFord v Ferrari
Ford v Ferrari
Foreign Language FilmParasiteParasite
Parasite
Makeup and HairstylingBombshellBombshell
Bombshell
Music (Original Score)JokerJoker
Joker
Music (Original Song)“(I’m Gonna) Love Me Again”“(I’m Gonna) Love Me Again”
“(I’m Gonna) Love Me Again”
Production DesignOnce upon a Time… in HollywoodOnce upon a Time… in Hollywood
Once upon a Time… in Hollywood
Short Film (Animated)Hair LoveKitbull
Hair Love
Short Film (Live Action)The Neighbors’ WindowThe Neighbors’ Window
The Neighbors’ Window
Sound EditingJoker1917
Ford v Ferrari
Sound MixingJoker1917
1917
Visual EffectsAvengers: Endgame1917
1917
Writing (Adapt. Screenplay)Jojo RabbitJojo Rabbit
Jojo Rabbit
Writing (Orig. Screenplay)Once upon a Time… in HollywoodParasite
Parasite

Feb 8, 2020

Tervehdys

Olen ollut vähän hukassa tämän blogini kanssa, kohta näemmä jo vuoden ajan. Olen aloittanut kirjoittaa tänne lukuisia kertoja, mutta tekstit ovat aina jääneet kesken. On siis ollut joku pahemman laatuinen lukko kirjoittamisen suhteen ja mitä pidemmän aikaa on mennyt, niin sitä vaikeammalta on tuntunut saada tekstiä aikaiseksi. Jossain vaiheessa jo päätinkin, että tämä blogi oli nyt tässä. En sitten kuitenkaan uskaltanut kirjoittaa hyvästejä tänne, se olisi tuntunut liian lopulliselta. Annoin siis vain ajan kulua.

Sain jossain välissä lahjaksi hienon Chucky-figuurin, jonka olisin halunnut näyttää jossakin. Ostin Ranskan reissulta vanhoja lyhytelokuvia sisältävän Meliés-boksin, jonka olisin halunnut esitellä jossakin. Kävin katsomassa uuden Joker-elokuvan ja se hyppäsi noin vain lempileffojeni kärkipäähän ja siitä olisi tehnyt mieli kirjoittaa jonnekin. Halloweenina ja jouluna pidin tietysti perinteiset teemoihin sopivat leffaputket ja monesta katsotusta pätkästä olisi tehnyt mieli avautua jonnekin. Jouluna tuntui suorastaan väärältä olla toivottamatta griswoldimaisen hyvää joulua. Vuoden vaihtuessa tein top 10 -listaukseni viime vuosikymmenen leffoista ja olisi ollut kivaa jakaa se jossakin. Ja sitten tulikin tämä hetki kun Oscar-gaalaan on aikaa enää pari päivää. Olisipa kiva julkaista jossain se perinteikäs veikkaustaulukko...

Joskus silloin 13 vuotta sitten painin vähän samanlaisten ongelmien kanssa. Tuolloin teki mieli kertoa nähdyistä elokuvista, hankituista elokuvista ja muuten vaan pohtia elokuvamaailmaa, mutta ei ollut paikkaa sille. Sitten perustin tämän blogin. No nyt tämä blogi olisi täällä valmiina odottamassa uutta sisältöä. Haluaisin jatkaa tätä blogia vielä, mutta en ole vielä varma, että onko minusta oikeasti siihen. En lupaa vielä mitään muuta kuin sen, että sunnuntaina tässä blogissa tullaan julkaisemaan taas Oscar-veikkaustaulukko!  

Mar 24, 2019

Your new band is gonna be something nobody's ever seen before.

The Dirt (2019) on samannimiseen kirjaan perustuva elokuva maailman pahamaineisimpana bändinä pidetystä Mötley Crüesta. Se kertoo siitä, kuinka bändi perustettiin, nousi maineeseen ja sai aikaan kaaoksen kaikkialla missä kävivät. Los Angelesissa vuonna 1981 rumpali Tommy Lee (Machine Gun Kelly) lähestyy basisti Nikki Sixxiä (Douglas Booth) ja he päättävät perustaa bändin. Pian joukkoon liittyy kitaristi Mick Mars (Iwan Rheon) sekä laulaja Vince Neil (Daniel Webber) ja Mötley Crüe on koossa. 


Kirjoitin vuonna 2009 vanhaan blogiini, että odotan innolla lähivuosina ilmestyvää The Dirt -elokuvaa. Enpä tuolloin arvannut, että kyseistä leffaa saa odotella vielä kymmenen vuotta! Mutta tällä viikolla se sitten vihdoin julkaistiin Netflix-elokuvana ja olihan se heti päästävä näkemään. Taustaksi haluan kertoa sen verran, että löysin Mötley Crüen kunnolla joskus 2000-luvun alkupuolella ja oikeastaan niin, että sitä soitettiin ahkerasti paikallisessa kapakassa, jossa tuli notkuttua juuri täysi-ikäistyttyäni. Luin myös tuolloin tuoreen The Dirt -kirjan ja levyt soivat jatkuvasti soittimessani. Keikoilla kävin aina kun bändi pääsi Suomeen asti - en ole oikeastaan vieläkään ihan varma monta kertaa ehdin bändin näkemään (5?), mutta ainakin kahdesti keikat peruuntuivat. Toisen kerran bändin soittokamat oli väärässä maassa ja toisen kerran festareille iski sellainen myrsky, että lavat hajosi ja ihmisiä loukkaantui (oli muuten aika pelottavaa). Voin siis sanoa olleeni/olevani ainakin jonkin asteinen fani.


Vaikka olin tosiaan odottanut leffaa kymmenen vuotta, niin odotukseni The Dirt - Törkytehdas -leffan suhteen eivät olleet kovin korkealla. Siis Netflix-leffa, eikä ollenkaan teattereihin? Leffa ei ollut huono, mutta ei se oikein päässyt yllättämäänkään. Olen toki lukenut kirjan lukuisia kertoja vuosien varrella, joten siinä mielessä tapahtumissa ei nyt voinut varsinaisia yllätyksiä ollakaan. Kun on kuvitellut mielessään kirjan villejä kuvauksia, niin tapahtumat leffassa olivat aika kesyjä siihen verrattuna. Elokuvan suurin ongelma oli mielestäni sen kesto, parissa tunnissa on vaikeaa kertoa niin iso tarina. Kaikkea ei voinut tietenkään mahduttaa mukaan, mutta jotkin leffaan päätyneetkin asiat kiirehdittiin niin nopeasti läpi, ettei kovin syvälliselle tasolle päästy. Esimerkiksi Razzlen kuolema, Mick Marsin selkärankareuma tai Nikki Sixxin heroiinihelvetti eivät herättäneet elokuvassa kovin suuria tunteita, ne ohitettiin niin kepeästi. En oikein osaa arvioida mitä mieltä tästä on, jos ei tunne entuudestaan bändin tarinaa, eikä näin ollen tiedä miten paljon jäi pois. Uskoisin, että silti asioiden kiirehtiminen paistaa läpi. Elokuvassa muuten tarina loppui ns. kesken, kirjassa jatketaan vielä noin viisi vuotta eteenpäin.


Näyttelijät olivat tässä yllättävänkin asiallisia. Aluksi meinasi pahasti häiritä nämä "väärät naamat", mutta nopeasti niihin sitten tottui. Hyvin olivat opetelleet hahmonsa puhetyyliä, eleitä ja lavamaneereita. Musiikki leffassa oli tietysti erinomaista ja sitä oli onneksi myös reilusti. (Vaikka tietysti voisi myös valittaa siitä, miten moni biisi jätettiin ottamatta mukaan.) Leffan parissa myös viihtyi mainiosti, onhan se Mötley Crüen huippuvuosien sekoilumeininki aika uskomatonta katsottavaa. The Dirt -elokuvasta jäi siis vähän ristiriitaiset tunnelmat, se oli ihan hyvä, mutta se olisi voinut olla niin paljon enemmänkin. Leffan loputtua oli kuitenkin hyvä mieli ja itseasiassa houkuttelisi katsoa se jo nyt uudestaan. Tai oikeastaan, ehkä voisin lukea The Dirtin jälleen kerran...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...