Apr 30, 2014

Back to Basics 2014, la-su

Palataan vielä Night Visions Back to Basics 2014 -tapahtumaan, jäljellä on vielä se lauantaista sunnuntaihin kestänyt koko yön puristus. Itseltänihän tosiaan sairastumisen vuoksi yö jäi vähän tyngäksi, mutta tässä ne loput, joihin osallistuin.

30-vuotisjuhlanäytös: The Toxic Avenger (1984)

Kiusattu reppana Melvin päätyy kiusaajien tekemän pilan päätteeksi uimaan ydinjätetynnyriin, jonka ansiosta tämä kokee todellisen muodonmuutoksen. Tästä tulee suuri ja karun näköinen Toxic Avenger, jolla on yliluonnollisen vahvat voimat. Uusien voimiensa avulla mies päättää kostaa kiusaajilleen, mutta siinä samassa tästä tulee myös urhoollinen supersankari, joka rökittää pahikset ja pelastaa ihmisiä pulasta! Löytyy supersankarille myöskin sokea tyttöystävä, joka ei näe Toxicin karua ulkomuotoa.


Tässä hienossa näytöksessä oli paikalla itse Lloyd Kaufman, mies joka on siis paitsi sekä ohjannut että käsikirjoittanut tämän Toxic Avengerin, myös koko Troma-elokuvayhtiön takana oleva mies. Tämä kertoili hauskoja tarinoita vuosien varrelta ja oli muuten melkoisen puhelias mies juuri niin kieroutuneella huumorintajulla kuin Troma-elokuvien perusteella voisi olettaakin. Samalla Kaufman toisaalta otti paljon kantaa myös siihen, miten pienen budjetin elokuvat jäävät nykyään täysin isojen leffojen jalkoihin Yhdysvalloissa ja puhui tästä aika katkeraan sävyyn. Mies muuten mainosti sitä, että suuri osa yhtiön elokuvista löytyy heidän itsensä julkaisemana YouTubesta ihan ilmaiseksi katsottavaksi (täällä)!

Tämä, todennäköisesti tunnetuin Troma-elokuva, Toxic Avenger esitettiin nyt siis juhlanäytöksessä sen vuoksi, että julkaisusta on vierähtänyt jo 30 vuotta. Valitettavasti tämä esitetty versio oli vain leikattu sellainen, joten pahimmat silpomiset siitä puuttuivat. Mitään muuta näytöksestä ei sitten puuttunutkaan, sillä tämä oli varsin hulvaton kokemus! Viime kesänä Class of Nuke 'Em Highia katsellessani (siitä täällä) mietinkin, että siinäpä on elokuva, joka pitäisi ehdottomasti nähdä juuri Night Visions -yleisön kanssa. Niin oli myös tämä Toxic Avenger! Naurua, aplodeja ja huuteluakin piisasi pitkin elokuvaa, jotka vain lisäsivät viihtyvyyttä. Ehkä eniten huvitusta irtosi Toxicin puheäänestä, se oli kyllä hyvin kaukana Melvinin äänestä ennen muodonmuutosta, mutta se ei myöskään lainkaan vastannut Toxicin muuta mörinää tai tämän ulkonäköä! Leffassa vedetään kaikki kunnolla överiksi ja tappelut sekä veriroiskinnat ovat erittäin kekseliään koomisia. Myöskin näyttelijät vetävät kunnolla yli ja ovat todella huonoja, mutta se vain sopii asiaan. Mautonta huumoria, kökköä näyttelemistä ja armotonta väkivaltaa. The Toxic Avenger on siis tromaa parhaimmillaan ja erittäin viihdyttävä elokuva! **** Traileri
______________ 

Snowpiercer (2013)

Eletään vuotta 2031 ja ihmiskunnan viimeiset selviytyjät ovat jumissa liikkuvassa junassa. Junaan on muodostunut selviä yhteiskuntaluokkia, sen peräosassa ovat alimpaan sakkaan kuuluvat köyhät ja etuosaan päin mennessä ihmisten varallisuus kasvaa. Takaosassa ihmisiä kohdellaan kaltoin, he elävät kuin keskitysleirillä. Peräpään Curtis (Chris Evans) tovereineen on jo pidemmän aikaa suunnittelut vallankumousta ja päättääkin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Matkalla he saavat vastaansa lukuisia aseistettuja sotilaita ja saavat nähdä kaikessa karuudessa sen, miten paljon paremmin ihmisillä menee etuosaa lähestyessä.


Tämä Snowpiercer jännitti vähän etukäteen lähinnä kestonsa vuoksi, mielestäni varsinkin festareille sopivat paremmin sellaiset puolitoista tuntiset istunnot tällaisten yli parituntisten elokuvien sijaan. Onneksi tämä kuitenkin oli elokuva, joka jaksoi pitää mielenkiinnon yllä pitkästä kestostaan huolimatta! Se oli hyvin toteutettu, siinä katsojalla selvisi asioiden todellinen luonne samaa vauhtia kuin peräpään seikkailijoille sitä mukaa kun he etenivät junassa. Elokuva myös näytti hienolta ja näyttelijäsuoritukset olivat hyvin uskottavia. Tässä eteläkorealaisessa elokuvassa oli muuten ihan mittava määrä tunnettuja hollywood-näyttelijöitäkin! Toki tämä varmasti takaa elokuvalle parempaa myyntiä, mutta täytyy taas sanoa, että vaikka olinkin tyytyväinen näiden näyttelemiseen, niin en olisi kaivannut tähän näitä tuttuja naamoja. Snowpiercer oli joka tapauksessa hyvin kekseliäs, näyttävä ja kantaaottava elokuva. ***½ Traileri
______________  

Dark Touch (2013)

Niamh (Missy Keating) menettää perheensä kun nämä löydetään julmasti surmattuina ja tyttö siirretään asumaan sijaisperheeseen. Pian uudet vanhemmat saavat huomata, ettei tytöllä ole kaikki kunnossa. Tämä pelkää kosketusta ja vaikuttaa hyvin ahdistuneelta. Itseasiassa Niamhilla on yliluonnollisia kykyjä, sillä tämän itkiessä tai hermostuessa lentelevät niin pienet esineet kuin huonekalutkin!


Vastapainona edelliseen, tämä puolitoistatuntinen Dark Touch oli ihan tuskallisen pitkän tuntuinen elokuva. Aluksi olin todella innoissani siitä, se vaikutti lupaavalta ja mielenkiintoiselta perinteikkäältä kauhuelokuvalta pelottavalla lapsihahmolla. Mutta sitten siitä tulikin ihan liian kliseinen ja tylsä elokuva. Niin ja lisäksi tämän Ronan Keatingin tyttären kasvoilla koko elokuvan ajan ollut ilme otti minua loppua kohden päähän ihan todenteolla! Leffassa oli selkeästi kopioitu juttuja Carriesta, mutta siinä sentään Carrieta kohtaan tuntee sääliä, tässä taas sellaista tunnetta ei onnistuttu välittämään. Dark Touchissa oli varsin omituisia tapahtumia ja käänteitä, joita ei juuri välitetty selittää katsojalle. Niamhin ahdistukseen annettiin joitakin selityksiä välähdyksillä menneestä, mutta toisaalta taas sitten tämän muuttuvaa käytöstä ei mitenkään perusteltu tai sitten minulta meni jotain pahasti ohi. Odotin loppuratkaisua ja jonkinlaisia vastauksia, mutta leffan loppu oli entistä oudompi, miten ihmeessä tähän päädyttiin? Pidän kyllä omituisistakin leffoista ja mielikuvitukselle saa jättää tilaa, mutta tässä kaikki outous oli ihan vaan huonoa. Plussaa annan vain paikoitellen onnistuneelle tunnelmalle. *½ Traileri
______________  

Chimères (2013)
Livia (Jasna Kohoutova) ja Alex (Yannick Rosset) ovat lomailemassa Romaniassa. Alex juoksee vahingossa auton alle, mutta tämä onnistutaan pelastamaan sairaalahoidossa. Kotona Sveitsissä mies kuitenkin huomaa outoja muutoksia ulkonäössään, eikä tämä enää kestä auringonvaloakaan. Mies alkaa epäillä saaneensa romanialaista pahaa verta ja muuttuneensa vampyyriksi! Livia ei ole uskoa tätä ja on huolissaan miehensä mielenterveydestä, mutta pysyy kuitenkin tämän rinnalla.


Näytöksessä oli paikalla sveitsiläisen elokuvan ohjaaja/käsikirjoittaja Olivier Beguin, joka vastaili elokuvan jälkeen yleisön kysymyksiin. Mies mm. kertoili, että idea elokuvaan syntyi siitä, että tämä halusi tehdä vastapainoksi Twilighteille oikeasti hyvän vampyyrirakkaustarinan. Chimeres tosiaan pyöri aika pitkälti rakkauden ympärillä, mutta se onnistui silti olemaan myös ihan vakuuttava kauhuelokuva. Siinä oli joitakin erityisen vaikuttavia kohtauksia, kuten esimerkiksi tuo kohtaus, jossa Alex näkee itsensä peilin kautta torahampaisena, kalpeana ja veriroiskeisena vampyyrina (yllä kuva). On mielenkiintoista seurata, kuinka Alexille vähitellen valkenee tämän oma tila, miten pikkuhiljaa tälle kehittyy vampyyrille ominaisia piirteitä niin ulkonäköön kuin käytökseensäkin. Oli tuo pariskunnan rakkauskin ihan kaunista katseltavaa ja kieltämättä vähän uskottavamman tuntuista kuin vaikka niissä Twilighteissa. Jokin tässä elokuvassa kuitenkin tökki, jossain vaiheessa se jäi vähän turhan pitkään polkemaan paikoillaan, enkä toisaalta ihastunut hirveästi sen lopun käänteisiin. Leffa olisi itseasiassa voinut ansaita yhden tähden lisää, jos se olisi lopetettu ennen siihen ilmestynyttä kostotarinapuolta! Chimeres oli näyttävä ja mielenkiintoinen, mutta jäi vain "ihan hyväksi". **½ Traileri

Apr 18, 2014

Back to Basics 2014, pe

Night Visionsin Back to Basicsin perjantai tarjoili näytille norjalaisen Tommy Wirkolan ohjaaman elokuvan Død Snø 2 (2014) eli Dead Snow 2: Red vs. Dead. Natsizombien kanssa käydystä lumisesta taistelusta ainoaksi selviytyjäksi jäänyt Martin (Vegar Hoel) makaa nyt sairaalassa. Asiat eivät ole tosin tämänkään kannalta hyvin, sillä poliisit epäilevät miestä itseään syylliseksi veritekoihin. Kauhuksi miehelle myös selviää, että lääkärit ovat vieläpä kiinnittäneet tämän irronneen käden tilalle natsizombien johtajan käden, jolla tuntuu olevan yliluonnolliset voimat. Kaiken kukkuraksi natsizombien joukko vaeltaa armottomina ihmisten keskuudessa! Martin saa kuitenkin yhteyden apuun ryntäävään amerikkalaiseen Zombie Squad -ryhmään, johon kuuluu nörtinoloinen Daniel (Martin Starr) kahden nuoren naisen kanssa. Porukalla on nyt yksi tehtävä, saada kukistettua iso joukko vihaisia natsizombeja!


Blogiini päädytään useimmiten hakusanalla Dead Snow tai Dead Snow 2, vaikka en ole ikinä saanut aikaiseksi ykkösestäkään mitään satunnaista hehkuttelua ihmeellisempää arvostelua. Ensimmäisen Dead Snow:n näin siis Night Visionsissa vuonna 2009, mistä kirjoitinkin tuolloin lyhyesti vanhaan blogiini. Tätä toistakin osaa oli esittelemässä yksi elokuvan käsikirjoittajista/näyttelijöistä Stig Frode Henriksen, joka myöskin vastaili leffan jälkeen yleisön kysymyksiin. Leffan amerikkalaisvahvistus, eli tuo Z-Salamapartio aka Zombie Squad tuntui mielestäni vähän liian päälle liimatulta ja tarpeettomaltakin osalta elokuvaan ja olinkin tyytyväinen, että joku kysäisi asiasta elokuvan jälkeen. Valitettavasti syy tähän lisäykseen oli Henriksenin mukaan juuri se, mitä olin arvellutkin: jenkkiyleisö vaati elokuvaan enemmän englannin kieltä, sillä kuka nyt jaksaa jotain tekstityksiä lukea. Samalla mies paljasti, että leffasta on tehty kakkosversio, jossa kaikki loputkin norjankieliset kohtaukset on näytelty uudestaan englanniksi! No mutta, ihan hienoa kuitenkin, että leffaan on saatu mukaan kaikista näyttelijöistä juuri mainio Martin Starr. Siltikin olisin toivonut, että tässä oltaisiin päädytty johonkin toiseen ratkaisuun, joka ei olisi tuntunut niin väkinäiseltä.


Myönnän katsoneeni tämän jatko-osan ehkä turhankin kriittisin silmin, sillä ensimmäinen Dead Snow on mielestäni vaan niin mahdottoman hyvä elokuva. Kakkonen ei mielestäni yltänyt sille tasolle, mutta onneksi oli kuitenkin erittäin hauska leffa parhaimmillaan. Itseasiassa tämä kakkonen olikin huomattavasti koomisempi kuin ensimmäinen osa. Henriksen kuvailikin ykkösosaa kauhuelokuvaksi koomisilla piirteillä ja tätä jatko-osaa taas ihan rehdiksi toimintakomediaksi. Hervotonta huumoria revittiinkin aika säälimättömästi kaikesta välillä vähän huonollakin maualla, ja mikäs sen hauskempaa olisikaan. Minkäs sille voi, että irroneet ruumiinosat ja uloskiskotut sisuskalut naurattavat! Suurimmaksi osaksi huumori siis upposi varsin hyvin minulle, mutta osittain huumori oli vähän turhankin kulunutta. Esimerkiksi juuri tuolle Zombie Squadin nörttiporukalle vitsailu tuntui jo ihan liian nähdyltä. Myös leffan alkupuolella Martinin zombikädestä irronneet vitsit tuntuivat paikoitellen liian Idle Hands -kopiolta (tosin ne naurattivat silti tässäkin), mutta onneksi niihin ei jääty liiaksi jumittamaan ja zombikädestäkin irtosi hyvää huumoria pitkin elokuvaa. Vaikka siis suurimmaksi osaksi Dead Snow kakkosen vitsit osuivat ja upposivat, valitettavasti niitä hutejakin oli.


Vähän pakostikin jatko-osaa tulee verrattua aiempaan osaan ja täytyy sanoa, että pidin ykkösen linjauksesta kaikinpuolin enemmän. En oikein pitänyt siitä, että tässä kakkosessa zombeista oli tehty niin "järkeviä". Siis siitä, että nämä juonivat ja keskustelivat keskenään. Mielestäni juokseminen ja vähän kekseliäämpi käytös zombeille on kyllä ihan hyvä juttu, mutta zombeista tuli örisevine keskusteluineen vähän turhankin koomisia ja hyvin epäpelottavia hahmoja. Olisin ehkä siis toivonut tähänkin enemmän kauhua huumorin ja toiminnan rinnalle. Leffan päähenkilöstä Martinista pidän erittäin paljon, tämä on mainio hahmo. Esimerkiksi miehen reaktiot zombikätensä yllättäviin kykyihin ovat aika erinomaisia! Lyhyesti siis koin Red vs. Deadin heikoiksi puoliksi sen liiallisen koomisuuden, Zombie Squadin jenkkiläisyyksineen ja sen, ettei jatko-osa vain yllä alkuperäisen Dead Snow:n tasolle. Hyviä puolia ovat taas ehdottomasti kekseliäät ja näyttävät veriroiskinnat, leffan säälimättömyys ketään tai mitään kohtaan ja ne useat makeat naurut. Suosittelen joka tapauksessa katsomaan Dead Snow: Red vs. Deadin, sillä viihtyvyys on varmasti taattu! Henriksenin mukaan tämä on muuten ensimmäinen ja viimeinen jatko-osa, Dead Snow 3 ei ole suunnitteilla. ***

Apr 15, 2014

Back to Basics 2014, ke

Night Visions Back to Basics 2014 -festarit oli ja meni taas. Suurena takaiskuna sairastuin juuri ennen festareiden alkua, enkä millään kyennyt osallistumaan kaikkiin haluamiini näytöksiin, vaikka liputkin oli jo hankittuna. Eniten harmittaa, etten päässyt suunnitellusti katsomaan kaikkia näytettyjä Troma-elokuvia, joista olin erityisen innoissani. Onneksi ei sentään tarvinnut jättää kokonaan väliin! Kaiken muun ajan olenkin vain yrittänyt nukkua itseäni terveeksi, jonka vuoksi näitä arvosteluja tippuu nyt hieman jälkijunassa...

Keskiviikkona alkaneen Back to Basics -tapahtuman ensimmäisenä elokuvana esitettiin Donald Cammellin ohjaama trilleri White of the Eye (1987). Pienessä amerikkalaisessa kylässä riehuu murhaaja, jonka hyökkäykset kohdistuvat yksin kotona olevien naisiin. Mukavaa perhe-elämää viettävät Joan (Cathy Moriarty) ja Paul White (David Keith) joutuvat pyörityksen keskelle, kun Paulista tulee poliisien ykkösepäilty. Huolestunut Joan itsekseen tutkia tapausta saadakseen tietää, että voisiko hänen aviomies todella olla kaiken tuon karmeuden takana.


White of the Eye alkoi todella hienolla tappokohtauksella, jossa hienostorouvan siisti keittiö muuttuikin verellä roiskituksi sotkuksi ja kohtaus nostikin heti odotukseni korkealle. Tämä oli itseasiassa mielestäni koko leffan hienoin hetki, vaikka se ihan alkumetreillä olikin. Enkä nyt tarkoita sanoa, etteikö leffa noin muuten olisi ollut hieno, onneksi vaikuttavia kohtauksia oli lisääkin! Elokuvassa oli koko kestonsa ajan onnistuneen jännittävä tunnelma, jota tehostivat sen vaikuttavat musiikit. Jälkikäteen minulle selvisikin, että musiikkien takana oli Pink Floydin Nick Mason! Pääosien näyttelijät tarjosivat hyvin uskottavat roolisuoritukset ja erityisesti Paulin muuttuvaa persoonaa oli ilo seurata. Toisinaan kuitenkin leffassa tuntui olevan niin monta eri juttua meneillään samaan aikaan, että perässä oli vaikea pysyä (tämä saattaa tosin osittain johtua siitä, että keskittymiskykyni ei ollut ihan parhaimmillaan heikkonevan olotilani vuoksi). Välillä leffassa elettiin nykyhetkeä, välillä mennyttä ja uusia/vanhoja hahmoja ponnahti yhtäkkiä kuvioihin ja koin tämän vuoksi haastavaksi yhdistää tapahtumia ja henkilöitä toisiinsa. Tästä huolimatta White of the Eye oli mielestäni varsin hyvä leffa ja hyvin onnistunut trilleri. Tykkäsin erityisesti niistä hienosti toteutetuista näyttävistä tappokohtauksista, onnistuneesta tunnelmasta ja leffan yleisestä kasariudesta tietenkin! ***

Apr 6, 2014

DVDs

Kävin pitkästä aikaa penkomassa kirppisten elokuvatarjontaa. Olen tästä aiemminkin kirjoittanut, mutta olen siis hyvin tarkka siitä, mitä suostun maksamaan kirppisostoksista. Kierrellessäni käytän suuren osan ajasta ihain vain kauhistellessa sitä, millaisia hintoja ihmiset laittavat esimerkiksi juuri dvd-elokuville. Toiset kehtaavat pyytää lähemmäs 10 euroa leffoista, enkä nyt tosiaankaan tarkoita mitään erikoispainoksia tai harvinaisia kappaleita, vaan ihan niitä samoja perusjulkaisuja, joita saa viereisistä marketeista puolet halvemmalla. Kipurajana tekemilleni leffaostoksille onkin jotain pari-kolme euroa. Tällä kertaa kaikki ostamani dvd:t olivat vain euron kappaleelta, joka onkin varsin asiallinen hinta! 


Ensimmäinen löytö oli Veristä Toimintaa! eli Vampppyyrien yö, eli Fangs (2002). En ole nähnyt tätä aiemmin, mutta voisin kuvitella viihtyväni sen parissa, vaikka se onkin melkoisen haukuttu tapaus. Tai sitten en, mutta kokeillaan. Toisena on Oscreitakin voittanut hyvä draamaelokuva Precious (2009), josta kirjoitin muutamia vuosia sitten tänne. Kolmantena saksalainen Lola rennt (1998), jonka näkemisestä on pieni iäisyys, mutta muistaakseni se oli hyvä. Berliinin maisemia on ainakin aina mukava ihastella. 


Ja sitten 4 Great Movies on 2 DVD x 3, näitä samantyyppisiä kokoelmia onkin hyllyssäni jo muutama kappale. Mikään näistä elokuvista ei kuulosta erityisen tutulta, mutta toisaalta on hyvin mahdollista, että jonkun niistä on tullut katsoneeksi joskus muinoin tv:stä. Psychological Thriller Movies sisältää seuraavat: Blind Fear (1989), Mortal Passions (1989), Serial Killer (1995) ja Deadbolt (1992). Silver Screen Hits taas seuraavat:  The Elevator (1996), Once Upon a Texas Train (1988), Cyborg 3: The Recycler (1994) ja Rising Storm (1989). Ja vielä Big Drama Moviesin sisältö: Lewis & Clark & George (1997), Purgatory (1988), Mindfield (1989) ja Flipping (1997). Toivottavasti joukosta löytyisi myös joku vanha tuttu! Ainoat mukinat voin antaa tuosta Cyborg kolmosesta, inhoan kun tällaisiin kokoelmiin laitetaan elokuvien jatko-osia. 

Apr 5, 2014

It's just a dream.

Näen aika usein elokuviin liittyviä unia. Usein unien rakenne ja juoni on hyvin leffamainen tai niissä on leffamaisia hahmoja tai vaikka tunnettuja näyttelijöitä. Muutamat kerrat unissani on jopa ollut lopputekstit! Toisinaan katson unessani elokuvaa omalla sohvalla ja joskus olen elokuvateatterin yleisössä. Näen myös ihan joka kerta ennen Night Visions -elokuvafestareita siihen liittyvän unen. Useimmiten ne unet on sellaisia, että en meinaa ehtiä tai löytää paikalle. Tai että unohdan koko jutun ja muistan kun ne on jo ohi. Kauheita painajaisia! Joskus niissä on myös jotain muuta ideaa, mm. kerran unessani festareille oli kehitetty sellainen hauska jippo, että ainoastaan yksi katsoja selviää leffayöstä hengissä. En muuten ollut minä. 


No mutta viime yönä näin sitten tämän kevään Night Visions -painajaiseni. Siinä oli aluksi perinteisesti taas hirveä hätä siitä, että ehdinkö ajoissa paikalle. Ehdin kuitenkin ja istuin kerrassaan mainiolle istumapaikalle salissa. Siinä vaiheessa mieleen tuli, että en ole ollenkaan selvittänyt mitä leffoja festareilla tällä kertaa esitetään. Hetken päästä lavalle saapui tapahtuman järjestäjä toivottamaan kaikki tervetulleiksi. Niin ja kertomaan, että tänä vuonna onkin hauska teema, sillä katselemme putkeen kaikki Scary Moviet! Niin ja tällä kertaa salista saa poistua vasta kun viimeinen elokuva päättyy! Nautinnollista leffayötä! 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...