Nov 25, 2012

100 Movie Facts About Me - Part XVIII


Osa 18

86. Käytin monta vuotta tällaista dvd-koteloa ihan väärin: ujutin sen pahvikannen varovasti muoviosan alta ja olin ärtynyt siitä, kuinka vaikeaa se oli saada vedettyä ilman, että siihen tulee ryppyjä. Sitten eräänä päivänä koin valaistumisen, kun näin jonkun klips vaan avaavan sen muoviosan! (Jos olisin tiennyt kotelon olevan nimeltään snapper, olisin mahdollisesti tajunnut tämän jo aiemmin...)
 
87. Käytän toisinaan katseltavan elokuvan valintaan enemmän aikaa kuin siihen itse katseluun. Pitää aina löytää juuri sen hetkiseen fiilikseen sopiva elokuva!

88. En nykyään katsele juuri ollenkaan elokuvia televisiosta. En ole oikein koskaan kotona tv:n parhaaseen elokuva-aikaan ja unohdan aina etukäteen tarkistaa ohjelmatiedot tallennusta varten.

89. En ole koskaan katsonut yhtään ainutta James Bond -elokuvaa. Aikomuksenani olisi kuitenkin lähiaikoina aloittaa projekti ja katsella kaikki reilut parikymmentä leffaa ensimmäisestä lähtien!

90. On aika huvittavaa nähdä (liian) myöhään todella tunnettuja elokuvia, koska niistä on jo etukäteen nähnyt niin monia parodioita. Usein tietysti Simpsoneissa, mutta esimerkiksi Bondeista on tullut aika tuttuja Austin Powersin kautta.


Osa 17 täällä

Nov 24, 2012

You're just a kid. You don't have the faintest idea what you're talking about.

Good Will Hunting (1997) kertoo hyvin älykkäästä, mutta kouluja käymättömästä ja traumatisoituneestakin nuoresta miehestä Will (Matt Damon). Will ei kuitenkaan hyödynnä kykyjään vaan eksyy kaveriporukkansa mukana tappeluihin ja käykin tämän tästä oikeudessa setvimässä asiota. Fiksuna kaverina tämä saa useimmiten puhuttua itsensä vapaaksi, mutta tällä kertaa tuomari ei anna armoa ja häkki heilahtaa. Yliopiston matematiikan professori Lambeau (Stellan Skarsgård) näkee pojassa kuitenkin suurta potentiaalia ja pelastaa tämän sillä ehdolla, että Will alkaa työskennellä tämän kanssa matemaattisten ongelmien kanssa ja omia henkilökohtaisia ongelmia tämä saa selvittää viikoittain terapeutti Sean Maguiren (Robin Williams) kanssa. Vaikeiden ensitapaamisten jälkeen Will ja Sean alkavat ymmärtää toisiaan.


Siitä kun näin Good Will Huntingin edellisen kerran on mennyt pieni iäisyys, viimeksi kun katselin tätä, taisi tämä olla vielä ihan uusi leffa! Sen jälkeen olen nähnyt melkoisen monta kertaa Jay and Silent Bob Strike Back -elokuvassa olevan Good Will Hunting 2: Hunting Season -kohtauksen, joka naurattaa aina yhtä paljon. Löysin Good Will Huntingin jonkun aikaa sitten sattumalta hyvin halvalla kirppikseltä ja nyt tuli pitkästä aikaa katseltua sekin. Elokuvan käsikirjoitushan voitti aikoinaan myös Oscarin, joka on ainakin siinä mielessä huomioitavan arvoista, että se oli näyttelijäkaverusten Matt Damonin ja Ben Affleckin ensimmäinen elokuvakäsikirjoitus. Toinen Oscar heilahti Robin Williamsille parhaasta miessivuosasta.


Good Will Hunting on varsin hyvä elokuva, enkä ollenkaan ihmettele, että sen käsikirjoitus poiki tuon Oscarin. Sen lisäksi, että se on aika selvää Oscar-materiaalia idealtaan, tarina on myös aika onnistunut. Mietin monta kertaa elokuvan aikana sitä, miten se olisi voinut mennä pilalle väärillä ratkaisuilla. Esimerkiksi jos Willin parisuhteilua Skylariin (Minnie Driver) olisi tuotu liian isoon osaan ja unohdettu sen taakse se kaikki muu olennainen, olisi tarinan varsinainen pointti mennyt ihan ohi. Oli hyvä, että elokuva keskittyy enemmän terapeutti Seanin lähes isällisiin keskusteluihin Willin kanssa ja tämän vuoksi leffa onkin koskettava. Loppuratkaisua en halua spoilata, mutta tällä oli mielestäni aika täydellinen lopetus koko tarinan kannalta, vaikka pelkäsinkin viimeiseen asti (en siis enää muistanut leffan loppua), että se päättyy vähän turhan lässyratkaisuun. Näyttelijäsuorituksesta voin antaa kehuja aidon tuntuiselle Matt Damonille, mutta sitäkin enemmän Robin Williamsille, jonka roolihahmossa on itseasiassa jotain hyvin samaa kuin melkein kymmenen vuotta aiemmin miehen hahmossa Dead Poets Societyssa. Vaikka Good Will Hunting on vähän yllätyksetön, se pysyy mielestäni koko ajan kiinnostavana. Hyvä ja koskettava draamaelokuva 90-luvulta, suosittelen!



Kuvat: tumblr.com

Nov 20, 2012

Luettavaa

Viime viikko meni sairastellessa ja vaikka katselinkin tietysti leffoja, niin en vaan jaksanut kirjoittaa mitään tänne. Toivottavasti kohta taas enemmän eloa täälläkin, mutta nyt on mitä mainion väli mainostaa muutakin luettavaa. Tarkoituksenani on nimittäin ollut jo pitkään laittaa tuonne sivupalkkiin linkit seuraamiini leffablogeihin ja nyt vihdoinkin sain sen tehtyä! Tuossa jonkun aikaa sitten heiteltiin Liebster Blog -palkintoakin ja vaikka en sitä ojentanutkaan eteenpäin, niin se ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö seuraisi muita blogeja tai arvostaisi seuraamiani blogeja. Seuraan kyllä useita elokuva-aiheisia blogeja ja ne ansaitsisivat vaikka minkälaisia palkintoja. Tässä siis lukulistaani ja jatkossa tämän blogin oikeasta reunasta löytyy nämä samaiset linkit. Näitä suosittelen suurella lämmöllä kaikille leffablogeista kiinnostuneille, näistä jokaisesta löytyy asiantuntevaa elokuvatietämystä ja laadukasta tekstiä! Päivitän listaa toki sitä mukaa kun muistan unohtuneita tai teen uusia hyviä löytöjä.

Movie Monday #68 - Elävät kuolleet

Movie Monday kyselee tällä viikolla zombileffoista. Muiden kauhuleffojen tapaan myös zombileffat uppoavat itselleni varsin hyvin. Muistan hyvin mikä oli ensimmäinen katselemani zombileffa: Peter Jacksonin Braindead! Olin aika nuori (ehkä n. 10-vuotias) ja löysin sen sattumalta joltain vhs-kasetiltamme, tietämättä etukäteen siitä tietenkään yhtään mitään. Innostuinkin ihan kunnolla ja se oli jonkin aikaa lempileffanikin. Näytin sen kerran jopa saman ikäiselle kaverilleni, joka muuten tykkäsi siitä myös. En oikein osaa sanoa mikä olisi suosikkini zombileffoista nykyään, mutta kyllä tuo Braindead aika korkealle sijalle pääsee yhä. Tykkään toki vanhoista klassikoista erittäin paljon, kuten Night of the Living Deadista jatko-osineen. Hyvät naurut saa myös joistakin tuoreista zombileffoista kuten Shaun of the Deadista ja Dead Snow:sta. Noin yleisesti ottaen pidän enemmän yksinkertaisista ja laahustavista zombeista kuin juoksevista ja älykkäistä zombeista, mutta kaikki kelpaa jos vaan on muuten onnistunut zombileffa kyseessä.

Nov 12, 2012

Nopeista nopein, salamannopee, mä oon Salama.

Autot (2006) on Disney Pixarin animaatioelokuva Salama McQueen -nimisestä kilpa-autosta. Salama (Sami Uotila) on matkalla suureen Piston Cup -mestaruuskilpailuun Kaliforniaan, mutta eksyykin pikkukaupunki Syyläri Cityyn. Maineestaan ylpistynyt Salama tutustuu kaupungissa ruostuneeseen Martti-hinaajaan (Heikki Silvennoinen) ja muihin kaupungin autoihin, jotka palauttavat tätä takaisin maan pinnalle. Elämässä on muitakin asioita kuin kilpaileminen ja voitto.


No niin, nyt tuli sitten katseltua ensimmäinen Pixarin elokuva sitten 90-luvulla elokuvateatterissa katsellun Toy Storyn (1995). Niin useasti kun näitä Pixarin animaatioita onkin hehkutettu ja suositeltu minulle, niin en vaan ole saanut katseltua niitä ja suoraan sanoen ei ole oikeastaan erityisemmin edes kiinnostanut. Tykkäsin lapsena Disneyn vanhoista kunnon piirretyistä, mutta sitten kun näitä tietokoneanimaatioita alkoi satelemaan kolkuttelikin teini-ikä jo niin pahasti, etteivät moiset lasten jutut jaksaneet kiinnostaa. Nyt vanhemmalla iällä en lähinnä ole saanut aikaiseksi ja tälläkin kertaa kun mahdollisuus tuli katsella jotakin Disneyn/Pixarin elokuvaa, niin ykkösvalintani olisi ollut Fantasia (1940) tai joku muu vanha klassikko. Katseluseurueessani oli kuitenkin varsin poikkeuksellisesti myös lapsia, niin mentiin heidän valintansa mukaan. Joskaan en suostunut katsomaan ensin jatko-osaa Autot 2:sta (2011), vaikka se kuulemma olisi ollut vielä parempi. Katseluun osui siis tämä Autot suomeksi puhuttuna.


Nyt jälkikäteen ajateltuna en tiedä miten minut saatiin höpläytettyä katsomaan tämä. Elokuvaa oli ehtinyt tulla ehkä minuutin verran kun tajusin, että katselen tässä nyt sitten tosiaan elokuvaa, joka pyörii kilpa-autoilun ympärillä. En ole autourheilun ystävä sitten yhtään ja jo pelkkä formulakisojen vinkuna saa pääni kipeäksi. Onneksi koko elokuva ei sitten kuitenkaan tapahtunut sen ringin ympärillä, mutta ihan tarpeeksi aiheen ympärillä omaan makuuni. Tässäkään elokuvassa ei tietysti kuitenkaan ole olennaista se, että sen hahmot ovat autoja, vaan nämähän voisivat ihan yhtälailla olla ihmisiä. Samaan tapaan kun vaikka niissä Disneyn vanhoissa eläinpiirretyissä - ja yhtä kekseliäästi ihmismäisiä juttuja oli käännetty tässä elokuvassa autoille sopiviksi. Autot on kyllä ihan kiva ja opettavainen tarina, muistutetaan että ystävyys ja muista välittäminen on tärkeämpää kuin se tavoiteltu maine ja mammona jne., mutta mielestäni tämän tarinan ja opetuksen olisi voinut tiivistää parin tunnin sijaan puoleen siitä. Leffa nimittäin polki paikoitellen hyvin hitaasti eteenpäin ja alkoi jo tylsistyttää. Plussaa voin ehdottomasti antaa siitä, että elokuva näyttää todella hienolta, siinä on laadukasta jälkeä. Mutta ei tämä vaan millään ollut minun juttuni. Se ei erityisemmin naurattanut, ihastuttanut tai koskettanut oikein millään tapaa. Tai no, Silvennoinen vääntämässä tamperetta Marttina oli ihan hauska yllätys. En vaan jotenkin päässyt yli siitä, että kyseessä oli autohahmoja ja oli tämä tosiaan aika pitkäveteinenkin. Vaikka en nyt itse hirveämmin ihastunut elokuvaan, niin kaupoissa olevan Autot-krääsän, ja nytkin katsomossa olleiden lapsien hihkunnan, perusteella elokuva uppoaa erittäin kovaa ainakin hyvin nuorelle yleisölle.



Kuvat: tumblr.com

Nov 9, 2012

Maximum Halloween 3012, la-su

Nyt vihdoinkin vielä kahdestoista ja kolmastoista leffapäivä, jotka istuin tietysti Night Visionsin Maximum Halloween -tapahtumassa. Kyseessä oli siis festareiden pääyö, jolloin pääsee katsomaan seitsemän leffaa iltaysistä aamupäivään elokuvateatteri Maximissa Helsingissä. Tällä kertaa menin katsomaan vielä yhden leffan ennen varsinaista yötä, joten tässä nyt kahdeksan leffaa kerralla, jotka katselin 17 tunnin istunnolla. Huh (niin istunnolle, kirjoittamiselle kuin niillekin, jotka jaksavat lukea tämän).

Nightbreed - The Cabal Cut (1990)

Clive Barkerin ohjaama ja tämän Cabal-kirjaan perustuva elokuva, Nightbreed kertoo Aaron Boonesta (Craig Sheffer), joka näkee painajaisia erikoisista olennoista Midianissa. Hän kertoo painajaisistaan psykiatrille Deckerille (David Cronenberg), joka alkaakin syyttämään tätä lukuisista lähiseudulla tehdyistä murhista. Boone on hämillään koko tilanteesta ja lopulta tälle alkaa myös valjeta, että ehkei hänen painajaisissaan näkemänsä outo paikka ja sen olennot olekaan pelkkää unta.


Nightbreed tosiaan julkaistiin vuonna 1990, mutta Barker joutui vastahakoisesti muuttamaan elokuvaa hyvinkin ratkaisevasti tekstiin nähden. Kuvattua materiaalia oli kuitenkin rutkasti enemmän ja nyt tämä The Cabal Cut esittelee noin 40 minuuttia "uutta" materiaalia. Näistä tehdyistä muutoksista kertoilemassa näytöksessä oli Russell Cherrington, joka myös on vastuussa tästä uudesta versiosta. Tätä uutta leikkausta oli aika jännä katsella, sillä kaikki tuo lisätty materiaali oli vanhaa vhs-laatua ja se oli välillä niin epäselvää, ettei aina ollut ihan selvillä siitä mitä kankaalla tapahtui. Cherrington kertoili, että ensi vuonna julkaistaville dvd- ja bluray-julkaisulle kuvanlaatu on tarkoitus saada kuntoon ja me eri festivaalien yleisöt olemme olleet ns. testiyleisöä. Cherrington myös painotti sitä, ettei The Cabal Cut ole vain uuden materiaalin lisäilyä vaan myös koko muuta elokuvaa on muokkailtu. Valitettavasti en osaa näiden eroista antaa mitään vertailua, sillä olen nähnyt Nightbreedin vain joskus lapsuudessani, enkä muistanut siitä kuin vähän joidenkin olentojen ulkomuotoa. Nyt kuitenkin osasin arvostaa tätä eri tavalla ja tykkäsin itseasiassa leffasta aika paljonkin. Näyttävä ja mielenkiintoinen fantasiaelokuva! Traileri
______________


Sodan keskellä sijaitsevassa bordellissa pidetään nuoria tyttöjä vangittuna ja huumattuna. Johtaja Viktor (Kevin Howarth) pitää kuitenkin yhtä tytöistä, mykkää Angelia (Rosie Day), muissa tehtävissä. Tyttö muun muassa antaa muille tytöille huumeruiskunsa ja meikkaa nämä vierailevia sotilaita varten. Sotilaat eivät kohtele tyttöjä kovin lempeästi ja eräänä päivänä Angel saakin tarpeekseen.


Tässä leffassa oli ihan hyvä ahdistava ja inhottava tunnelma, erityisesti leffan alkupuoli sai itsellekin vähän ahdistuneen olotilan. Sitten leffa kääntyikin enemmän sellaiseksi takaa-ajoksi, kun tyttö yritti päihittää neljä aseiden kanssa heiluvaa miestä ja tätä osuutta en itse kokenut niin jännittävänä. Mielenkiintoisena puolena tässä kuitenkin oli se, että tyttö osasi liikkua talon ilmastointikanavissa, jonne miehet eivät mahtuneet pujahtamaan. Elokuvan loppupuoli toi muuten hyvin paljon mieleeni Eden Laken ja sitten muistikin lukeneeni jostain, että tämän tekijöillä oli jotain tekemistä myös Eden Laken kanssa. (Jälkikäteen asian tarkistettuani selvisi, että Seasoning Housen ohjaaja Hyett oli Eden Lakessa vain meikkisuunnittelijana, mutta kuitenkin.) Ihan hyvä leffa, tykkäsin suurimmaksi osaksi. Traileri
______________

The Incident (2011)

Muusikkoystävykset työskentelevät bänditouhujensa lisäksi mielisairaalan keittiössä. George (Rupert Evans) vaihtaa joidenkin asukkien kanssa muutamia sanoja tarjoillessaan heille ruokaa ja lääkkeitä lasin läpi, mutta muutoin he eivät ole näiden kanssa tekemisissä. Kunnes eräänä päivänä koko rakennuksesta menee sähköt ja vartija kaipaa kaverusten apua asukkien lukitsemisessa huoneisiinsa. Ovathan he kuitenkin lääkityksellä rauhoitettuja. Arvatenkaan kaikki ei kuitenkaan suju putkeen ja pian sekopäiset asukit hyppivät seinille.


Muistaessani, että tämän elokuvan tapahtumat sijoittuvat mielisairaalaan, nousivat odotukseni korkealle. Odotin leffan olevan edes jollain tapaa pelottava, sillä mielisairaala on ympäristönä aika otollinen juurikin jännittävälle tunnelmalle. Sitä tässä leffassa ei kuitenkaan valitettavasti hyödynnetty ollenkaan ja hitaan alun jälkeen leffa muuttui oikeastaan kidutuskauhuksi, joka on vähän turhan koluttu aihe (eikä jaksa kiinnostaa minua). Näytetään vaan mitä ikävämpiä tapoja tuottaa kipua. Lopun käänne oli kyllä ihan kiva yllätys, mutta pakko myöntää, etten ihan tajunnut sitä tai sitten se oli tarkoituksellaan hyvin avoimeksi kaiken jättävä. Haluaisin katsella uudestaan uusin silmin nyt kun tiedän sen loppuratkaisun. The Incident oli ihan hyvä elokuva, mutta pettymys siinä mielessä, että olisin toivonut sen olevan enemmän pelottava kauhuleffa. Traileri
______________


Kirjailija Tomás Mariño (Gorka Otxoa) lähtee vanhalle kotiseudulleen kirjoittamaan uutta kirjaa lapsuudestaan. Tutut kyläläiset ottavat miehen lämpimästi vastaan ja tälle järjestetään tervetuliaisjuhlat, mutta jostain syystä tämä päätyykin maan alle vangiksi siellä riehuvan pedon kanssa! Kaupungissa on vallallaan ikivanha mustalaiskirous, joka on langetettu Mariñon suvulle, josta kyläläiset haluavat nyt eroon Tomásin kustannuksella.


Aluksi suhtauduin tähän leffaan vähän kankeasti, sen huumori ei vaan naurattanut. Mutta sitten kun leffa lähti kunnolla käyntiin, niin se olikin ihan äärettömän hauska ja pariin otteeseen sai ihan kunnon naurut esimerkiksi irroitetusta sormesta. Leffa oli mielestäni oikein onnistunut kauhukomedia, joka saa lisäpisteitä vielä suloisesta koirasta, jonka puolesta sai koko ajan pelätä, että toivottavasti sille ei käy mitään. Näytöksessä oli paikalla elokuvan ohjaaja/käsikirjoittaja Juan Martínez Moreno, joka mm. kertoili siitä, kuinka hän haluaa tuoda ihmissusiin ja muihin vanhoihin hirviöihin takaisin sitä vanhaa kunnon pelottavuutta. Tämä näkyi siinä, että vaikka nämä tämän leffan ihmissudet ei nyt erityisen pelottavia ollut huumoripuolensa vuoksi, niin niissä ei oltu käytetty mitään tietokonetehosteita. Hauska ja piristävä elokuva. Traileri
______________

Henge (2011) + The Big Gun (2008)

Keikon (Aki Morita) mies Yoshiaki (Kazunari Aizawa) on alkanut kouristella, nähdä pahoja painajaisia ja tämän kehossakin tapahtuu outoja muutoksia. Pariskunta yrittää saada lääkäriltä apua, mutta tämän keinot eivät auta. Paikalle kutsutaan jopa manaaja, mutta tämäkään ei tepsi. Miehen hirviömäinen käytös alkaa myös näkyä tämän ulkomuodossa.


Henge oli melkoisen outo leffa ja sellainen, etten oikein osannut päättää mitä mieltä olin siitä. Aluksi se vaikutti mielenkiintoiselta, sitten melko tylsältä, sitten taas ihan pidinkin siitä kunnes lopuksi elokuva meni niin älyttömäksi, etten enää tiennyt mitä mieltä olisin. Itseäni myös häiritsi melkoisesti ne todella kökkeröisesti tietokoneella tehnyt veriroiskeet, paremmalta olisi näyttänyt ihan vaikka vanhat kunnon maissisiirappiroiskeet. Eikä ne huonohkot erikoistehosteet siihen jääneet. Pääosan näyttelijä kyllä sitten taas kouristeli ja karjui ihan vakuuttavasti. Henge ei siis ollut suosikkejani, mutta oli tämä kuitenkin ihan katsottava leffa. Ennen Hengeä näytettyä saman ohjaajan, Hajime Ohatan, puolituntista esikoisteosta Big Gunia en sitten taas ymmärtänyt, tajunnut enkä arvostanut, joten ei siitä sen enempiä. Traileri
______________

La noche de Walpurgis / The Werewolf Versus the Vampire Woman (1971)

Ystävykset Elvira (Gaby Fuchs) ja Genevieve (Barbara Capell) lähtevät tutkimusmatkalle maalle, jossa uskotaan sijaitsevan vampyyrikreivitär Wandesan (Patty Shepard) hauta. He törmäävät tuolla ystävälliseen Waldemar Daninskyyn (Paul Naschy), joka tarjoaa naisille yösijan. Kreivittären haudan luona he kuitenkin vahingossa saavat verenhimoisen Wandesan nousemaan haudastaan. Niin ja Waldemarilla sattuu olemaan sellainen salaisuus, että tämä muuttuu sudeksi täydenkuun aikaan.


Heti aluksi sellainen harmitus, että tämä espanjalainen elokuva oli tekstitysten sijaan dubattu englanniksi. Mutta mitään muuta valitettavaa en keksikään tästä elokuvasta, tämä oli itseasiassa yksi yön suosikkileffoistani. Tykkäsin erittäin paljon sen värimaailmasta, tunnelmasta, usvaisuudesta, kauhumusiikeista, äänitehosteista ja vaikka mistä. Vampyyrit liikkuivat aina hidastetusti aavemaisten musiikkien säestämänä ja se oli yllättävän vaikuttavan näköistä. Olihan tässä leffassa oma huvittavuuteensa joidenkin repliikkien ja käänteiden suhteen, mutta sellaiset eivät menoa haitanneet. Pidin leffaa tyylikkään näköisenä, mielenkiintoisena ja ennen kaikkea erittäin viihdyttävänä. Tämän elokuvan jälkeen jäin jälleen miettimään, että miksi aina valitsen festaritarjonnasta enemmän katseluun niitä ihan uusia pätkiä, kun lähes poikkeuksetta pidän eniten näistä vanhoista. Traileri
______________

Wither (2012) 

Porukka nuoria ruotsalaisia lähtee metsän keskelle olevaan taloon juhlimaan. Yksi tytöistä eksyy kuitenkin heti reissun alussa talon kellariin, jonka jälkeen tämä alkaa voida todella huonosti. Verta vuotava tyttö alkaa myös käyttäytyä aggressiivisesti toisia kohtaan ja pian tämä käytös alkaa myös tarttua yksi toisensa jälkeen muihinkin nuoriin.


Tiedän, että tässä oli maailman kulunein alkuasetelma kauhuleffalle: nuoret metsän keskellä olevassa oudossa talossa pitämässä hauskaa. Tiedän myös sen, ettei tämä Wither myöskään tuonut oikeastaan mitään uutta tämän tyyppisille elokuville. Siitä huolimatta tämä oli mielestäni ihan viihdyttävää katsottavaa. Sen zombit olivat näyttävän näköisiä, veri lensi ja kyllä se kulunutkin idea toimii. Kaikki sen hahmot olivat tosin aika rasittavia tapauksia, eikä ollut mitään suurta voi kun tuo selviäisi hengissä -tunnetilaa yhtään kenestäkään. Ihan kiva leffa joka tapauksessa ja tykkäsin siitä, ettei tätä oltu vedetty komediaksi. Traileri
______________
 

Irene (Maria Jo) on kyllästynyt avioliittoonsa ja etsii toisen miehen seurasta iloa elämäänsä. Eräänä iltana nainen kuitenki tulee kaapatuksi ja siinä rytinässä vahingossa myös tapetuksi. Aviomies Chau (Phillip Ko) haluaa kostaa niin vaimon tappaneille miehille kuin myös vaimon kuoleman jälkeen paljastuneelle salarakkaalle (Norman Chu). Keinoksi hän ottaa mustan magian, jonka jälkeen kaivetaan esille kuolleen vaimon ruumis ja tämän henki sitten taas käy miesten luona kostoretkillä.


Nämä festareiden viimeiset elokuvat on usein ollut kunnon komediaa (tahallista tai tahatonta), mutta tällä kertaa tämä hongkongilainen päätösleffa oli yllättävän vähän naurattava. Sitäkin oudompi, erikoisempi ja älyttömämpi elokuva tämä oli kyllä. Aluksi tämä oli vähän puuduttavan oloinen, johon toki saattoi myös vaikuttaa oma uupumus ja puutumus, mutta leffa lähti onneksi kunnolla nousuun kun mustat magiat ja ruumiit otettiin peliin. Leffa parani koko ajan loppua kohden, sitä mukaa kun tämä sai niitä erikoisempia piirteitään. Seeding of a Ghost oli sellainen elokuva, jonkalaisia ei ihan joka päivä tule vastaan ja jota en nyt selvästi pysty sanoin kuvailemaan ainakaan spoilaamatta kaikkea. Voisin mainita tämän myös yhdeksi leffayön suosikikseni, erittäin viihdyttävä elokuva kaikessa outoudessaan. Klippi


Night Visions -juttujani luettavissa vuodesta 2011 alkaen täällä ja vuodesta 2007 täällä.

Nov 6, 2012

Movie Monday #66 - My Holy Trinity

Movie Monday kyselee tällä viikolla, että keiden kolmen henkilön haluaisi tekevän yhdessä elokuvan. Haluaisin nähdä jälleen uuden leffan, jossa toimii ohjaajana (ja mahdollisesti käsikirjoittajanakin) mm. lempileffojeni ohjaaja Darren Aronofsky ja musiikkipuolesta saisi tulla huolehtimaan tämän luottomies Clint Mansell. Kolmanneksi porukkaan haluaisin ehdottomasti Jack Nicholsonin. Siksi, että tämä on yksi parhaista näyttelijöistä ikinä ja tämä on viime vuosina tehnyt lähinnä sellaisia rooleja, joissa mies ei pääse näyttämään niitä parhaita puoliaan. Nicholson tekee kyllä tasaisen hyviä roolisuorituksia, mutta romanttiset komediat ei vaan mahdollista niitä suuria esityksiä. Uskoisin, että Aronofskyn elokuva Mansellin mahtipontisilla musiikeilla voisi antaa Nicholsonille mahdollisuuden sellaiseen rooliin, jossa hän pääsisi vielä todella loistamaan vanhoilla päivillään. Ainakin minä menisin ihan varmasti katsomaan elokuvan tällä kolmikolla, kertoi se mistä tahansa!




P.S. Tuon halloweenleffailun viimeiset päivät ovat kyllä tulossa vielä, kestää vaan hetkisen kun kirjoitan kerralla kahdeksasta elokuvasta.

Nov 2, 2012

We should never try to deny the beast - the animal within us.

Yhdennentoista päivän elokuva oli Joe Danten ohjaama The Howling (1981). Uutistoimittaja Karen White (Dee Wallace) traumatisoituu oudosta kohtaamisesta sarjamurhaajan kanssa. Nainen ei muista tapahtumaa kunnolla, mutta joku siinä järkytti häntä pahasti ja hän näkee siitä painajaisia. Lääkäri Waggnerin (Patrick Macnee) suosituksesta nainen lähtee tämän ohjaamalle leirille luonnonhelmaan rauhoittumaan. Paikka ja siellä elävät ihmiset eivät kuitenkaan rauhoita Karenin mieltä ja tämän öisiin painajaisiin eksyy ulkoa kuuluva susien ulvonta.


Tämä The Howling oli samalla myös ensimmäinen tänä vuonna Night Visionsin Maximum Halloween -tapahtumassa katsomani elokuva, joten tämä tuli katseltua leffateatterin lämmössä. Ja myönnettäköön heti kärkeen, että en ollut aiemmin nähnyt tätä elokuvaa vaikka se onkin kiinnostanut jo vuosia. Nyt kun tuli mahdollisuus nähdä pätkä valkokankaalta kunnon versiona, niin ei sitä voinut väliinkään jättää! The Howling on se toinen ihmissusielokuva samalta vuodelta (An American Werewolf in Londonin lisäksi) ja nämä kai hieman jakavat kannattajajoukkoja. Ihmissusi Lontoossa on itselleni tutumpi ja hieno elokuva, mutta nyt juuri nähdyn Howlingin jälkeen en osaa sanoa kumpi olisi mielestäni parempi. The Howling oli joka tapauksessa erittäin hyvä ja näyttävä elokuva. Sen erikoistehosteet ovat vaikuttavia, erityisesti ihmisten muuntautuminen sudeksi on todella hienosti toteutettu, eikä edes haitannut ensimmäinen lähes kohtuuttoman pitkä muuntaumishetki, koska tämä oli niin hienoa katseltavaa. Taisi jäädä itse Karenkin ihastelemaan sitä, vaikka siinä olisi saattanut olla aika mainio hetki paeta paikalta... Elokuvassa on alusta asti hyvä jännittävä tunnelma ja erityisesti luonnonhelmassa oleva pimeä metsä ulvontoineen on aika pelottavan oloinen paikka. Tykkäsin elokuvasta erittäin paljon, onneksi tuli vihdoin ja viimein nähtyä tämäkin! Suosittelen ehdottomasti The Howlingia ihmissusielokuvien ystäville!



Kuva: listal.com

Nov 1, 2012

The victim's belief in possession helped cause it. And just in the same way, this belief in the power of exorcism can make it disappear.

Kymmenes päivä ja elokuvana samannimiseen kirjaan perustuva The Exorcist (1973). Näyttelijä Chris MacNeilin (Ellen Burstyn) nuori tytär Regan (Linda Blair) on yllättäen alkanut olla hyvin sairaan oloinen. Regan kouristelee ja kiltin tytön käytös on myös muuttunut hyvin röyhkeäksi ja aggressiiviseksi. Tyttöä käytetään monenlaisissa testeissä, mutta mitään fyysistä syytä ei löydetä. Psykiatritkaan eivät löydä parannuskeinoa ja viimeisenä keinona perhettä neuvotaan kääntymään katolisen kirkon puoleen. Pastori Damian Karras (Jason Miller) tutkii tilannetta ja päättelee, että tyttö on demonin vallassa ja on syytä aloittaa manaaminen. Tämä pyytää avukseen vanhemman kokeneen pastori Merrisin (Max von Sydow), jonka kanssa he yrittävät pelastaa Reganin pahuudelta.


Manaajan katsomisesta on jo taas ehtinyt vierähtää monta vuotta. Lapsena tämä oli pitkään lempileffani ja katselinkin tätä silloin huomattavasti useammin, niin ja tosiaan usein juuri silloin, kun makasin itse kipeänä sängyssä. Hauska yhdistelmä. Katselin muuten monta vuotta tästä leffasta hyvin lyhennettyä versiota, se oli toki se muutenkin lyhyempi versio ennen kuin vuonna 2000 julkaistiin pidennetty versio hämähäkkikävelyineen, mutta minulla oli ihan oma lyhyempi versio. Olin nimittäin nauhottanut leffan tv:stä kasetille ja siitä puuttui alusta pätkä. Luulin monta vuotta että ihan lyhyt pätkä, mutta vasta 2000-luvun puolella valkeni koko totuus, sillä se kasettini sisältö alkoi jotakuinkin siitä kohdasta, kun Regan virtsasi olohuoneeseen matolle. On jotenkin hauskaa, että koen yhä kaikki sitä edeltävät kohtaukset vähän irrallisiksi, leffaan kuulumattomiksi osiksi, koska ehdin niin monta vuotta katsella vain sitä omaa kasettiani. Ostin sitten myöhemmin sen pidennetyn version vhs-kasettina ja sitten joitakin vuosia myöhemmin vielä dvd:n, jonka itseasiassa katselin nyt vasta ensimmäistä kertaa. Sen kannessa lukee "The Version You've Never Seen" ja siltä minusta todella tuntui! Olenko onnistunut unohtamaan näin hyvin jotakin vai onko tähänkin lisäilty vielä kaikenlaista lisää. En esimerkiksi muista lainkaan niitä ties mihin oviin ilmestyviä demonipatsaan kuvia! Yritin etsiä jonkinlaista hyvää listausta kaikista vuosien varrella tehdyistä lisäilyistä, mutta en valitettavasti löytänyt sellaista tähän hätään.


Inhosin nuorempana sitä, kun ihmiset puhuivat Manaajasta komediana. Olin tykästynyt siihen kauhuleffana ja pelottavana tarinana, joten tavallaan ajatus siitä, että sille kaikelle vaan nauretaan tuntui ihan väärältä. Olen ainakin osittain samaa mieltä yhä. Toki ne kääntyilevät päät ja Reganin törkeät heitot voi vähän huvittaa, mutta ajatus leffan takana on yhä kauhea. Pahuus on saanut vallan pikkutytöstä ja mikä onkaan järkyttävämpi keino tuoda asia esille, kun pistää tämä puhumaan ja tekemään rumia. Leffassa pyörii myös Reganin rinnalla tarina pastori Karrasista, joka huolehtii sairaasta äidistään ja miettii kirkollisesta työstä luopumisesta. Ne ihmisille paremmin mieleen jääneet manausosiot ym. tulevat aika myöhäisessä vaiheessa elokuvaa, sitä ennen tarinaa rakennetaan pitkään. Joku voi kokea tämän vain tylsäksi tapahtumien odotteluksi, mutta mielestäni juuri niissä todellista toimintaa edeltävissä hetkissä on eniten syvyyttä ja jännitystäkin. Leffassa on lukuisia hyviä roolisuorituksia, Burstyn kärsivänä äitinä ja samoin Miller pastorina, joka painii omien henkisten demoniensa kanssa, ovat erittäin vakuuttavia. Myös Linda Blair hoitaa hienosti "tuplaroolinsa" kilttinä pikkutyttönä sekä rääväsuisena demonina, puhumattakaan siitä pikkuhiljaa tapahtuvasta muutosvaiheesta kun paha alkaa ottaa tytöstä vallan. Manaaja ei ole enää lempileffani tai edes lempikauhuleffani, mutta se on erinomainen klassikkokauhuelokuva, jota ei tietysti voi kuin suositella.



Kuvat: tumblr.com
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...