May 7, 2017

DVDs

Esittelyssä viime aikoina tehtyjä dvd-hankintoja.


Ed Wood Box oli löytö Hampurista ja näin ollen sen kansitekstit ovat saksaksi. Myös tekstitykset löytyy vain saksaksi, mutta sentään alkuperäinen englanninkielinen ääniraita on tallella. Saksassa on vielä valtavan suuria leffa- ja levykauppoja, joissa saa aikaa tuhlattua ihan muutamankin hetken. Valitettavasti siellä yhä vain dubataan leffat, tai sitten vaihtoehtoisesti levyiltä löytyy tekstitys ainoastaan saksaksi. Tätä Ed Wood Boxia en kuitenkaan malttanut jättää ostamatta, sillä tässä sai kertaheitolla aimo annoksen hyvää huonoa viihdettä hyllyyn! Tämä sisältää seuraavat leffat: Plan 9 from Outer Space (1959), Bride of the Monster (1955), Glen or Glenda? (1953), Night of the Ghouls (1959), Jail Bait (1954) sekä dokumentin Flying Saucers Over Hollywood: The 'Plan 9' Companion (1992). 


Masters of Horror -sarjan boksit olivat löytö kirppikseltä. Tässä on siis ensimmäisen kauden kaikki 13 jaksoa kahdessa eri boksissa jokainen omassa kotelossaan (joka on kyllä totta puhuen vähän turhan tilaa vievä ratkaisu, mutta kun halvalla sai). Olen nähnyt näistä kai vain kaksi jaksoa aiemmin.  Nyt sitten pitäisi löytää vielä se toinen kausi!


Sitten pari lapsuuden suosikkia! Peppi oli lapsuuteni sankari, pidin hirmuisesti niin Peppi-kirjoista kuin -leffoistakin. Tämä hankkimani julkaisu sisältää vuonna 1970 ilmestyneet leffat Peppi Pitkätossu seitsemällä merellä ja Peppi Pitkätossu karkuteillä. Vaikka nämä olivatkin lapsuudessani jo 20 vuotta vanhoja pätkiä niin kyllä ne vain upposivat erittäin hyvin, pidin varsinkin tuon jälkimmäisen leffan lentävästä autosta! Lassie-kokoelma taas sisältää elokuvat Lassie Come Home (1943), Son of Lassie (1945) ja Courage of Lassie (1946). Jostakin syystä olin lapsena erityisen ihastunut vanhoihin leffoihin, pidin niin Shirley Templestä kuin Suomisen Olli -elokuvista. 


Sitten hieman erilainen dvd, nimittäin dvd-lautapeli nimeltään Atmosfear! Muistan tämän kyllä etäisesti kauppojen hyllyiltä kymmenisen vuotta sitten, mutta en oikeastaan tiedä, miksei se aiemmin ole herättänyt kiinnostustani. Nyt tämä osui pitkästä aikaa silmiini kirppiksellä ja hintalapun 1,5 euroa sai ostamaan kotiin asti. Onneksi siinä oli myös kaikki osaset tallella. Se myöskin näytti aika hienolta, mutta itse peliä en ole vielä päässyt kokeilemaan.

May 6, 2017

Back to Basics 2017

Tämän vuoden kevään Night Visions -festarit olivat pari viikkoa sitten. Olin ulkomailla suurimman osan viikosta, joten osallistumiseni rajoittui vain yömaratoniin muutaman leffan verran. Yömaraton oli viime vuoden tapaan Andorrassa ja Dubrovnikissa. Andorra on ihan kiva pikkusali, mutta tuohon Dubrovnik-saliin olen selvästi ihan liian vanha ja raihnainen. Kyllä useamman leffan katsominen putkeen vaatii edes vähän pehmustetta penkkiin. Toivottavasti siis festarit palaisivat ensi vuonna takaisin Engeliin (jonka pitäisikin avata ovensa nyt kesällä)! No mutta valitukset sikseen, kivaahan leffayössä taas oli ja katsomani elokuvat olivat ihan viihdyttäviä. 

Dead & Buried (1981)

Sheriffi Dan asuu Potter's Bluff -nimisessä idyllisessä pikkukaupungissa opettajavaimonsa kanssa. Kaupunkiin eksyville satunnaisille kävijöille tuppaa vaan käymään vähän köpelösti, kun nämä yksi toisensa jälkeen murhataan julmasti. Dan yrittää selvittää tapauksia, mutta vaikuttaa siltä, että tämän vanhat tutut Potter's Bluffin normaaleilta vaikuttavat asukkaat ovat sotkeutuneet niihin. Myös Danin herttainen vaimo on alkanut vaikuttaa omituiselta paasatessaan oppilailleen okkultismista. 


Tämä Dead & Buried päätyi aikoinaan Video Nasties -listalle ja sen esittäminen kiellettiin myös Suomessa. Nyt elokuva tosiaan päästiin näkemään valkokankaalla ja vieläpä niin, että ohjaaja Gary Sherman oli näytöksessä paikalla! Mieheltä olisi riittänyt vaikka kuinka tarinaa ja harmillisesti festariaikataulusta johtuen Q&A jäi todella lyheksi. Ehdittiin kuitenkin kuulla sen verran, että Wes Craven on bongannut juuri tästä elokuvasta sivuosassa olleen Robert Englundin Freddy Kruegeriksi! Lisäksi ohjaaja ylisti Stan Winstonin leffaan toteuttamia erikoistehosteita. Eikä suotta, sillä ne olivat todella näyttävän raakoja ja hienoja. Koko leffa oli itseasiassa mielestäni aika erinomainen, hämärä pikkukaupunki hämärine asukkaineen toimi hyvin. Tarina myös kulki sujuvasti, se oli koko ajan mielenkiintoinen ja sopivan jännittävä. Tämä pitää hankkia omaksikin. Traileri

_____________


Die Hölle (2017)

Wienissä asuva turkkilainen Özge näkee asuntonsa ikkunasta raa'an murhan ja naisen epäonneksi murhaaja huomaa tämän silminnäkijän. Özge puolestaan ei erota kunnolla murhaajan kasvoja ja toivoo saavansa poliiseilta suojelusta, mutta turhaan. Nainen hakee apua kaikilta tutuiltaan, mutta sitä ei ole tarjolla. Özgen on siis pakko itse pitää puolensa ja ottaa käyttöön potkynyrkkeilyharrastuksestaan saadut opit. Tiedossa on jo, että kyseessä on sarjamurhaaja, joka tekee rituaalimurhia - ja joka on nyt Özgen perässä. Lopulta kuitenkin poliisi nimeltään Steiner ryhtyy auttamaan naista. 


Die Höllen on ohjannut Oscar-voittaja Stefan Ruzowitzky, joka oli myös festareilla käymässä, mutta valitettavasti ei päässyt tähän näytökseen paikalle. Tämä leffa jätti vähän ristiriitaiset tuntemukset. Se oli kyllä mielenkiintoista seurattavaa ja sen päätyttyä olin sitä mieltä, että se oli ihan hyvä. Özge on voimakas naishahmo ja Steiner oli onnistuneen koominen poliisihahmo laukomassa I'm too old for this shit -tasoisia heittoja. Leffassa oli myös ihan näyttäviä veriroiskutteluja ja paikoin siinä oli aika kuumottavan jänniä hetkiä. Mutta. Jotenkin tämä kuitenkin jäi sellaiseksi tv-elokuvatasoiseksi pätkäksi, josta itseasiassa syytän juuri tuota Steinerin hahmoa ja sen tuomaa huumoria. Die Hölle ei mielestäni olisi kaivannut tätä huumoripuolta ja ilman sitä olisin varmastikin tykännyt leffasta huomattavasti enemmän, mutta kyllä sen kertalleen katsoi. Traileri

_____________


Incarnate (2016)

Pyörätuolissa oleva tohtori Seth Ember kutsutaan apuun, kun nuoren Cameronin valtaa riivaajahenki. Ember ei usko manaajapappien touhuihin, vaan tämän metodi on sukeltaa riivattujen unimaailmaan ja sitä kautta päästä eroon hengistä. Cameronin uniin sukeltaessa Ember kohtaakin omia menneisyyden haamujaan. 


Night Visionsin ohjelmavihkosessa tämän sanottiin olevan sekoitus Manaajaa sekä Inceptionia ja se olikin aika osuva kuvaus. Siinä oli sitä perinteistä manausmeininkiä ja lisämausteena unissa seikkailua. Ajatuksena tämä olikin oikein kiehtova, mutta valitettavasti unimaailma ei yksistään riittänyt pelastamaan tätä hyvin keskinkertaista manauselokuvaa. Se tuntui niin monesti tehdyltä ja nähdyltä, eikä siinä oikein ollut hyvää tunnelmaakaan. Tuo riivattu pikkupoika ei edes ollut missään vaiheessa pelottava tai uhkaava, vaikka se kai olisi ollut tarkoitus. Unimaailmassa pörrätessä leffan tunnelma oli ihan hetkellisesti hieman jännittävä, mutta sitten palattiin taas siihen tasaisuuteen. Incarnate oli siis ihan kiinnostava, mutta jokseenkin mauton ja tulee unohtumaan nopeasti. Se kuitenkin näyttää tulleen ihan teatterilevitykseen, itseasiassa se on ensi-illassa juuri tänä viikonloppuna. Traileri

_____________


La noche del virgen (2016)

Nico yrittää epätoivoisesti löytää uudenvuodenjuhlista naisseuraa, jotta pääsisi eroon neitsyydestään. Naiset torjuvat tämän yksi toisensa jälkeen, kunnes vanhempi nainen Medea osoittaa kiinnostuksensa. Nico lähtee naisen matkaan tämän kotiin, jossa paljastuukin Medeasta hieman erikoisempi puoli. On omituisia patsaita, torakoita ympäriinsä ja astioita täynnä verta. Kaiken lisäksi Medean raivopäinen poikaystävä ilmestyy hakkaamaan ulko-ovea kesken kaiken. 


Night of the Virginin leffasaliin jonotellessa koko porukalle jaettiin naamarit ja kondomit, jotka saivat hieman mietteliääksi. Mihin ihmeeseen sitä nyt joutuu? Lopulta kummallekaan ei tullut näytöksessä käyttöä, vaikka leffan ohjaaja Roberto San Sebastián ja tuottaja Kevin Iglesias paikalla olivatkin! Jo ennen leffaa minua arvelutti sen kesto, sillä tämän tyyppiselle leffalle yli pari tuntia tuntuu ajatuksena liian pitkältä. Ja pitkähän se oli, juuri sen puolituntisen verran liian pitkä ja sai paikoitellen tylsistymään. Menoa ja meininkiä siinä kyllä riitti, mutta tuntui, että samoja kohtia toisteltiin uudestaan ja uudestaan. Itseasiassa tekijöiltä kysyttiinkin Q&A:ssa siitä kuinka paljon materiaalia jäi leikkauspöydälle - ja arvatenkin vastaus oli, että kaikki käytettiin. Toinen kyselytunnin kysymys koski sitä, että onko katsojat koskaan oksentaneet tämän leffan aikana. Ja se kysymys olikin aika paikallaan, leffa oli hyvin ällöttävä kaikkine eritteineen. Shokeerata saa, mutta tuntui siltä, että se meni jo vähän överiksi, varsinkin kun ne ällökohtauksetkin olivat niin venytetyn pitkiä. Kieltämättä leffa oli kuitenkin mielenkiintoinen, kyllähän se kiinnosti nähdä mikä sen lopputulema on! Traileri

Mar 19, 2017

If she is the one who'll break the spell, you must finally learn to love.

Beauty and the Beast (2017) on tarina ranskalaisen pikkukylän asukista Bellestä (Emma Watson) ja lähiseuduilla suuressa synkässä linnassa asuvasta hirviöstä (Dan Stevens). Hirviö on kuitenkin oikeasti prinssi, jonka päälle on langetettu lumous, jonka voi purkaa vain löytämällä tosirakkauden. Lumouksen myötä hirviön lisäksi myös linnan palvelusväki on muuttunut erilaisiksi huonekaluiksi ja esineiksi, jotka voivat puhua ja liikkua. Belle joutuu pelottavan hirviön vangiksi, mutta ystävystyy pian palvelusväen kanssa ja pikkuhiljaa Belle alkaa myös nähdä hirviön lempeämmän puolen.


Suosikkini Disneyn piirretyistä on ollut aina sen ilmestymisestä lähtien Kaunotar ja hirviö (1991). Olen kertonut tämän aiemminkin, mutta sain tuon leffan omakseni vasta melkein 20 vuotta sen ilmestymisen jälkeen. Tuota ennen omistin siitä vain serkkujen VHS-kasetilta nauhoitetun kopion, jossa kopiosuojauksen vuoksi oli häiriöraitaa ja välillä koko kuva tai ainakin värit katosivat. Katsoin sitä silti, koska olihan kyseessä lempipiirrettyni. Vaikka en leffaa omistanutkaan, omistin sentään siitä  musiikkisadun (siis tällainen) ja hienot barbitkin! Pidin Belleä maailman kauneimpana, hirviötä suloisena ja Gastonia ällöttävimpänä ikinä. Tämänkin olen kertonut jo aiemmin, mutta olen tasan kerran nähnyt piirretyn unen ja se oli painajainen Gastonista! Joten kun kuulin tästä Kaunottaren ja hirviön uudesta live action -versiosta, niin pitihän se heti käydä katsomassa.


Olin jo etukäteen ihan varma, että tulen pitämään tästä leffasta, sillä sen trailerit näyttivät niin hyvältä. Pidin leffasta kuitenkin vielä paljon enemmän. Koko elokuvan ajan tuijotin sitä vain täysin lumoutuneena, se oli oikeastaan ihan täydellinen ja varmasti paras mahdollinen uusintaversio mikä tuosta piirretystä olisi ikinä voitu tehdä. Se näytti hyvin samalta kuin piirretty ja olikin uskomatonta nähdä näiden kaikkien hahmojen ja paikkojen todella "heräävän henkiin". Myöskin tarina oli uskollinen piirretylle, joitain pienen pieniä muutoksia siihen oli tehty, mutta juuri sopivasti. Luin ennen leffan katsomista jostakin arvostelun, jossa kritisointiin sitä, ettei tähän oltu tuotu mitään uutta näkökulmaa tai sitä ei oltu modernisoitu. Onneksi ei oltu, kauhistuttaa ajatuskin jos tätä tarinaa olisi yritetty jotenkin tuoda nykyaikaisemmaksi. Siitä en olisi varmasti pitänyt pätkääkään. Leffasta kuitenkin kohistiin etukäteen sen vuoksi, että Gastonin (Luke Evans) kaverista Töpöstä (Josh Gad) oli tehty Disneyn ensimmäinen selvä homohahmo. En edes jaksa vaivautua kommentoimaan tätä sen enempää, sillä en olisi edes kiinnittänyt asiaan mitään ihmeempää huomiota elokuvan aikana, ellei siitä olisi nostettu niitä turhia kohuotsikoita.


Uusi Beauty and the Beast toi sen hahmoille hieman lisää syvyyttä. Siinä näytettiin niin Bellen kuin hirviön lapsuudesta pieniä palasia, jotka avasivat paremmin sitä, miksi heistä on tullut sellaisia kuin ovat. Kaikki hahmot kuitenkin herättivät täysin samanlaisia tuntemuksia myös tässä elokuvassa. Myös esineet näyttivät hyvältä ja olivat hauskoja sivuhahmoja sekä lauloivat kivasti. Lauluosuudet toimivat tosiaan myöskin erinomaisesti ja Emma Watsonilla oli yllättävänkin kaunis ääni. Onneksi tässä oli mukana ne vanhat tutut biisit ja ne oli vieläpä tekstitetty vanhojen suomennoksien mukaisesti! Myös elokuvan puvustus oli ihan täydellinen. Asut olivat erittäin kauniita ja niin samanlaisia kuin piirretyssä! Hirviöstä oli myös saatu ihan yhtä suloisen näköinen kuin piirretyssä - ja ihan yhtä paljon harmitti, kun se sitten muuttuikin tylsäksi ihmispojaksi. Niin ja se linna, miten lumoavan upean kaunis sekin oli... Tuskin enää tarvitsee edes mainita, mutta tämä vuoden 2017 Beauty and the Beast oli siis mielestäni ihan täydellinen satuelokuva ja suosittelen sitä suuresti.

Feb 27, 2017

Oscars 2017

Ohi on ja huh, mikä loppuylläri saatiin Oscar-gaalaan mukaan. Kyllä herätti mukavasti, vaikka silmäluomet olivat viimeisen tunnin ajan tuntuneet jo kovin raskailta. Eli gaalahan päättyi tosiaan siihen, että parhaan elokuvan voittajaksi julistettiin väärä leffa. La La Landin väki oli jo lavalla kiittelemässä voitostaan kunnes yhtäkkiä alkoikin sellainen kuhina lavalla, että huh. Lopulta joku kävi sanomassa mikkiin, että sori, oikea voittaja on muuten Moonlight. Sitten lavalla pyörittiin vähän lisää, eikä kukaan oikein tiennyt mitä tehdä ja mihin mennä. Olin itse suoraan sanoen hyvin järkyttynyt tästä, tuo oli oikeasti todella paha moka ja niin kiusallinen tilanne. Tosi ikävää niin La La Landin ihmisille, jotka jo ehtivät riemastua ja sitten pysti revitään käsistä, kuin Moonlightin ihmisille, joiden voitto jäi pahasti sen kohelluksen ja kuhinan jalkoihin. Ei pitäisi olla mitenkään mahdollista, että tuollaisia mokia pääsee tapahtumaan, varsinkaan näiden tärkeimpien pystien kohdalla. 


Kaikki voittajat löytyvät listattuna eilisestä taulukostani täällä, josta näkyvät myös miten hyvin ne veikkailut sitten menivät. Omalla kohdalla taisi tulla jonkinlainen ennätys, sillä veikkauksistani 16/24 meni oikein! Ehdokkaana olevista leffoista en ollut nähnyt kuin La La Landin, josta pidinkin hyvin paljon. Olin siis ihan mielissäni kaikista sen ehdokkuuksista ja voitoista (joita tuli lopulta 6/14), vaikka en tietenkään voi verrata sitä mihinkään muihin ehdolla olleisiin. Missään kategoriassa ei tullut suuria yllätyksiä, eikä sen suuremmin voittajien puheissakaan. Monet ottivat kantaa USA:n politiikkaan, mutta sekin oli hyvin ennustettavissa. Juontaja Jimmy Kimmel antoi myös oman osansa heti juhlan alussa. Kimmel oli mielestäni ihan pätevä juontaja muutenkin, vaikka tämän jutut eivät ihan joka kerta ehkä täysin uponneet yleisölle. Hauskinta antia oli ehdottomasti Matt Damonin kanssa jatkunut "vihanpito", jota hyödynnettiin moneen otteeseen onnistuneesti. Ohjelmanumeroita oli hyvin vähänlaisesti jälleen kerran, mutta oli kiva nähdä Michael J. Fox ja DeLorean lavalla hetken ajan! Kuluneen vuoden aikana joukosta poistuneiden elokuva-alan tekijöiden muisteluvideo oli surullista katsottavaa, niin moni on nyt poissa ja vieläpä ihan viime hetkillä joukkoon liittyi Bill Paxton (R.I.P.). 


Suomen päässä Teeman selostajat olivat ihan asiallisia (ei ollut Mari Rantasilaa tällä kertaa...), he pysyvät hyvin aiheessa ja vaikuttavat asiantuntevilta. Tosin mietin, että joku saattaisi kaivata punaisen maton osuudelle jotain muotitietäjää kommentoimaan asuja. Kokonaisuudessaan Oscar-juhla oli taas oikein kiva ja sitä jaksoi seurata hyvin läpi yön. Oli kiva taas nähdä tuttuja leffakasvoja, vaikka tuntuukin että vuosi toisensa jälkeen joukosta jää puuttumaan niitä vanhoja kunnon leffatähtiä (ihan vaikka omasta lapsuudestani tuttuja kasari- ja ysäritähtiä). En tiedä eikö heitä vain kuvata, vai jättääkö osa porukasta juhlan väliin. 

Oscar-valvojaistemme maistelumenu 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...