Nov 29, 2014

I thought the movie was cool.

Pidimme pitkästä aikaa ystäväni kanssa leffaputken, jonka oli tarkoitus olla melkoisen mittava ysäriteinileffaputki (keksittiin hyviä hyllystäni löytyviä ehdokkaita varmaan parikymmentä!), mutta lopulta se sitten kutistuikin vain kolmeen elokuvaan. Joista yksi ei edes varsinaisesti ole ysäriteinileffa... En siis enää tiedä mikä tämän putken teema on, mutta tulipahan katseltua!


10 Things I Hate About You (1999) on elokuva siskoksista, joiden ylisuojelevaltava vaikuttava isä ei halua tyttäriensä tapailevan poikia. Vanhempaa siskoa Katia (Julia Stiles) ei kiinnostakaan koulun pojat, josta innostuneena isä keksiikin säännön, että nuorempi sisko Bianca (Larisa Oleynik) saa käydä treffeillä vain silloin kun Katkin tekee niin. Biancaan ihastunut Cameron (Joseph Gordon-Levitt) palkkaa koulun pahiksen Patrickin (Heath Ledger) tapailemaan Katia päästäkseen itse tutustumaan Biancaan, mutta juonittelee maksajaksi rikkaan Joeyn (Andrew Keegan). Bianca tosin sattuukin olemaan kiinnostunut juuri Joeysta! Diileistä tietämätön Kat alkaa sen sijaan ihastua tosissaan Patrickiin.


10 Things I Hate About You on yksi suurimmista juuri teini-ikäni aikoihin ilmestyneistä teinileffoista ja katselinkin tätä tuolloin hyvin usein. Nykyään ei tule ihan niin usein katsottua (tosin tämän vuoden puolella jo kahdesti, sillä halusin katsella tämän ennen Seattlen vierailua ja sen jälkeen uudestaan, tämä kun on kuvattu siellä), mutta hyvin tämä on tämä säilyttänyt hohtonsa vuosien varrella. Elokuva onnistuu vieläkin viihdyttämään ja on ehdottomasti 90-luvun teinileffojen parhaimmistoa. Tämähän on tosiaan versiointi Shakespearen Kuinka äkäpussi kesytetään -tarinasta ja vieläpä varsin onnistunut sellainen. Suurena plussana leffasta löytyy paljon mielenkiintoisia hahmoja ja oikeasti hyviä näyttelijöitä esittämässä niitä! Vaikka tämä onkin vahvasti nostalginen elokuva, joka tuo oman teini-ikäni mieleen, niin en näe mitään syytä, miksei nykyteinitkin löytäisi sitä 10 Things I Hate About You:n hohtoa.

____


Empire Records (1995) on tarina yhdestä tapahtumarikkaasta päivästä Empire Records -levykaupassa. Eikä kyseessä olekaan ihan mikä tahansa päivä, It's Rex Manning Day!


En halua kirjoittaa tästä elokuvasta. Empire Records on ihan liian rakas elokuva arvosteltavaksi, en osaa sanoa siitä mitään muuta kuin listan hehkuttavia adjektiiveja. Jos vielä jonakin päivänä innostun kirjoittamaan tästä, tulee sen olla oma juuri tälle elokuvalle omistettu merkintä. Tyydyn siis nyt vain toteamaan, että Empire Recordsissa on parasta kaikki. Täydellinen elokuva.
_____


Book of Shadows: Blair Witch 2 (2000) kertoo ajasta Blair Wich Project -elokuvan ilmestymisen jälkeen. Ihmiset ovat siitä innostuneina turisteilemassa tuossa kohutussa metsässä, jossa järjestetään nyt opastettuja kierroksiakin. Yksi elokuvasta ja tarinoista sen ympärillä kiinnostunut ryhmä lähtee tutkimaan metsää videokamerat mukanaan ja viettää yhden yön siellä. Kostea ilta päättyy kunnon rällästämiseen ja aamulla herätessään kukaan ei muista yön tapahtumista yhtään mitään. Jotain hyvin outoa ja karmivaa on kuitenkin tapahtunut ja he alkavatkin selvittää yön kuvioita kuvaamiltaan nauhoilta.


Blair Witch 2 on elokuva, jota vihaavat noin kaikki. Vastasinkin tämän elokuvan aikoinaan Movie Mondayn nolo suosikki -haasteeseen, vaikka en sitä mitenkään nolostelekaan, eikä se nyt suosikkinikaan ole. Mutta se ei mielestäni ollenkaan niin surkea kun sen sanotaan olevan! Tosin, pakko myöntää, muistin tämän olevan hieman viihdyttävämpi kuin se tällä katsomalla oli. (Kenties sen hohtoa tällä kertaa himmensi myös se, että se tuli katseltua yhden kaikkien aikojen lempileffani jälkeen...) Se mistä kuitenkin tässä Blair Witch kakkosessa pidän, on sen kekseliäs idea noin jatko-osaksi. On hyvä, ettei se lähtenyt yrittämään mitään varsinaista jatkoa ensimmäiselle elokuvalle, olisi ollut aika tylsää katsella sitä samaa tarinaa räkäisistä nenistä hytkyvissä kameroissa. Se on jo kerran tehty ja hyvin onnistuneesti, kopiolle ei ole tarvetta. On mielenkiintoista katsella millaista sekopäisyyttä onnistuneesti tehty ja erityisesti onnistuneesti markkinoitu elokuva saa aikaan ihmisissä. Muistan itsekin varsin hyvin sen kuohunnan ensimmäisen Blair Witchin ilmestymisen aikoihin, kyllä sitä vielä leffateatteriinkin jonotellessa kuhistiin jotain oikeasti kadonneista näyttelijöistä. Ja Blair Witch 2 jatkaa siitä todellisuudesta, missä ykkönen on menestynyt elokuva, joka on herättänyt suuresti kuohuntaa. BW2:n hahmot ovat mielestäni ihan onnistuneita, esimerkiksi sen goottineito ja wicca-noita edustavat niin mainiosti aikaansa, että niistä on ihan pakko pitää. Harmillisesti elokuvan parhaita puolia ei vain todellakaan ole sen näyttelijät, erityisesti se sheriffin esitys on aika kamalaa katseltavaa. Juonessakaan ei kaikki ole kohdallaan, siinä on muutamia hyvin irrallisilta ja turhilta tuntuvia kohtauksia (ei ihme, ne ovatkin viime hetkillä tehtyjä studion vaatimia lisäyksiä). Paikoitellen elokuvassa on kuitenkin ihan onnistuneen hyytäväkin tunnelma ja pidän siitä, ettei tarina jää hieman arvoitukselliseksi. Pysyn kannassani: Book of Shadows: Blair Witch 2 on mainettaan parempi elokuva, vaikka se ei ihan onnistunut olekaan.

Nov 22, 2014

DVDs

Pitkästä aikaa muutama syksyn ostos. Ensimmäinen hankinta oli tanskalainen Jahti (2012), joka oli yksi parhaista viime vuonna katsomistani uusista elokuvista, halusin tämän ehdottomasti hyllyyni. Teimme tästä noin vuosi sitten samaan aikaan useampaan blogiin arvostelut, oma versioni on nähtävillä täällä. Keskeltä löytyy Halloween III: Season of the Witch (1982), joka on muiden Halloweenin jatko-osien tapaan vielä uupunut hyllystäni. Haluaisin ehdottomasti loputkin omakseni, mutta en ole onnistunut löytämään mitään hyvää boksia inhimilliseen hintaan. Joitakin vuosia sitten sellainen julkaistiin ja olinkin ostamassa sen, mutta jostain typerästä syystä viivyttelin sen kanssa liian pitkään. No jospa sellaisen saisi joskus hankittua, mutta sitä odotellessa oli hankittava tämä kolmas osa, sillä halusin katsella sen syksyn kauhuputkessani, kyseisen arvostelun voi lukea täältä. Viimeisenä rivissä on erinomainen pellekauhistelu Killer Klowns from Outer Space (1988), joka jostain käsittämättömästä syystä vielä puuttui hyllystäni! Lyhyt ja ytimekäs hehkutus siitä viime vuodelta luettavissa täällä.

Nov 8, 2014

Maximum Halloween 3014, la-su

Halloween-kauhuputki huipentui tietysti Night Visionsin koko yön puristukseen elokuvateatterissa. Tänä vuonnahan nämä festarit järjestettiin Kinopalatsissa totutun Maximin sijaan ja kokemuksena tämä teatteri olikin aika erilainen, Kinopalatsi kun on huomattavasti isompi ja siellä on useampia saleja. Näin ollen mitään varsinaista tungosta ei päässyt muodostumaan, sillä, vaikka tänä vuonna oli taas enemmän kävijöitä kuin koskaan aiemmin, levittäytyivät ihmiset isommalle alueelle. En nyt tiedä kuinka kivaa on olla puristuksissa hikisten kainaloiden välissä, mutta kyllähän se ahdistava tungos kuuluisi asiaan! Lisäksi aikatauluissa ei myöhästelty oikeastaan ollenkaan, joka tuntui perin oudolta sekin. Onneksi kuitenkin täyteen ahdetun pikkusalin ilma pysyi mukavasti tutun tunkkaisena aamuyön leffojen aikana - eihän se olisi festariyö eikä mikään, jos ei meinaisi pökertyä sinne salin kuumuuteen ja hapen puutteeseen!

Erinomaiset festarit on takana jälleen kerran, tässä siis vielä niistä viimeisen yön elokuvista:

Let Us Prey (2014) 

Skontlantilaisen poliisiaseman uusi konstaapeli Rachel Heggie (Pollyanna McIntosh) näkee kuinka nuorisorikollinen ajaa vanhemman miehen (Liam Cunningham) päälle, joka kuitenkin katoaa kuin tuhka tuleen. Kadonnut mies ilmestyy myöhemmin poliisiasemalle, mutta miehen henkilöllisyydestä ei saada selvää ja tämä käyttäytyy muutenkin oudosti, jonka vuoksi mies heitetään selliin muiden sekaan. Pian mies saakin koko aseman porukan tunnustamaan syntinsä, tuomaan ne julki ja myös maksamaan synneistään.


Mielestäni tämä Let Us Prey oli melkoinen sekametelisoppa. Sillä oli alkussa aika kylmänrauhallinen tahti, mutta loppupuoliskoltaan se olikin melkoista tykitystä. En olisi osannut odottaa tällaista kehityssuuntaa, elokuvan alun tyylitellyt synkistelyt olivat ihan eri maailmoista kuin sen lopun aseräiskinnät. Leffassa oli myöskin koko ajan aika paljon huumoria ja erityisesti sitten loppua kohden myös yleisö pääsi nauramaan. Siinä vaiheessa kun porukan synnit alkoi käydä ilmi, oli hyvin vaikeaa enää erottaa, että kummat olivatkaan niitä pahempia pahiksia: ne kaltereiden taakse lukitut vai asemaa pyörittävä väki! Näyttelijät leffassa olivat ihan ok, erityisesti Cunningham oli vakuuttava tuona mystisenä lähes ilmeettömänä miehenä. En itseasiassa oikein tiedä mitä mieltä olen tästä elokuvasta, omalla tavallaan se oli mukavan outo sekä viihdyttävä ja alkupuoliskoltaan aika tyylikäskin, mutta en oikein saanut otetta koko elokuvasta. Tätä vaikeutti se, ettei se oikein ollut valinnut linjaansa, vaan se oli sekoitus erilaista kauhua, toimintaa ja komediaakin. Tekisi oikeastaan mieli katsella tämä vielä toiseen kertaan ennen kuin pystyn muodostamaan siitä lopullisen mielipiteen. Nyt en osaa sanoa muuta kuin sen perinteisen: ihan ok. Traileri

_________


Amerikkalainen perusperhe; äiti, isä ja kaksi lasta on lähtenyt varsin perinteiselle lomalle Floridan Disney Worldiin. Perheen isän silmissä hauskana huvittelupaikkana tunnettu maailma alkaa kuitenkin saamaan pahoja piirteitä, siellä tuntuu piilevän jokin suuri pahuus. Toisaalta mies on mielissään kun nuoret ranskalaistytöt tuntuvat flirttailevan tälle ja mies viihtyykin mielellään samoissa laitteissa heidän kanssaan. Perheen äiti ei kuitenkaan jaksa katsella miehen omituista käytöstä ja mukava loma meneekin riitelyksi.


Escape From Tomorrow on paljon puhuttu elokuva sen vuoksi, että se on oikeasti kuvattu Floridan Disney Worldissa ja Kalifornian Disneylandissä, mutta täysin salaa ja tietysti täysin luvatta. Tässä näytöksessä olikin paikalla elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Randy Moore, joka kertoi sen mielenkiintoisesta tekoprosessista. Elokuvaa ei tarvinnut varsinaisesti kuvata salassa, kameroita ei tarvinnut piilotella, sillä tunnetustihan huvipuistot ovat täynnä kameroiden kanssa heiluvia turisteja. Koko työryhmä, niin näyttelijät kuin kuvaajatkin, olivat puistossa ns. tavallisina asiakkaina. Kaikilla oli kuukausikortit ja siellä liikuttiin päivittäin kuin turistit muiden joukossa. Ihmeen ongelmattomasti hommat olivatkin sujuneet, eikä vieläkään ollut kuulemma Disneyn suunnalta kuulunut mitään älähdystä. Tämä elokuvan tekoprosessi oli niin mielenkiintoinen, että olihan se nyt nähtävä millainen lopputulos siitä saadaaan aikaiseksi. Valitettavasti täytyy vaan sanoa, että lopputulos ei sitten ollut ollenkaan niin mielenkiintoinen. Elokuva vaikutti kyllä hyvältä ja koko ajan odotti jännityksellä, että koska se saa sen hyvän käänteen. Lupaavia toimivia ja pelottavia välähdyksiä siitä määrittelemättömästi uhasta oli paljon, leffaan oli saatu onnistuneesti kuvattua iloista Disney-meininkiä täysin eri valossa hyvin kauhumaisesti. Mutta sitä hyvää ja mielenkiintoista käännettä ei sitten koskaan tullutkaan. Suurin osa elokuvasta oli perheen lomariitelyn katselemista ja vasta ihan lopussa alkoi ratketa jotain, mutta sekin oli ihan turhan outoilua. Elokuvalla oli siis erinomainen idea, kekseliäs kuvaustapa, lupaava ja hyvä tunnelma, mutta valitettavasti juoni ontui pahemman kerran. Harmittaa ihan, ettei tämä ollut parempi. Traileri

_________

Starry Eyes (2014) 

Nuori Los Angelesissa asuva näyttelijätär Sarah (Alex Essoe) työskentelee pikaruokaravintolan tarjoilijana, mutta haaveilee läpimurrosta elokuva-alalla. Sarah saakin kutsun mielenkiintoisen kauhuelokuvistaan tutun yhtiön koekuvaukseen, joka kuitenkin menee todella huonosti. Koekuvauksen jälkeen nainen saa omissa oloissaan raivokohtauksen, jonka sattuu näkemään elokuvayhtiön edustaja ja nainen saakin sen ansiosta uuden mahdollisuuden The Silver Screamin päärooliin ja kutsun tapaamaan yhtiön johtajaa. Tapaaminen ei sekään mene kovin hyvin, mutta lopulta uhrausten jälkeen asiat kääntyvät niin, että tämä saa roolinsa. Pian Sarah saa kuitenkin huomata sitoutuneensa johonkin täysin muuhun kun aikoi ja tämä alkaa kokea melkoisia muutoksia niin omassa kehossaan kuin käytöksessään.


Tämä Starry Eyes oli mielestäni yön uusista elokuvista paras ja pidin tästä aika paljonkin. Yksi sen parhaista puolista on Alex Essoen hieno roolisuoritus. Alun kiltistä, kunnollisesta ja kauniista nuoresta naisesta muuntuu loppua kohden jotain täysin vastakohtaista ja vielä vähän enemmän. Muutenkin tulin kiinnittäneeksi paljon huomiota leffan näyttelijöihin, hekin olivat toki ihan hyviä, mutta enemmänkin sen vuoksi, että lähes jokainen näytti jostain yhteydestä tutulta. (Esimerkiksi yksi jota en millään osannut yhdistää mihinkään olikin Gene Simmonsin Nick-poika!) Starry Eyesia tunnutaan useammassakin yhteydessä verrattavan Rosemary's Babyyn (josta kirjoitin muuten hiljaittain arvostelun tänne) ja voin kyllä jossain määrin yhtyä tähän. Niin tuo Sarahin muuntautuminen kuin muutenkin elokuvan tunnelma ja ehkäpä hieman myös idea, muistutti tuota vanhaa klassikkoa ja vain hyvässä mielessä. Starry Eyesissa on mielenkiintoinen idea, miten pitkälle Hollywood-tähteydestä haaveileva, kamalassa pikaruokapaikassa sinnittelevä nuori on todella valmis menemään ja sitten näytetään hieman ylilyöntinä esitettynä se, mihin se sitten voi lopulta johtaa. Pidin tämän elokuvan painajaismaisesta tunnelmasta ja siinä oli hienot musiikit ja se myös näytti upealta. Traileri

_________


Liza (Catriona MacColl) perii vanhan hotellin, joka kaipaa pahemman kerran kunnostusta. Kummasti vain kaikki kunnostamaan saapuvat ihmiset päätyvät kammottavilla tavoilla tapetuiksi. Lähistöllä asuva sokea tyttö Emily (Cinzia Monreale) käy vierailemassa Lizan luona ja kertoo tälle hotellin historiasta ja lopulta uudelle omistajalle alkaa valjeta, että todellisuudessa hotellin tulvivasta kellarista löytyy yksi seitsemästä helvettiin johtavista porteista!


Ei ehkä kovin yllättävä tieto, mutta tämä Lucio Fulcin ohjaama The Beyond oli kaikista yön elokuvista suurin suosikkini. Olen itseasiassa nähnyt tämän joskus vuosia sitten, mutta en enää muistanut siitä erityisemmin mitään. Hankin kyllä tuossa pari vuotta sitten Fulcin Gates of Hell -boksin, mutta en ole vieläkään katsellut näitä leffoja niiltä levyiltä. Mutta olihan se hienoa nähdä tämäkin ihan valkokankaalta! Kyseessähän on kerrassaan upean näköinen elokuva, jossa todella herkutellaan verellä ja raakuuksilla. Näitä ei kuitenkaan roiskita vauhdilla katsojan silmille, vaan jokaista hetkeä luodaan rauhallisesti ja sitten kun jotain kamalaa tapahtuu, sille annetaan kunnolla aikaa ja sitä jäädään tarkastelemaan lähietäisyydeltä. Ja mielellään niitä katseleekin ja ihastelee, kaikki raakuudet elokuvassa on todella tyylikkäästi toteutettuja. Kun taustalla soi vieläpä hieno hyytävä musiikki, on tässä erinomainen kauhutunnelma kohdillaan. Ja se juoni, no, eipä se tosiaan ole elokuvan vahvin puoli, mutta kaikki muu hienous antaa sen anteeksi ja The Beyondista ei voi kuin nauttia. Traileri

_________ 

Masters of the Universe (1987) 

Skeletor (Frank Langella) on kaapannut lukkoseppä Gwildorin (Billy Barty) luoman maagisen avaimen ja aikoo universumin valtiaaksi. He-Man (Dolph Lundgren) ja Gwildor ystävineen aikoo estää tämän ja he saavatkin haltuunsa avaimen ja päätyvät sen luoman portin välityksellä maapallolle. Avain kuitenkin hukkuu kaikessa rytäkässä ja sen löytävät teini-ikäiset Julie (Courteney Cox) ja Kevin (Robert Duncan McNeill). Skeletor on pistänyt He-Manin perään omat joukkonsa ja nyt he kaikki seikkailevat maapallolla etsien tuota maagista avainta!


Odotellessani tämän elokuvan alkamista, aloin miettiä, että miksiköhän muuten valitsin kyseisen elokuvan katsottavakseni. Muiden saliin pääsyä jonottavien keskustelut pyörivät lapsuuden He-Man-leikeissä ja itse muistelin, kuinka lapsena nämä olivat minulle vain isoveljen tyhmiä leluja. (Itseänihän kiinnosti tuohon aikaan enemmänkin Lady Lovely Locksit.) No yksinkertainen syy tähän leffavalintaan oli varmaankin se, että toisessa salissa meni samaan aikaan jotain vähemmän mielenkiintoista ja kyllä minua itseasiassa kiinnosti vihdoin tutustua tähän niin monille isoon, mutta itseltäni aikoinaan täysin väliin jääneeseen, juttuun. Siihen nähden, ettei minulla ollut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia elokuvasta, oli tämä ihan positiivinen kokemus. Siinä oli hyvää seikkailumieltä, hyvää kasariutta, hyvää lapsenmielisyyttä ja kökköä näyttelemistä. Siis oikeasti, miksi se He-Manin näyttelijä oli niin käsittämättömän pökkelö? Pohdin, että vaikka He-Man taitaa olla niitä tärkeimpiä hahmoja (ainakin omissa vähäisissä mielikuvissani He-Man on nimenomaan pääroolissa leikeissä/sarjoissa), niin tämän näyttelijän kohdalla on varmaankin todettu, että sen on vaan parempi useimmiten olla hiljaa ja taustalla. No onneksi muut näyttelijät olivat sitten ihan päteviä ja veivät tarinaa eteenpäin. Kerrassaan viihdyttävä elokuva, joka sai aikaan hyvät naurut ja aplodeja myös kesken elokuvan! Traileri

_________ 

WolfCop (2014) 

Lou Garou (Leo Fafard) on melkoisen huono poliisi, sillä tämä myöhästelee jatkuvasti töistä, eikä työt oikeastaan kiinnosta pätkääkään ja alkoholi maistuu niin työajan jälkeen kuin myös sen aikana. Yhtenä vahvasti alkoholilla läträtyn illan jälkeen mies herää normaalin krapulaisena työaamuun, mutta pikkuhiljaa tälle alkaa tulla omituisia muistikuvia yön tapahtumista. Täysikuun aikaan sitten paljastuukin, että mies on muuttunut ihmissudeksi! Arvatenkin poliisin hommat alkavat nyt ihmissutena kiinnostamaan enemmän.


Voi apua. Koko festareiden ajan olin katsonut kauhulla WolfCopin traileria tietäen, että minulla on lippu siihen näytökseen. Se näytti ihan kamalalta, mutta elin kuitenkin pienessä toivossa, että se olisi kuitenkin jotenkin katsottava elokuva. Ei muuten ollut. En muista kertaakaan aiemmin olleeni yhtä tuskastunut festarinäytöksessä elokuvan huonoudesta! Kyseessä ei ollut väsymys, tylsistys tai yleinen uupumus, vaan ihan vain huonon elokuvan aiheuttama ahdistus. Eikä tämä tosiaankaan ollut niitä elokuvia, jotka on niin huonoja, että ne on hyviä. Siihen tosin elokuvan tekijät olivat varmaan yrittäneet pyrkiä, sillä ei tästä ainakaan hyvää oltu yritetty tehdä. Liika yritys paistoi kuitenkin pahemman kerran läpi ja tämä oli ihan vain huono. Kyseessä oli siis (kauhu)komedia, mutta sen huumori oli vain ihan käsittämättömän surkeaa, en muista yksiäkään kunnon nauruja koko salista. Pari heikkoa hörähdystä. Saatoin itsekin kerran hymyillä jollekin jutulle hetken, mutta sitten tuli jo seuraava läppä, joka hyydytti senkin hymyn nopeasti. Tämä saattoi muuten olla ensimmäinen kerta koskaan, kun annoin NV-yleisöäänestyksessä elokuvalle vain yhden tähden (jossa oli jo yksi liikaa)! Oli se vaan huono. Traileri

_________ 


Joukko japanilaisia lähtee avaruusalus AAB-Gammalla käymään Marsissa tutustumaan paikkoihin, joissa on tehty ufohavaintoja. He kohtaavatkin lentäsen lautasen matkallaan ja saavat Maahan viemisiksi erikoisia näytteitä. Maassa näytteistä kehittyykin valtavan kokoinen jättiläisavaruusolio, joka lähtee seikkailemaan ympäri Japania murskaten alleen kaiken mitä eteen sattuu!


Perinteisesti aamun viimeisen elokuvan aikana alkaa silmät lumpsumaan silkasta väsymyksestä oli kyseessä mikä tahansa elokuva, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Onneksi kuitenkin tämä X oli erittäin viihdyttävä pätkä ja vaikka silmät välillä tykkäsivät jäädä useammaksi sekunniksi kiinni, niin pysyin tälläkin kertaa koko yön hereillä! Tosin en aivojumiltani tajunnut ihan heti, että katselemamme versio oli tosiaan englanniksi päällepuhuttu, joten ruotsinkieliset tekstitykset säikäyttivät ihan hyvin hetkeksi. Siinä olisi muuten takuulla maistunut uni, jos olisin katsellut japaniksi puhuttua leffaa ruotsiteksteillä... Eihän tässä leffassa hirveästi järkeä ollut, mutta nämä vanhat japanilaiset hirviöelokuvat ovat vain niin ylilyöntejä, ettei voi kuin viihtyä. Eikä pelkästään hirviöiden ulkomuodon vuoksi (katsokaa nyt tuotakin otusta kuvassa!), mutta myös leffan muista käänteistä ja dialogeista löytyy ihan käsittämättömiä juttuja. Tässäkin oli yhtäkkiä joku ihan hirmuinen kolmiodraama meneillään tutkijoiden välillä, joka sitten loppua kohdin meinasi nousta tärkeämmäksi jutuksi kuin tuo alienin taltutus! Juuri sopiva lopetusleffa, se nauratti ja kiinnosti, yleisö tykkäsi. Traileri

Nov 3, 2014

Maximum Halloween 3014, pe

Kauhuputken kahdestoista päivä meni myöskin Night Visionsissa, vuorossa oli yksi vanha klassikko ja kaksi tuoreempaa elokuvaa, toinen ranskalainen ja toinen amerikkalainen. 


Kolme ranskalaista 13-vuotiasta kaverusta päättävät lintsata kevään viimeisen koulupäivän ja harhailevat vanhalle suljetulle Blackwoods-elokuvastudiolle. Siellä pojat löytävät sidotun naisen auton takakontista ja saavat huomata, että studio ei olekaan täysin autio. Naamioitunut mies näkee pojat, jotka pääsevät livahtamaan karkuun. Mies ei kuitenkaan jätä asiaa siihen, vaan seuraa heitä kotiin asti vaanimaan.


Tämä Among the Living on muutamia vuosia sitten ilmestyneen Insiden tekijöiltä ja tämän yhteyden saikin huomata heti alkumetreillä sen kovasta veri- ja ällöttävyysrevittelystä, mutta kuitenkin tyylillä toteutettuna. Suunta kuitenkin muuttui tämän jälkeen enemmän perinteisemmäksi slasheriksi, kun naamioitu mies hiippaili poikien kotinurkilla ja ties missä sängyn alla säikyttelemässä. Tässä vaiheessa elokuva ehkä tarjoile mitään kovin uutta nähtävää, mutta tunnelma on erinomainen ja säikyttelyä sekä kauhistuksia on sopivissa määrin. Maskissa heiluva murhaaja on oikeasti aika pelottava (naamioituna tai ilman sitä) ja säälimätön, tämä ei varmasti jätä jotakin tekemättä, koska se olisi liian kammottavaa. Joistain asioista olisin kaivannut vähän lisäselvityksiä, kuten juuri tämän murhaajan perhetaustoista, joista selkeästi yritettiinkin kertoa jotakin, joka olisi myös selittänyt tämän tekoja paremmin. Pidin siitä, että elokuva kai ajoittui ihan nykyaikaan, mutta ainakin nämä pojat oikeasti lähtivät seikkailemaan vanhoille studioille (vaikka ei ehkä olisi kannattanut) ja lukivat kauhusarjakuvia, eikä näillä näkynyt mitään älypuhelimia kourassa. Välillä tuntui siltä, että olisi katsellut jotain kasarileffaa. Viihdyttävä elokuva! Traileri

_________


Viiden nuoren porukka matkaa Texasin maaseudulle ja jo matkan varrella he saavat kohdata erikoista porukkaa. Määränpäässään kaverukset lähtevät tutustumaan lähiympäristöön ja käyvät vuorotellen tutustumassa naapuritaloon, josta löytyykin vaikka mitä kauheuksia ja vieläpä moottorisahan kanssa heiluva mielipuolinen Leatherface! Nuoret saavat kiljua, juosta ja taistella, jotta eivät päätyisi karmean talon lihakoukkuihin roikkumaan.


En ollutkaan katsonut tätä varmaan lähemmäs kymmeneen vuoteen, joten olikin jo korkea aika taas nähdä tämä vanha kauhuklassikko. Vaikka tämä toki löytyy omastakin hyllystä, niin olihan se nyt kokemus käydä katsomassa elokuvateatterissa näin leffan 40-vuotisjuhlan kunniaksi! (Ja valitettavasti myös aika hiljattain menehtyneen päätähden Marilyn Burnsin muistoksi.) Texasin moottorisahamurhat on tosiaan sieltä Tobe Hooperin (elokuvallisesti) paremmilta ajoilta ja ilmestyessään se olikin melkoisen vaikuttava tapaus. Oli vielä suhteellisen uutta, että kauhuelokuvat olivat näin realistisia (tämäkin osittain perustuu todelliseen sarjamurhaajaan Ed Geiniin) ilman mitään fantasiahahmoja ja se myös näytti ihan uudella tavalla julmaa ja raakaa väkivaltaa. Leffa kiellettiinkin monissa maissa ja Suomessakin se esitettiin ensimmäistä kertaa vasta vuonna 1996! Elokuvan kuvaukset kuulostavat nekin aika realistisen kammottavilta: näyttelijät satuttivat itseään sekä toisiaan ja elokuvassa vuodatestusta verestä osa onkin ihan todellista, kuvauksissa oli niin järkyttävä haju että ihmiset pyörtyilivät siellä ja halvin mahdollinen luuranko kuvauksiin oli sekin ihan aito ihmisen luuranko! Mahdollisesti juuri nämä seikat antavatkin osansa siihen elokuvan mahtavan sekopäiseen tunnelmaan. Tunnelma on muutoinkin elokuvan valttikortti, siinä on alusta asti aika uhkaava tunnelma, vaikka ei vielä tiedetä mikä se uhka on. Sitten on sitä varomatonta toisten nurkissa hiippailua, sitten moottorisahan jylinää, sitten kirkumista, sitten lihakoukkua, sitten sekopäistä naurua, sitten takaa-ajoa ja sitten vähän lisää kirkumista. Kerrassaan erinomainen kauhuelokuva ja kyllä oli hieno kokemus päästä näkemään se ihan valkokankaalta. Traileri

_________


Andy (Charlie Tahan) sairastaa lamauttavaa tautia, jonka vuoksi tämä on kotona vuodepotilaana. Onneksi apu löytyy läheltä, sillä tämän äiti (Samantha Morton) on ammatiltaan lääkäri ja isä (Michael Shannon) hoitaja. Poika on kuitenkin aika syrjäytynyt, sillä tätä ei päästetä ulkoilmaan, eikä tällä ole yhtään kaveria. Eräänä päivänä naapuriin kuitenkin muuttaa Maryann (Natasha Calis), joka tulee kurkkimaan Andyn ikkunasta ja he ystävystyvät. Äiti ei kuitenkaan hyväksy tätä ystävyyttä ja käskee tytön pysyä kaukana heistä. Maryannista alkaa tuntua siltä, ettei Andyn kotona asiat olekaan ihan niin kuin päällepäin näyttäisi.


Tämä elokuva kiinnosti mm. sen ohjaajan John McNaughtonin takia ja mies oli jopa esityksessä itse paikalla vastailemassa yleisön kysymyksiin. Leffasta ja erityisesti Andyn äidin roolista tuli hyvin vahvasti mieleen Stephen Kingin Misery, josta mieheltä kyseltiinkin. Omien sanojensa mukaan tämä ei kuitenkaan ole koskaan lukenut tätä kirjaa tai nähnyt leffaa. Samantha Mortonin roolisuoristus kuitenkin toi niin vahvasti mieleen Kathy Batesin, että näyttelijätär on kyllä takuulla katsonut Miserynsä. Mutta tarkoitan tätä vain hyvässä mielessä, Morton ei ollut mikään suora kopio, vaan tämä oli ehdottomasti vain erittäin vakuuttava hyytävän äidin roolissaan. Ja hyvin pelottava, tämän hahmo tekikin tästä muutoin vahvasti draamapainotteisesta elokuvasta kauhua. Muutenkin elokuvan parhaita puolia olivat sen näyttelijät, jotka kaikki tekivät oivat roolisuoritukset. Leffassa oli myöskin onnistuneen jännittävä tunnelma ja se piti otteessaan hyvin. Traileri

_________ 

P.S. Tässä vaiheessa voisin mainita, että viimeinen osa kauhuputkesta ilmestyy sitten joskus. Siinä tulee taas kertaheitolla seitsemän elokuvaa ja joskus täytyy nukkuakin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...