May 30, 2012

That is a sad, fucked up thing, but you are going to walk into that school and strut your shit down the hallway like everything is peachy fucking keen.

Jawbreaker (1999) alkaa sillä, kun kolme kaverusta yllättää ystävänsä synttäriaamuna kaappaamalla tämän sängystään. Courtney (Rose McGowan) tukkii tämän suun jawbreaker-karkilla ja tyttöjen kauhuksi tämä löytyykin tukehtuneena takakontista. Courtney uskottelee järkyttyneelle Julielle (Rebecca Gayheart) ja yksinkertaiselle Marcielle (Julie Benz), että heidän kannattaa peitellä jäljet, eikä kertoa asiasta kenellekään. Mutta mikä eteen, kun kiltti Fern (Judy Greer) kuuleekin tyttöjen suunnitelmat ja koululla käy myös tiukka kuulustelija Vera Cruz (Pam Grier). Tyttöjen välit alkavat repeillä, kun salaisuus painostaa heitä.


Nyt olisi erittäin hyvä sauma paikata edellistä merkintää jollakin todella katu-uskottavalla leffalla, mutta ei, jatkan samaa linjaa. Joku saattaa huomata, että esimerkiksi edellisessä mainitut Blair Witch 2 ja Carrie 2 ovat molemmat ilmestyneet samoihin aikoihin, kuten myös tämä Jawbreaker. Voisin hyvin listata kymmenen teini(kauhu)leffaa lisää vuosilta 1998-2001, joista pidin erittäin paljon niiden ilmestyessään ja yhä niillä on ainakin nostalgia-arvoa. Olin noihin aikoihin juuri sopivan ikäinen, juuri oikeaa kohdeyleisöä 13-16-vuotiaana kauhusta innostuneena teininä. Ne olivat varmaan vähän niin kuin jotkut Twilightit nykyteinille. Lempileffojani oli kuitenkin muut vähän vakavasti otettavammat leffat, mutta kyllä vaan uudet teinileffat olivat parasta viihdettä tuolloin. En osaa sanoa mitä mieltä olisin näistä leffoista, jos näkisin ne nyt vasta ensimmäistä kertaa, mutta näin reilun kymmenen vuoden katseluiden jälkeen ne viihdyttää yhä.


Jawbreaker kuuluu toki tähän kastiin ja muistan varsin hyvin sen, kun ostin tämän ja kasan muita tuolloin tuntemattomia uudehkoja teinileffoja jollain muutamalla markalla. Tässä veti puoleensa Rose McGowan, joka oli kauneimpia tietämiäni naisia ja jopa miniroolissa Marilyn Manson, joka oli tuohon aikaan lempiartistejani. Niin ja kyseessä on teinileffa kivalla twistillä! Leffa nousikin lemppareiden joukkoon heti. Ja pakko sanoa, että kyllä Jawbreaker yhä vaan viihdyttää. Tykkään siinä olevasta pienestä mustasta huumorista, joka yhdistyy siihen perus teinileffailuun. Jawbreakeria vertaillaan monessa paikassa Heathersiin (1988), mutta ei näillä mielestäni nyt niin hirveästi yhtenäväisyyksiä ole, enkä kyllä varsinkaan näe tätä mitenkään Heathersin kopiona. Huumori on ehkä hieman samansuuntaista, vitsaillaan kuolemalla. (Välihuomautuksena: Heathers on kyllä mielestäni huomattavasti parempi elokuva. Ei näitä voi edes vertailla.) Pidän leffan Carrie-viittauksista, joka näkyy niin muutamana näyttelijävalintana kuin erityisen leffan loppukohtauksessa. Leffa on erittäin värikäs ja se omalla tavallaan näyttää sitä high school -maailman luokkajakoa. Viihdyttävä elokuva. Suosittelen Jawbreakeria kuitenkin vain niille, jotka kestävät kevyitä teinileffoja!



Kuvat: highdefdiscnews.com

May 29, 2012

Movie Monday #51 - Nolo suosikki

Movie Monday kysyy tällä viikolla noloja suosikkeja, siis sellaisia huonoja leffoja, joista vaan jostain kumman syystä pitää. No niitähän riittäisi. Olen itsekin sitä mieltä, että tykkään monista huonoista leffoista. Kuten olen aiemminkin kertonut, niin pidän lähes kaikista kauhuleffoista vaikka ne olisikin aika huonoja. Mitään leffoja en kyllä jaksa nolostella ja tykkään niistä huonoistakin varsin avoimesti. Ehkä nämä seuraavat eivät kuitenkaan olisi niitä ensimmäisiä mainostettavia, jos joku kyselee mistä leffoista pidän. Ensimmäiseksi haluan mainita leffan, jota harmittelin jälkikäteen, etten tajunnut vastata tähän vanhaan haasteeseen. Se taitaa kuitenkin sopia myös tähän haasteeseen ja kyseessähän on siis Book of Shadows: Blair Witch 2 (2000)! Kirjoitin leffasta muuten pari vuotta sitten täällä.

Traileri

Toinen vähän samaan kastiin menevä on The Rage: Carrie 2 (1999). Siitäkin kirjoitin tänne.


Komedian puolelta tähän voisi mainita (mielestäni) hauskan leffan: Dude, Where's My Car? (2000). Kirjoitukseni leffasta löytyy täältä.


Neljäskin on vielä mahdutettava mukaan ja sehän on siis Sabrina the Teenage Witch (1996)! Se tv-sarja on kyllä parempi (kertonee jotain leffan tasosta...), mutta tykkään tästäkin jollakin hölmöllä tavalla, vaikka tajuankin sen huonouden. Noitajutut jaksaa viihdyttää.


Kyllä näitä riittäisi lisääkin...

May 26, 2012

100 Movie Facts About Me - Part XII


Osa 12

56. Näin muuton keskellä sitä todella huomaa, kuinka paljon niitä leffoja onkaan hyllyyni kertynyt. Kummasti muuttolaatikot täyttyivät jo pelkästään dvd-koteloista.

57. Silti jatkuvasti huomaan hyllystäni yhä puuttuvan joitakin aika tärkeitäkin leffoja. Viimeisimpänä tajusin tänään, etten ole koskaan tullut hankkineeksi Forrest Gumpia dvd:nä! Vhs-kasettina tämä kyllä löytyy, mutta niitä ei enää tule katseltua.

58. Aitoja (siis ei-tv:stä-nauhoitettuja, niitä vasta löytyisikin...) vhs-leffoja minulla on muuten 87 kappaletta.

59. Suurin aarteeni vhs-kaseteistani oli/on Elm Street -boksi, jossa on leffat 1-3. Sain maksaa siitä aika pitkän pennin aikoinaan!

60. Olen huomannut, etten aina voi täysin luottaa arviointikykyyni yhden katselun jälkeen joidenkin leffojen suhteen. Olosuhteet vaikuttavat hyvin paljon ja esimerkiksi pitkän leffateatteritauon jälkeen huonompikin elokuva saattaa vaikuttaa siellä teatterin penkissä paljon paremmalta kuin se onkaan.


Osa 11 täällä

Movie Monday #50 - "They're called breasts, and every woman has them."

Movie Monday kyselee tällä viikolla listaa kauhuleffojen vahvoista naisista. Tässä sekalaisessa järjestyksessä muutamia suosikkejani.

Nancy, A Nightmare on Elm Street (1984)
Sarah, Inside (2007)
Laurie, Halloween (1978)
Christine, Drag Me to Hell (2009)
Jennifer, I Spit on Your Grave (1978)

Kuvat: listal.com

May 21, 2012

I don't give a fuck what that thing says on the Ouija board!

Paranormal Activity (2007) on feikkidokumenttimaisesti toteutettu Oren Pelin ohjaama kauhuelokuva. Katie (Featherston) ja Micah (Sloat) ovat muuttaneet yhdessä uuteen taloon, mutta Katiesta tuntuu, että häntä seuraa jonkinlainen paha henki, joka häiriköi heitä öisin. Micah hankkii videokameran, jotta he saisivat todistusaineistoa siitä, mitä talossa öisin heidän nukkuessaan todella tapahtuu. Pian videokameralle tallentuukin karmea totuus ja asiat tuntuvat menevän yö toisensa jälkeen yhä pahemmaksi.


Ja tässä jälleen kerran todiste siitä, että katselen jotkut leffat sata vuotta myöhässä. En nimittäin ollut nähnyt aiemmin tätäkään leffaa, vaikka sekin oli tarkoituksena mennä katsomaan leffateatteriin. Olin taas jo ehtinyt kuulla ja lukea vaikka minkälaisia hehkutuksia siitä, kuinka Paranormal Activity on yksi pelottavimpia elokuvia ikinä. Nyt kun se sattui tulemaan televisiosta, päätin vihdoin katsella sen ja myös yrittää saada siitä kaiken jännityksen irti ja katselinkin leffan keskellä yötä täysin pimennetyssä asunnossani. No, ei tämä nyt erityisemmin onnistunut pelottamaan, mutta oli siinä kieltämättä välillä ihan hyvä hyytävä tunnelma. Tuntui tosiaan siltä, että katselen oikeasti jonkun pariskunnan omia todellisia videoita. Paranormal Activityhan on toteutettu erittäin pienellä budjetilla ja mm. kuvattu kokonaan ohjaajan omassa kotitalossa. Näyttelijät olivat täysin amatöörejä, eikä heillä missään vaiheessa ollut kokonaista käsikirjoitusta tai täyttä tietoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuvaus on tehty yhdellä kameralla, joka välillä oli jomman kumman kädessä heilumassa ja öisin kamerajalassa kiinni.


Leffassa tapahtuu oikeastaan todella vähän mitään, se on lähinnä sen odottelua, että jotakin tapahtuisi ja tällä odottavalla tunnelmalla luotiinkin hyvää jännitystä. Näytettiin pitkiä pätkiä yökuvaa, jolloin mitään kummallista ei näyttänyt tapahtuvan. Yritin tällöinkin kuumeisesti etsiä Where's Waldo? -tyyliin jotain taustalla olevia piilotettuja mörköjä, mutta en oikeastaan hirveämmin huomannut sellaisia. Joko olin huono tai sitten niitä ei harmillisesti oltu hyödynnetty kovinkaan paljoa. Piilotetut jutut toimivat erityisen hyvin näissä ja niitä voi pelästyä enemmän kuin niitä kovilla äänitehosteilla voimistettuja säikäytyksiä. Eniten tässä leffassa itseäni häiritsi se, ettei näitä tyyppejä tuntuvan pelottavan tarpeeksi. He säikähtelivät kyllä hyvin silloin kun jotain kovia ääniä kuului ja nämä olivatkin varmasti ainakin osaksi näyttelijöiden aitoja reaktioita. Mutta silloin kun oli päivä tai yö lähestyi, tuntuivat tyypit vähän turhan rauhallisilta. Asiasta vitsailtiin ja riideltiin (itse repesin Micahin Katielle riidan jälkeen osoitetulle kommentille "run to your little friend!", jolla tämä siis viittasi siihen pahaan olentoon), mutta pelko ei tuntunut olevan erityisemmin olevan läsnä muulloin kuin sillon, kun jo rytisi. Ja pakko vielä sanoa, että en pitänyt leffan lopusta, joka ei siis edes ollut alkuperäinen loppu. Katselin jälkikäteen sen alkuperäisen lopun ja se oli mielestäni huomattavasti parempi ja omaperäisempi, sääli että menivät muuttamaan sen. Paranormal Activity oli ihan hyvä kauhuleffa, ei mielestäni kaiken sen hehkutuksen arvoinen, mutta ihan hyvä ja paikoitellen onnistuneen hyytäväkin.



Kuva: listal.com

May 20, 2012

Movie Monday #49 - Äideistä parhain

Tällä viikolla Movie Monday kyselee jossakin elokuvassa vaikutuksen tehnyttä äitihahmoa. Keksin tähän vastaukseksi monta inhottavaa äitihahmoa, mutta koska jatkokysymyksenä on vielä, että minkälaisen äidin olisi itse halunnut nuorempana tai millainen äiti haluaisi itse olla, niin mielummin sitä niihin tehtäviin valitsee jonkun mukavamman tapauksen. Ja johan tulikin haasteesta vaikeampi. Hahmon pitäisi olla suojeleva ja turvallinen, vahva nainen, tarpeeksi tilaa antava ja lastaan tämän päätöksissä tukeva äiti. Enkä muuten keksinyt sitten mitään hahmoa, leffoissa äitihahmot tuntuvat olevan joko liian kilttejä tai sitten turhan aggressiivisia ja vaarallisiin tilanteisiin joutuvia tapauksia. No, jotta ei jää kokonaan vastaamatta niin mainitsen Saksikäsi Edwardista tutun herttaisen Peg Boggsin. Naisena tämä on vähän turhan alistuvainen ja pastellinen, mutta äitinä Peg on todella hyväsydäminen ja huolehtivainen, sekä omia lapsiaan että myös muiden hyljeksimää saksikättä kohtaan.


May 14, 2012

I wish so much my life would be like one of those Hollywood movies – a life on the road with a new adventure around every corner.

Snakeskin (2001) on uusiseelantilainen vähän erikoisempi road movie. Alice (Melanie Lynskey) haaveilee suuresta seikkailusta Hollywoodin leffojen tyyliin ja on kyllästynyt tylsään uusiseelantilaiseen menoon. Jännitystä elämään hän hakee ystävänsä Johnnyn (Dean O'Gorman) kanssa ajelemalla lähiseutua punaisella avoautolla poimien kyytiin mielenkiintoisen näköisiä liftareita. Eräänä päivänä kyytiin sattuu jenkkiläinen Seth (Boyd Kestner), jolla on todella tarjota heille jännitystä ja vaarallisia tilanteita. Pian he pakenevatkin porukalla Sethiä jahtaavaa isoa motoristimiestä, skiniporukkaa ja jäätelöautolla ajavaa huumediileripariskuntaa.


Snakeskin on itseasiassa yksi ensimmäisiä dvd-hankintojani. Se oli sitä aikaa, kun dvd:t maksoivat vielä niin paljon, etten raaskinut ostaa kuin näitä neverheard-leffoja halvalla. Tähän muistan tarttuuneeni sen vuoksi, kun siinä oli Heavenly Creaturesista (1994) tuttu Lynskey ja tien päällä -leffat uppoaa yleensä varsin hyvin. Pystyin myös aika hyvin samaistumaan Alicen turhautuneisuuteen tuttua ja turvallista kotiseutua kohden ja siihen Jenkkilän jännittävästä menosta haaveilemiseen. Snakeskin on jossain määrin aika erikoinen elokuva ja leffa tuo mieleeni jollain tapaa Doom Generationin (1995), mutta en sitten kuitenkaan lähtisi vertailemaan näitä kahta keskenään. (Myöskään sen vuoksi, että olen nähnyt Doom Generationin viimeksi joskus viime vuosituhannen puolella. Harmi, sillä tykkäsin siitä leffasta.) Snakeskin yhdistelee aika montaa eri genreä, siinä on esimerkiksi välillä aika kieroa huumoria ja ihmetyttääkin, ettei tämän kohdalla oikein missään mainita leffan olevan komediaa, jota se mielestäni kuitenkin monessa asiassa on. Leffassa on myös toimintaa takaa-ajoineen ja räiskintöineen - välillä taas nähdään trippailua, yliluonnollisuutta ja yleistä outoilua. Ja sitten ollaan taas perijenkkiläiseen tyyliin ihan vaan road tripillä, mutta upeissa Uuden-Seelannin maisemissa. Pohjalla leffassa on kuitenkin aika hyvä ja synkkäkin tarina, Alice haluaa elämäänsä vaarallisia tilanteita ja tätä hänelle myös tarjotaan. Leffassa on myös joitakin hauskoja kuvauksellisia kikkoja ja musiikitkin toimii. Snakeskin on kokonaisuudessaan ihan hyvä leffa, voin suositella, jos oudommatkin road moviet uppoaa. Oli leffa ainakin ihan positiivinen yllätys silloin aikoinaan tuntemattomana muutamalla eurolla ja toimi se ihan hyvin nyt toisellakin katsomalla!



Kuva: imcdb.org

May 10, 2012

Movie Monday #48 - Oheistuote

Tällä viikolla Movie Monday kyselee, että kiinnostavatko leffojen oheistuotteet. Jos minulta löytyisi rajattomasti rahaa ja tilaa, niin kotinihan olisi täynnä leffakrääsää. En silti erityisesti keräile tai metsästä mitään, mutta kyllä silmät alkavat välittömästi kiilua, jos jotain hienoa elokuvatavaraa näkyy. Itseasiassa niitä kuitenkin löytyy aika harvoin, kun en kuitenkaan ole hyllyjäni täyttämässä millään Twilight- tai Harry Potter -tuotteilla, joita löytyy joka marketista. Ulkomailta tulee tehtyä suurin osa hankinnoista, mutta niitä ei sieltä ihan rajattomasti pysty tuomaankaan. Tässä nyt sitten osa leffakrääsästäni, näiden lisäksi löytyy toki kirjoja, mukeja, vaatteita, soundtrackeja jne, mutta nämä ovat enemmän koriste-esineitä. Alkuun klaffini, jotka voi kai jossain määrin laskea leffojen oheistuotteiksi?! Oikealla perinteisempi liitutauluklaffi, jota on muuten käytettykin ihan sen oikeassa tarkoituksessa. Vasemmalla oleva on herätyskello, jossa vilkkuu koko ajan numeroita ja herätysääni lakkaa tietysti lyömällä klaffin kiinni.

Klaffit

Eniten jonkun tietyn elokuvan oheistuotteita on varmaankin The Nightmare Before Christmas -leffasta, josta lienee kiittäminen Disney Storea. Alle olevan kuvan jutut saatu kaikki lahjaksi/tuliaisiksi kavereilta. Lisäksi kaapeista löytyy ainakin pari laukkua ja paitaa.

Joulupallot, pehmolelu, minifiguuri

Uusin hankintani on tämä Beetlejuice -head knocker, joka oli löytö New Yorkista. Se kauppa oli pullollaan eri kauhuleffahahmoista tehtyjä päänheiluttajia, joista olisin halunnut mukaani oikeastaan kaikki. Päädyin kuitenkin lopulta tähän, koska tässä oli hienoimmat yksityiskohdat. 

Head knocker

Seuraavassa Bubba Gump -tuoppi, joka nyt ei varsinaisesti ole leffan oheistuote, mutta koska koko ravintolaketju on Forrest Gumpin oheistuote, niin kelvatkoon (Lt. Dan’s Drunken Shrimp on muuten hyvää!). Elm Street -tuotteita löytyy muitakin, kuten seinälippu ja pari t-paitaa, mutta en jaksanut kuvata kuin nämä pienet shottilasit, jotka on ostettu aikoinaan Kukunorista. Gizmo-pehmolelusta olen haaveillut lapsuudesta asti, kunnes pari joulua sitten sain sen ystävältäni lahjaksi! Tuo pallo on jawbreaker-karkki, joka sekään nyt ei varsinaisesti ole leffan oheistuote, mutta koska ostin sen (elokuvateatterin automaatista) vain Jawbreaker-leffan vuoksi hyllyyni, niin menköön sekin tässä.

Tuoppi, shottilasit, pehmolelu, jawbreaker

Taru sormusten herrasta -taulu on ostettu vuosia sitten Veljekset Keskisiltä, jossa oli paljon erilaisia kuvia ekasta leffasta, mutta halusin nimenomaan tällaisen missä ei näy ihmisten kasvoja. Sen sijaan halusin juuri Nicolas Cagen kasvot seinälleni... No ei, tämä Cage-kangastaulu tuli Con Airin mukana ja leffa on hyvä ja koska mies on vähän läppä, niin olen pitänyt sitä näytillä. Scream-naamion hankin naamiaisasuksi halloween-juhliin ja se on ollut siis käytössäkin. Lisäksi kaapista löytyy muuten aikoinaan Scream 1&2 -vhs-boksin mukana tullut t-paita.

Taulu, kangastaulu, naamio

En tiedä lasketaanko varsinaiseksi oheistuotteiksi leffojen erikoisbokseja, mutta koska hankin tämän Heathers-erikoisjulkaisun vain tuon hienon lockerin vuoksi, vaikka leffa löytyi jo hyllystäni, niin otan senkin mukaan. Lisää erikoisbokseistani on muuten täällä.


Eniten kaipaisin hyllyjeni päälle erilaisia pieniä leffafiguureja, mutta ne on aika arvokkaita kaikkialla. Lisäksi seinille olisi kiva laittaa julisteita kehyksissä, mutta haluamiani leffojen julisteiden löytäminen on sitten taas aika hankalaa. Tällä hetkellä seinälläni ovat siis vain nämä Chaplin-postikortit.


May 6, 2012

The world is sick and we are the doctors.

Iron Sky (2012) on Timo Vuorensolan ohjaama scifikomedia kuun pimeällä puolella asuvista natseista. Tämä natsijoukko pakeni vuonna 1945 kuuhun ja he ottivat sieltä tukikohdakseen sen pimeän puoliskon. Nyt vuonna 2018 he ovat kuitenkin valmiita valloittaman maapallon uudestaan, joten kiltti opettajatar Renate Richter (Julia Dietze) ja tämän sulhanen, vallanhimoinen Klaus Adler (Götz Otto), lähtevät maan asukkaan James Washingtonin (Christopher Kirby) opastuksella tappamaan USA:n presidentin (Stephanie Paul).


Vaikean valinnan jälkeen päädyin nyt sitten tähän elokuvaan, koska a) halusin nähdä sen mahdollisimman pian ja b) halusin nähdä sen leffateatterissa. Tuntuu vähän hassulta/turhalta kirjoittaa Iron Sky:sta mitään, koska siitä jauhetaan niin paljon kaikkialla. Mutta niin, minäkin tykkäsin leffasta! (Ja ilmeisesti se teki aika syvän vaikutuksen, sillä näin heti seuraavana yönä hyvin hämärää unta, jossa natsit kaappasivat minut järven rannalla olevalta mökiltä ja lukuisten testien jälkeen totesivat kelvoksi asukkaaksi järven pimeälle puolelle heidän joukkoonsa. Todistin kelvollisuuteni mm. kyvylläni kävellä veden päällä!) Iron Sky oli hauska, kekseliäs ja ennen kaikkea todella tyylikkään näköinen elokuva. Niin ne hehkutetut erikoistehosteet, lavastukset kuin puvustuksetkin ovat täysin kaiken niiden saamien ylistysten arvoisia. Tykkään siitä, että vaikka tämä on pitkälti suomalaisvoimin tehty, niin se ei mitenkään paista silmiin. Eikä tosiaan tarvitse ajatella, että jotain pitäisi antaa anteeksi vain siksi, koska se on suomalaisten tekemä. Pakko kuitenkin sanoa, etteivät Iron Sky:n kaikki vitsit olleet mitään erityisen tuoreita ja muutenkin katsellessa tuli välillä sellainen olo, että eikös tämä ole tehty jo aiemmin. Osaksi jutut toki menevät sen parodioinnin piikkiin, mutta ei kokonaan. Vähän tuoreimmilla jutuilla tämä leffa olisi voinut olla vielä suurempi menestys. Joka tapauksessa, Iron Sky on erittäin tyylikäs, hauska ja viihdyttävä leffa - suosittelen ehdottomasti katsomaan!



Kuva: listal.com

May 2, 2012

Movie Monday #47 - Special songs

Tällä viikolla Movie Monday kysyy sellaisia biisejä, joita on kuullut ensimmäisen kerran jossakin elokuvassa ja tämän vuoksi on tutustunut kyseisen bändin tuotantoon paremminkin. Koska näitä tällaisia biisilöytöjä on aika reilusti, niin keskityn nyt sellaisiin bändeihin, joiden kokonaisia levyjä on soitossa yhä ja jätän yksittäiset biisilöydöt ulkopuolelle. Ihan ykköslöytöni on aiempaankin musiikkihaasteeseen vastaamani Empire Recordissa kuultava Plowed-biisi ja sen esittävä bändi Sponge. Nykyäänkin Spongen musiikkia tulee kuunneltua aika ahkerasti ja olisi hienoa nähdä se joskus livenäkin. Plowed on ihan lempibiisejäni ja se onkin mielestäni yhä Spongen paras biisi.

 

Toinen mainittava voisi olla bändi nimeltään Fastway, jonka käsialaa on koko Trick or Treat -elokuvan soundtrack. Leffassa kuullaankin lukuisia hyviä biisejä tältä bändiltä. En ollut aiemmin kuullut Fastwayta, mutta hankittuani kyseisen soundtrackin hyllyyni, on tämä levy pyörinyt hyvin usein soittimessani. Muutenkin Fastwaylta löytyy paljon hyviä biisejä.

 

Lisäksi voisin vielä mainita yhden kotimaisen löydön: Suburban Tribe. Suburban Triben musiikkiin tutustuin aikoinaan kuultuani Sairaan kaunis maailma -leffassa First Spring Dayn. Tuon jälkeen bändin musiikkia ja uraa onkin tullut seurattua paljon. Pidän nykyään Suburban Triben musiikista niin sillä vanhemmalla kuin uudemmallakin solistilla, harmi että tämänkin bändin vihoviimeinen keikka tuli nähtyä viime vuonna.

 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...