Oct 31, 2014

Maximum Halloween 3014, to

Kauhupäivistä yhdestoista meni edellisen tapaan Night Visionsissa kahden elokuvan parissa, molemmat tällä kertaa tuoreita Yhdysvaltoihin sijoittuvia leffoja.  

It Follows (2014)

19-vuotias Jay (Maika Monroe) deittailee hiljattain tapaamaansa nuorta miestä ja päätyy pian petipuuhiin tämän kanssa. Yllättäen mies kertookin siirtäneensä Jaylle "seuraajan", josta pääsee eroon pääsee vain siirtämällä sen jollekin toiselle. Tätä jotakin pelottavaa seuraajaa ei kukaan muu pysty näkemään, mutta se muuttaa muotoaan ja saattaa välillä olla jopa jonkun läheisen muodossa. Se kävelee hitaasti kohti ja sen ei saa antaa koskettaa tai se tappaa! Jayn elämä muuttuu jatkuvaksi peloksi ja pakoon juoksemiseksi.


Tämä oli näistä näiden festareiden elokuvista ensimmäinen todellinen positiivinen yllätys, pidin tästä oikein paljon. Siinä oli pitkästä aikaa hyvin kekseliäs idea ja se oli myös aika pelottava. Tunnelma oli karmiva ja pari ihan toimivaa säikäytystäkin siinä oli. Soundtrack tässä oli myös mainio, erityisesti silloin kun seuraajan oletettiin ilmestyvän jostain näkyville, muuttui musiikki hyvin pahaaenteileväksi ja se toimi erinomaisesti. Vaikka tämä paha seuraaja kävelikin vain hyvin hitaasti kohti, niin se oli silti saatu pelottavaksi, koska se saattoi ilmestyä milloin, minne ja kenen ihmisen muodossa tahansa. Tämä paha kuitenkin näkyi loppujen lopuksi aika harvoin, mutta pelko sen ilmestymisestä oli koko ajan läsnä, jonka vuoksi elokuvassa olikin hyvin onnistunut tunnelma. Toisinaan katsojat saivat jo kauhulla seurata, kuinka seuraaja lähestyi takaapäin, mutta Jay ei vielä tiennyt tätä. Toisinaan taas suuresta ihmisjoukosta ei voinut erottaa seuraajaa ennen kuin katsoi tarkemmin ja huomasi jonkun heistä kävelevän suoraan kohti. It Follows oli erittäin onnistunut uusi kauhuelokuva! Traileria ei ilmeisesti vielä ole.

_________


David Cronenbergin ohjaama elokuva kertoo Hollywoodin asukeista. Ikääntyvä näyttelijä Havana (Julianne Moore) havittelee roolia, jossa tämä näyttelisi omaa jo edesmennyttä äitiään. Samaan aikaan tämä avautuu psykiatrilleen (John Cusack) kokemuksistaan äidin hyväksikäyttämänä. Psykiatrin omista lapsista toinen, Benjie (Evan Bird) on päässyt liian nopeasti liian korkealle ja on 13-vuotiaana tähtinäyttelijänä jo huumekoukussa ja toinen, Agatha (Mia Wasikowska) taas on pyromaani. Piireissä pyörii vielä tähdeksi haikaileva Jerome (Robert Pattinson), joka toimii julkkisten autonkuljettajana. Näiden kaikkien ongelmat kietoutuvat jollain tapaa yhteen. 


Tämä sitten taas oli pienoinen pettymys, odotin Cronenbergiltä jotain vähän spesiaalimpaa elokuvaa. Vaikka tässä rankkoja teemoja Hollywoodin pimeämmästä puolesta käsiteltiinkin (mm. insesti), niin tämä jäi kuitenkin vähän liian "tavalliseksi leffaksi", sellaiseksi mitä tehdään enemmän kuin teattereissa ehditään näyttää. Hyviä hahmoja tähän oli kyllä poimittu, Hollywoodista löytyy näitä viisikymppisiä naisnäyttelijöitä, joiden on yhä vaikeampi saada töitä ja he varmasti painivat tämän asian kanssa. Julianne Moore oli myöskin hyvä valinta tähän rooliin, vaikka tälle taitaa vielä ihan hyvin löytyä töitä, niin ei varmasti samalla tavalla kuin nuorempana. Hollywoodista löytyy myös näitä ongelmallisia tähtiä "auttavia" psykiatreja ja huumeongelmaisia lapsitähtiä (tästä hahmosta tuli varmasti ihan tarkoituksellisestikin vahvasti mieleen Justin Bieber). Hahmot olivat siis hyviä ja samoin Hollywood-maailma kiinnosti, mutta tarina jäi vähän olemattomaksi ja jollain tapaa vajaaksikin. Leffaan oli sekoitettu vähän yliluonnollistakin puolta, sillä osa hahmoista näki haamuja, mutta tämä puoli jäi mielestäni aika merkityksettömäksi. Valitettavasta Maps to the Stars oli siis pettymys. Traileri

Oct 30, 2014

Maximum Halloween 3014, ke

Kymmenes kauhuleffapäivä menikin Night Visions -festareilla kahden elokuvan parissa. Kyseessä oli oikeastaan keskenään hieman samanlaiset elokuvat, molemmat kun olivat tuoreita espanjalaisia found footage -tyylillä tehtyjä elokuvia.


Viisi kaverusta lähtee telttaretkelle saarelle videokameran kanssa. Kovan juhlistamisen jälkeisenä päivänä he löytävät rannalta luolan, jonka uumeniin he lähtevät seikkailemaan taskulamppujen kanssa. Kuinka ollakaan uloskäyntiä ei enää löydy ja he ovat jumissa muutamien lamppujen, yhden vesipullon ja videokameran kanssa. Keino päästä ulos olisi löydyttävä, mutta päivä päivältä epätoivo ja nestehukka saa porukan välit kiristymään.


Tämän elokuvan kohdalla minulla oli tosi pahasti sellainen tunne, että olen nähnyt tämän jo aiemminkin. Tapahtumaympäristönä tuollainen pimeä luola oli tuttu esimerkiksi The Descent-elokuvasta ja toisaalta taas nämä heiluvin kameroin kuvatut found footage -pätkät ovat melko kulunut idea. Ensin löytyy videota hauskanpidosta kaveriporukalla ja sitten tapahtuu jotakin kamalaa, joka toki halutaan myös ikuistaa lomavideolle. Olisin saattanut pitää tästä leffasta huomattavasti enemmän, jos se ei olisi ollut niin nähty. Hyviä puolia siinä oli kuitenkin paljon, näyttelijät olivat varsin taitavia ja heidän ahdistus ja lähenevä sekoamispiste välittyi hyvin. Näytöksessä oli haastateltavana yksi näyttelijöistä (pahoittelen, tämän nimi meni ohi), joka kertoi, että kuvausolosuhteet olivat oikeasti todella haastavat ja osalle näyttelijöistä se oli hyvinkin ahdistava kokemus. Vaikka tuo heiluva käsinkuvattu video onkin vähän liian nähty juttu, niin kyllä se myös toimi tässä leffassa. Kuvaajan panikoitunut hengitys, pikaiset liikkeet ja tietoisuus siitä, kuinka lähellä kaikki seinämät olivat, välittyivät tällä kuvaustavalla erinomaisesti. Pidin myös siitä puolesta, että kauhua todellakin luotiin vain sillä suljetulla tilalla ja niillä tutuilla ihmisillä ympärillä. Hyvin ahdistavan klaustrofobinen elokuva! Traileri

_________

Hooked Up (2013)

Amerikkalaiset kaverukset Tonio (Jonah Ehrenreich) ja Peter (Stephen Ohl) matkustavat Barcelonaan etsimään naisseuraa. Peter kuitenkin hangoittelee vähän vastaan, sillä tämä kaipailee yhä entistä tyttöystäväänsä. Kaverin suostuttelun ja lukuisten juomien jälkeen molemmat kuitenkin onnistuvat löytämään seuralaiset ja he lähtevätkin espanjalaisen kaunottaren (Natascha Wiese) talolle jatkoille. Talolla kuitenkin kaikki alkaa mennä pahasti pieleen, veri roiskuu ja jenkkikaverukset eivät pääse pakoon.


Mielenkiintoiseksi tämän elokuvan tekee se, että se on kokonaisuudessaan kuvattu iPhone 4 -puhelimen kameralla! Paikalla näytöksessä oli elokuvan ohjaaja/käsikirjoittaja Pablo Larcuen, joka kertoi tämän olleen täysin rahoituksen puutteesta johtunut valinta. Onneksi tätä kuvaustapaa ei kuitenkaan yritetty mitenkään peitellä, vaan se todellakin oli toisen kaveruksen puhelin, jolla tämä halusi ikuistaa lomasekoilua (ja taas sitten sitä loppupuolen karmeutta) puhelimeensa. Ohjaaja myös kertoi avoimesti siitä, miten tämä haluaisi menestyä Amerikassa, jonka vuoksi elokuvassa puhuttu kieli oli englanti ja sen päänäyttelijät jenkkejä. Valitettavasti tämäkin elokuva tuntui hyvin nähdyltä ja pelkkä kuvausvälineen vaihto ei asiaa muuttanut (varsinkin kun siinä oli pari ihan identtistä kohtaa tuon edellisen leffan kanssa!), vaikka se sitten loppua kohden ottikin aika yllättävää käännettä. Tosin se lopun käänne oli mielestäni aika typerä... Toimintaa elokuvassa kuitenkin riitti, eikä päässyt tylsistymään. En siis erityisemmin ihastunut Hooked Upiin, mutta oli se kuitenkin ihan viihdyttävä leffa. Traileri

Oct 29, 2014

They use blood in their rituals, and the blood with the most power is baby's blood!

Kauhuputken yhdeksännen päivän elokuva oli Roman Polanskin Rosemary's Baby (1968). Rosemary (Mia Farrow) ja Guy (John Cassavetes) muuttavat New Yorkissa erinomaisella seudulla sijaitsevaan taloon, jossa on kuitenkin tapahtunut vuosien varrella lukuisia omituisia kuolemantapauksia. Naapureista löytyy hyvin ystävällisiä ihmisiä, mutta varsin nopeasti he alkavatkin tuntua liian tungettelevilta. Pian Rosemary saa ilokseen huomata odottavansa lasta, mutta raskaudesta tulee hyvin kivulias, vaikka sekä naapurit että heidän vinkkaamansa lääkäri antaa tälle rohtoja. Rosemarysta alkaa tuntua siltä, että kaikki juonivat tätä vastaan, mutta edes oma aviomies ei usko tätä.


Halusin taas ottaa katsottavakseni jonkun varman valinnan ja Rosemaryn painajainen on tietystikin sellainen. Se on paitsi yksi lempikauhuleffoistani, niin lasken sen myös muutenkin parhaimpien elokuvien joukkoon. Elokuvahan perustuu hyvin uskollisesti Ira Levinin samannimiseen kirjaan, jota itseasiassa luen tällä hetkellä. Polanskille ei vielä tässä vaiheessa ollut kovin tuttua (tämähän on siis miehen ensimmäinen Hollywood-leffa) toisten kirjoittaman materiaalin käyttö käsikirjoituksessa, niin suuria muutoksia siihen ei tosiaan sitten tehty. Rosemary's Babyn paras puoli on ehdottomasti sen tunnelma, jota rakennetaan todella tyylikkäästi pikkuhiljaa. Alussa kaikki vaikuttaa niin onnelliselta (tosin mielestäni sellainen tietty synkkyys löytyy jo ensimetreiltä), mutta hyvin pian homma alkaa mennä aina vain painajaismaisemmaksi. Niin ja elokuvan hienoin kohtaushan on tietysti se varsinainen "painajainen", jonka jälkeen Rosemary huomaa olevansa raskaana. Kohtauksesta olisi voinut liian helposti tehdä todella revittelevän, mutta tyylikkyydestä pidetään tässäkin kohtaa kiinni. Muutenkaan mitään veriroiskintaa tältä ei kannata odottaa, kyseessä on aika hidastempoinen elokuva, mutta se sen rauhallinen tahti juuri luokin sitä erinomaista kauhutunnelmaa ja sopii tämän tarinan kerrontaan. Näyttelijätkin tässä ovat hyviä, erityisesti Mia Farrow loistaa samalla hyvin vahvana ja haavoittuvana Rosemaryna. Rosemary's Baby on siis todella upea ja tyylikäs kauhuklassikko.

Oct 28, 2014

If demons could possess seven people over the course of one Halloween night, they'd be free.

Kahdeksannelle kauhuelokuvapäivälle elokuvaksi osui Night of the Demons (2009). Maddie (Monica Keena) ystävineen on saanut kutsun Angelan (Shannon Elizabeth) suuriin halloween-juhliin. Iso porukka kokoontuu hylättyyn vanhaan kartanoon, jossa musiikki pauhaa ja ihmiset bilettävät villisti naamiaisasuissaan. Ikävästi poliisit kuitenkin paukahtavat paikalle varsin nopeasti ja pistävät stopin juhlille. Seitsemän juhlijaa jää kuitenkin vielä taloon, jossa he saavatkin ryyppämisen ja rietastelun lomassa huomata, että rakennus on kirottu ja demonit yrittävät vallata heidän kehonsa. Halloweenista tuleekin taistelu siitä, että kuka selviää talosta hengissä ulos.


Tilasin muutamia vuosia sitten vuoden 1988 Night of the Demonsin jostakin nettikaupasta, mutta suureksi pettymyksekseni postiluukusta kolahtikin tämä tuoreempi versio. Sain kyllä rahani takaisin ja vieläpä pitää tämän leffan ilmaiseksi, mutta sitä oikeaa elokuvaa heillä ei ollutkaan toimittaa. Tästä ärsyyntyneenä en olekaan katsonut tätä uutta Night of the Demonsia koskaan aiemmin. Olin asennoitunut jo valmiiksi niin, että en tule pitämään siitä. Osittain elokuva oli kuitenkin ihan positiivinen yllätys, pidin mm. siitä, että se oli paikoittelen hyvin musiikkivideomainen. Esimerkiksi alkupuolen biletykset oli kuvattu vahvasti siinä soivien musiikkien mukaisesti ja pidin muutenkin leffan soundtrackista, siinä soi erinomaista raskaampaa kauhumusiikkia (mm. Wednesday 13 ilahdutti suuresti). Hyväksi puoleksi lasken myös sen, että leffan demonit olivat aika tyylikkään näköisiä, samoin demoneiksi muuntautumiskohtaukset olivat ihan näyttäviä. Elokuvan näyttelijöistä en sitten taas välittänyt erityisemmin, Monica Keena ja Shannon Elizabeth nyt olivat ihan ok, mutta ne (minulle) tuntemattomammat näyttelijät olivat kyllä ihan vaan kehnoja. Niin ja se Edward Furlong, tulen aina surulliseksi tämän nykyisestä pöhöttyneestä ja turvonneesta ulkomuodosta, mutta valitettavasti miehen roolisuorituskin tässä oli yhtä väsynyt. Koko tämän hahmokin tuntui ihan päälleliimatulta, jotta saadaan iso nimi mukaan. (Joka varmasti suostui siihen vain rahan vuoksi.) En myöskään jaksanut arvostaa elokuvan jatkuvaa seksillä revittelyllä, sitä oli jo vähän liikaa ja se alkoi tylsistyttää. Kyllähän seksi ja paljas pinta ovat kuuluneet kautta aikojen kauhuelokuviin, mutta tässä sitä puolta korostettiin liiaksi; esimerkiksi demonien keskinäiset orgiat vaikutti siltä, että leffan tekijät halusivat näyttää vain jotain mahdollisimman ällöttävää ja revittelevää ilman varsinaista syytä. Pelottavakaan elokuva ei onnistunut olemaan missään vaiheessa, eivätkä sen hahmotkaan vaikuttaneet erityisen pelokkailta. Tämä tuoreempi Night of the Demons ei siis oikein vakuuttanut, mutta se oli kuitenkin paikoitellen ihan viihdyttäväkin. Olisi varmasti toiminut paremmin jonkun hyvän horror punk -biisin musiikkivideona!

Oct 27, 2014

One more day 'til Halloween, Halloween, Halloween. One more day 'til Halloween, Silver Shamrock.

Seitsemäs kauhuilu oli Halloween III: Season of the Witch (1982). Lääkäri Daniel Challis (Tom Atkins) saa halloweenin alla hoidettavakseen miehen, joka murhataan myöhemmin samana iltana sairaalassa. Yhdessä murhatun miehen tyttären Ellien (Stacey Nelkin) kanssa hän alkaa selvittää tätä outoa tapausta. Jäljet vievät Santa Miran kaupunkiin, jossa sijaitsee suosittuja halloween-naamioita valmistava irlantilaisen Cochranin (Dan O'Herlihy) johtama Silver Shamrock -tehdas. Tehdas ei kuitenkaan valmista ihan perusnaamareita, vaan niiden käyttäjiä odottaa karmaiseva kohtalo halloweenina.


Olen yleensä tarkka siitä, että haluan joka kerralla katsella leffasarjat ensimmäisestä osasta aloittaen, mutta nyt varsin poikkeuksellisesti katselinkin Halloween-elokuvasarjasta vain tämän kolmannen osan Halloween III - Pahuuden yö. Syy tähän poikkeukseen oli se, että tällä kolmosellahan ei ole oikeastaan mitään tekemistä sarjan aiempien (tai myöhempien) osien kanssa! Tarinaan ei todellakaan liity millään tavalla Michael Myers tai muut aiemmista osista tutut kuviot. Olinkin muuten nähnyt tämän Season of the Witchin viimeksi joskus lapsuudessani, joten muistikuvani siitä eivät olleet kovin kirkkaat. Muistan kuitenkin tuolloin pitäneeni siitä ja tietäen taas yleisen mielipiteen leffasta (ei hyvä), oli ihan mielenkiintoista nähdä kuinka se uppoaa tällä kertaa. Ja täytyy sanoa, että ei tämä tälläkään katsomalla mielestäni ollut yhtään hassumpi elokuva! Jos unohtaa kaiken sen, että se on jatkoa toisille osille ja ajattelee sitä vain itsenäisenä elokuvanaan, on se mielestäni oikeasti hyvä. Ideahan tässä on varsin kekseliäs, ihminen joka haluaa kostoksi tappaa kaikki Amerikan lapset, kehittää tappavan tuotteen, jonka lapset varmasti haluaa ja mainostaa sitä ahkerasti hyvin tarttuvalla (!) mainossävelellä. Suunnitelmaan kuuluu myös se, että samana päivänä ja samalla hetkellä kaikki lapset myös ottaisivat ne käyttöön ja naps, kaikki lapset ovat kuolleita! Nerokasta. Tykkäsin myös pääosien näyttelijöistä, Atkinsin näyttelemä lääkäri oli ihan asiallinen urhoollisena hyviksenä ja O'Herlihy oli juuri sopiva pahiksen roolissa, ainostaan Stacey Nelkin Ellienä oli  heikompi lenkki, tämä oli vähän turhan laimea ja ilmeetön kokoajan. Elokuva myös näyttää hyvältä, pitää otteessaan koko kestonsa ajan ja pääsee yllättämäänkin monilla käänteillään. Halloween III: Season of the Witch on siis mielestäni ehdottomasti mainettaan parempi ja suosittelenkin antamaan sille mahdollisuuden ihan vain itsenäisenä elokuvanaan.

Oct 26, 2014

It's not about what can get in, it's about what's already here.

Kauhuputken kuudes elokuva oli Tobe Hooperin ohjaama Toolbox Murders (2004). Nell (Angela Bettis) puolisoineen muuttaa Hollywoodissa sijaitsevaan vanhaan hotelliin Lusman Armsiin. Hotelli on pahasti ränsistynyt ja sen seinät ovat kuin paperia, äänet ympäri hotellia kuuluvat selvästi huoneista toisiin. Nell kuulee jatkuvasti huoneistoonsa huutoja ja outoa remontoinnin ääntä erikoisiin aikoihin. Talon asukkaita alkaa myös kadota ja myöhemmin löytyä mitä julmemmilla tavoilla surmattuina. Nell alkaa tutkia asiaa ja tälle alkaa valjeta koko karmiva totuus.


Valitettavasti en ehtinyt julkaista tätä tekstiä oikeana päivänä, en vaan millään ehtinyt järjestämiltäni Halloween-juhlilta kirjoittamaan aiemmin. Tämän kertainen elokuva tuli myöskin katseltua lainahyllystä, omastani ei Toolbox Murdersia löydy, enkä ollutkaan nähnyt tätä aiemmin. Tämähän on remake vuoden 1978 The Toolbox Murdersista, jota en ikävä kyllä ole myöskään nähnyt koskaan. Sellainen käsitys minulla kuitenkin on, että versiot olisivat keskenään hyvin erilaiset. Täytyy sanoa etten erityisesti ihastunut tähän uudempaan Toolbox Murdersiin, vaikka siinä oli puolensakin. Näyttelijöistä täytyy on mainittava tuo Angela Bettis, tämä oli pääosassa oikein miellyttävä ja uskottava. Lisäksi tarina periaatteessa kulki ihan hyvin eteenpäin ja oikeasti kiinnosti tietää, että miksi ja miten jotakin on tapahtunut ja mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Tästäkin voi kiittää Bettisiä, tämän esittämä hahmo onnistui tartuttamaan innostusta ja kiinnostusta katsojaankin. Joitakin ihan hienoja ja näyttäviä tappokohtauksiakin leffassa oli. Mutta joku Toolbox Murdersissa sitten kuitenkin tökkii pahasti, enkä ihan tarkalleen osaa edes osoittaa että mikä. Dialogit olivat ainakin toisinaan ihan käsittämättömän huonoja ja välillä tuli ihmeteltyä, että mikä joitakin hahmoja edes yhdisti, kun tilanteiden taustoja ei oltu tuotu mitenkään esille. Niin eikä sitä mielenkiintoa, että miksi ja miten jokin tapahtui, oikein missään vaiheessa palkittu, selitykset jäivät vähäisiksi. Pakko myös sanoa, että leffan loppukohtaus, jossa pahis sitten päihitettiin (ehkä!?) oli mielestäni ihan kokonaisuudessa erittäin typerä. Kliseitäkin elokuva oli pullollaan, sitä pahista ei tietysti saanut millään keinolla listittyä, aina vaan se nousi uudestaan tosi yllättävästi uuteen taistoon, kuten myös muut hahmot ilmestyivät kuoleman rajamailta aina vielä viimeisillä voimillaan yllättämään. Toolbox Murders ei siis erityisemmin ihastuttanut, mutta kyllä sen kerran katseli.

Oct 24, 2014

If you weren't screaming and we weren't screaming, then someone is trying to mindfuck us here.

Viidettä viedään ja päivän kauhuelokuva oli Hell Night (1981). Marti (Linda Blair) ja kolme muuta tuoretta opiskelijaa joutuvat viettämään yhden yön kaikkien tuntemassa pelottavassa linnassa päästäkseen haluamaansa oppilaskuntaan. Tuossa kauhutalossa on tasan 12 vuotta aiemmin tapahtunut hirvittävä verilöyly, kun perheenisä murhasi koko perheensä itsensä mukaan lukien. Yhden lapsen ruumista ei kuitenkaan koskaan löydetty ja tämän uskotaan pelastuneen isänsä kynsistä ja vaanivan yhä linnan käytävillä. Nämä neljä opiskelijaa eivät kuitenkaan moisista kauhutarinoista säikähdä ja majoittuvat linnaan juhlimaan. Yön aikana vanhemmat opiskelijat säikäyttelevät heitä, mutta pian aikaakin vaikuttaa siltä, että kuulluissa taruissa on oikeasti jotain perää.


Nyt päästiin vihdoinkin siihen jo pari vuotta hyllyssäni muhineeseen elokuvaan! Tämä Helvetin yö on siis odottanut vuoroaan jo turhankin kauan, mutta en ollut nähnyt tätä aiemmin ja halusin katsella sen nimenomaan halloweenin alla. Onneksi Hell Night ei kuitenkaan pettänyt ja oli kuin olikin tämän odottamisen arvoinen. Onhan tässä jo ihan hyvät lähtötekijät; kauhuelokuvalle ei juuri parempaa tapahtumapaikkaa voi olla kuin synkkä kynttilöillä valaistu linna. Lisäksi 80-luvun teinislasherit uppoavat lähes poikkeuksetta minulle, joten aika varmoilla vesillä oltiin. Yhdistelmänä tämä sitten olikin vähän erikoisempi, slasherit kun harvemmin sijoittuvat näihin pelottaviin linnoihin. (Tosin näiden teinien ulkonäkö sopi kivasti tuohon ympäristöön naamiaisasujensa vuoksi!) Mielestäni tämä yhdistelmä kuitenkin toimi hienosti ja Hell Night ikään kuin vaihtoi tyylisuuntaansa kesken elokuvan, aluksi siinä oli sitä aavemaista tunnelmaa linnan käytävillä ja sitten alkoihin se jahtaaminen, veitsellä huitominen ja verellä roiskiminen. Tässä ei kyllä missään vaiheessa mässäilty verellä ja ruumisluvulla, enemmänkin pelattiin sillä jännittävällä tunnelmalla ja säikyttelyllä. Hyvin ymmärrettävästi Hell Nightia mainostetaan juuri Linda Blairin nimellä, mutta näyttelijät tässä olivat muutoinkin ihan hyviä ja nämä hahmot olivat oikeastaan aika pidettäviä, joka on suhteellisen harvinaista slashereissa! Vaikka odotinkin tämän olevan hyvä, niin silti se onnistui yllättämään positiivisesti, kyseessä on mielenkiintoinen, jännittävä ja hyvin toteutettu elokuva. Hell Night on sieltä paremmasta päästä 80-luvun slashereista, suosittelen genren ystäville!

Oct 23, 2014

Eight jack-o-lanterns, eight victims. So we're gonna place these jack-o-lanterns down by the lake as an offering to those who died.

Neljänneksi kauhuiluksi päätyi Trick 'r Treat (2007), elokuva, joka pitää sisällään neljä erillistä toisiinsa jollakin tapaa kietoutuvaa tarinaa yhdeltä halloween-yöltä. Yhdessä tarinassa koulun rehtori saa kurittoman oppilaan kiinni varastamisesta ja antaakin tälle lopullisen julman opetuksen. Toisessa teiniporukka tekee ilkeän kepposen kiusatulle tytölle, mutta pilkka sitten osuukin pahemman kerran heidän omaan nilkkaansa. Kolmannessa nuoret naiset yrittävät etsiä itselleen seuralaisia halloween-juhliin, jotka päättyvätkin hurjan verisesti. Neljännessä tarinassa taas halloweenia vastustava vanhempi mies saa vieraakseen kunnon kiusanhengen muistuttamaan kurpitsajuhlasta.


Olen kirjoittanut tästä elokuvasta jo ainakin kaksi kertaa aiemminkin tänne blogiin, mutta kyseessä on niin mainio elokuva, että halusin ottaa sen jälleen kerran esille. Trick 'r Treat on ehdottomasti yksi parhaista halloweeniin ajoittuvista elokuvista, sillä se on tunnelmaltaan, visuaaliselta ilmeeltään ja sanomaltaan juuri sellainen kuin halloween-elokuvan mielestäni pitäisikin olla! Kenellekään ei varmaankaan ole jäänyt epäselväksi se, että pidän valtavasti kauhuelokuvista ja erityisesti niistä oikeasti pelottavista sellaisista, mutta mielestäni halloween-elokuvien ei aina tarvitse olla niin kovin pelottaviakaan. Kurpitsanoranssi hieman jännittävä tunnelma usein riittää ja sitä tässä Trick 'r Treatissa todella onkin. Se ei tosiaan ole erityisen pelottava, vaikka siinä jännittäviä juttuja tapahtuukin ja käsitellään teemaan sopivia aiheita. Leffan ohjaaja-käsikirjoittaja Michael Doughertyn suuri intohimo kurpitsajuhlaan ja sen historiaan todella paistaa läpi lopputuloksesta. Hyllyssäni olevalta dvd-levyltä löytyy myöskin kivasti ekstramateriaalia aiheesta, siinä  on mm. dokumentti jossa paneudutaan halloweenin juuriin ja siihen, kuinka sitä on hyödynnetty tässä elokuvassa, sekä hieno lyhytanimaatio Season's Greetings (1996), jossa on päätähtenä tuo pieni suloinen halloweendemoni Sam. Sam-hahmo onkin yksi yhdistävä tekijä näissä Trick 'r Treatin erillisissä osioissa ja tämän todellinen rooli kokonaistarinan kannalta paljastuu vasta viimeisessä osiossa. Kaikki nämä leffan tarinat jaksavat pitää mielenkiintoa yllä ja ne sotkeutuu kivasti yhteen, on hauska bongailla toisesta tarinasta tuttuja hahmoja taustalta ja näin myös yhdistää missä vaiheessa iltaa mikäkin juttu tapahtui. Trick 'r Treat on siis erittäin viihdyttävä elokuva ja todellinen halloween-karkki, suosittelen suuresti kaikille kurpitsajuhlasta innostuneille! 

Oct 22, 2014

They can change the course of events and people's lives, but only to do harm.

Kolmas kauhuleffailu sai olla Dario Argenton elokuva Suspiria (1977). Suzy (Jessica Harper) aloittaa balettiopintonsa Saksassa sijaitsevassa tanssikoulussa, jonne on kokoontunut lahjakkaita tanssijoita ympäri maailmaa. Suzy saa kuitenkin huomata heti alkuun, että tanssikoulussa on hieman outo tunnelma ja ihmisten keskinäiset välit ovat kireät. Yhä oudompia asioita tapahtuu ja pian opiskelijoita alkaa löytyä julmasti surmattuna oudoissa olosuhteissa. Suzy ystävineen yrittää päästä kärryille tapahtumista ja pian alkaakin vaikuttaa siltä, että koulurakennuksessa on valloillaan todelliset pahat voimat.


Halusin ottaa tälle päivälle jonkun varmasti hyvän elokuvan katseltavaksi, joten valinta kohdistui yhteen monista suosikkikauhuelokuvistani: upeaan Suspiriaan. Suspiria on elokuvana ihan kokonaisvaltainen kokemus, vaikka siinä ei olisi mitään kovin järkevää juontakaan, olisi silti vaikuttava kokemus! Elokuva näyttää upealta, Suspiriaa ei voi katsella ihailematta siinä käytettyjä värejä, muotoja ja varjoja sekä valoja. Kuvakulmilla leikitellään ja elokuvan maailma tuntuu epätodellisesta ja unenomaiselta, painajaismaiselta. Eikä kokemus tosiaan jää vain visuaaliselle puolelle, sillä elokuvassa on ehkä kaikkien aikojen paras kauhusoundtrack! Goblinin luoma musiikki riittäisi jo yksistään tuomaan hyytävää tunnelmaa ja se yhdistettynä tuohon visuaaliseen puoleen saadaankin aikaiseksi ihan täydellinen kauhutunnelma. Eikä se elokuvan juonikaan hullumpi ole, vaikka nuoret aikuiset laukovatkin lasten vuorosanoja (elokuvan käsikirjoitus on oikeasti tehty nuoremmille tytöille, mutta näyttelijät vaihdettiinkin näihin parikymppisiin). Enimmäkseen Suspiriassa leikitellään sen pelottavan ja synkän tunnelman kanssa, mutta kyllä tässä on myös veriroiskintaa (eihän se aidolta vereltä näytä, mutta mielestäni sen väri on juuri täydellinen tähän värimaailmaan) ja onhan siinä joitakin hyvinkin näyttäviä kuolemia. Dario Argenton Suspiria on siis erittäin hieno kauhukokemus, joka kannattaa katsella ihan pimeässä siihen täysien uppoutuen.

Oct 21, 2014

These bats didn't just take blood, they took flesh.

Kauhuputken toinen elokuva oli Fangs (2002). Scotsvillen kaupungissa ollaan pulassa kun laboratoriosta on päässyt karkaamaan mutanttilepakkoja, jotka saalistavat nyt ihmislihaa. Kaupungin poliisipäällikkö Ally Parks (Tracy Nelson) tiimiytyy eläinlääkäri John Wislown (Whip Hubley) kanssa ja yhdessä he alkavat pohtia kuinka saada pelastettua kaupunki näiltä pedoilta ennen kaupungin suuria syystansseja. Suunnitelmat eivät täysin onnistu ja tanssiaisista näyttää tulevan vähän turhan veriset kekkerit...


Ostettuani tämän Vampyyrien yön esittelin sen blogissa näin: En ole nähnyt tätä aiemmin, mutta voisin kuvitella viihtyväni sen parissa, vaikka se onkin melkoisen haukuttu tapaus. Tai sitten en, mutta kokeillaan. Jälkimmäinen sitten osui oikeaan, en viihtynyt tämän parissa lainkaan, aloin ainoastaan haaveilla katsovani Ace Venturaa metsästämässä lepakkoa, jonka parissa olisinkin viihtynyt huomattavasti paremmin. Pahinta tässä Fangsissa olivat sen kamalat hahmot, jotka olivat toinen toistaan rasittavampia tapauksia. Ärsyttäviä persoonia laukomassa typeryyksiä, ja tietysti kaikki erittäin kehnosti näyteltynä. Tämä tuntui lähinnä huonosti tehdyltä parodialta, joka se ei kai kuitenkaan yrittänyt olla. Mukahauskoja hahmoja heittämässä mukahauskoja vitsejä. Enkä voi ymmärtää kuinka kauan katsojan oletettiin repivän hupia poliisitädin säikkymisestä, sillä tätä käytettiin monen monta kertaa ja joka kerralla se oli ihan yhtä tyhmä juttu. No mutta, huonot hahmotkin voi toki kauhuleffassa saada anteeksi hyvällä kauhumeiningillä ja pelottelulla. Valitettavasti vaan sitäkään puolta tästä leffasta ei löytynyt. Se ei onnistunut olemaan missään vaiheessa edes hieman jännittävä ja tarkemmin ajateltuna yritystäkään sellaiseen ei hirveämmin ollut. Lähinnä saatiin katsella pääosan parivaljakkoa spekuloimassa tapahtumia ja flirttailemassa toisilleen, joka ei kyllä jaksanut kiinnostaa pätkän vertaa. Niin ja ne lepakot näytti niin feikeiltä kun olla voi. Fangs oli siis ihan vain huono kaikin puolin, ei voi muuta sanoa.

Oct 20, 2014

Fourteen years ago I was forced to make a commitment to an eight by nine cell, now you are going to be forced to make a commitment.

Tämän vuoden kauhuputki polkaistaan käyntiin nyt ja sen saa aloittaa Martin Scorsesen ohjaama Cape Fear (1991). Max Cady (Robert De Niro) vapautuu vankilassa istuttuaan siellä useita vuosia tuomittuna alaikäisen raiskauksesta. Cady on ehtinyt tuomionsa aikana hautoa kostoa puolustusasianajajalleen Sam Bowdenille (Nick Nolte) ja vapauduttuaan alkaakin vaania tätä ja tämän vaimoa (Jessica Lange) sekä teini-ikäistä tytärtä (Juliette Lewis). Bowdenin perhe yrittää kaikin tavoin pakoilla Cadya, mutta tämä tuntuu olevan aina askeleen edellä heitä.


Kiitos Simpsonit taas kerran. Jälleen yksi elokuva, jota ei enää pysty katsomaan samoin silmin kuin aiemmin. Olin nähnyt tämän Cape Fearin viimeksi joskus 90-luvun puolella, mutta siinä välissä taas olen nähnyt kymmeniä kertoja Simpsonien erinomaisen Cape Feare -jakson (S5E2). Joten voiko tuohon Cape Fearin (useasti toistettuun) tunnusmusiikkiin enää yhdistää mitään muuta kun Sideshow Bobin esimerkiksi astumassa haravaan? Vaikka De Niro onkin kerrassaan erinomainen hyytävän sekopäisenä Cadyna, niin kyllähän tuo mielikuva vie siivun elokuvan jännittävyydestä. Tämä 90-luvun Cape Fear on muuten remake J. Lee Thompsonin 60-luvulla ohjaamasta Cape Fearista (joka taas pohjautuu The Executioners -kirjaan). Omistan itse boksin, jossa on nämä kummatkin versiot ja arvoinkin pitkään, että kumman näistä ottaisin nyt katsottavaksi. Thompsonin elokuvan näkemisestä oli lyhyempi aika, niin tällä mentiin tällä kertaa, enkä nyt lähde vertailemaan näitä keskenään. Mainittakoon kuitenkin, että tässä uudemmassa Cape Fearissa vierailee myös alkuperäisen leffan tähtiä, mm. Gregory Peck (alkup. Bowden) ja Robert Mitchum (alkup. Cady) nähdään pienissä rooleissa tässä Scorsesen elokuvassa. Leffan tunnelma on onnistuneen piinaava ja siinä on kivaa kikkailua kuvakulmien ja zoomauksien kanssa. Cape Fear ei mielestäni ole Scorsesen parhaimmistoa, mutta se on kuitenkin laadukas trilleri, josta astetta paremman tekee De Niron hieno roolisuoristus.

Oct 14, 2014

Coming soon...

En ole viime aikoina ollut lainkaan tyytyväinen tähän blogini päivitystahtiin. Ei ole ollut oikein mitään mistä kirjoittaa, nytkin on jo kuun puoliväli, enkä ole ehtinyt katsoa lokakuussa vielä yhtäkään elokuvaa! Mitään hankintojakaan ei ole esiteltäväksi kun hyllyissä ei vieläkään ole tilaa uudelle. Voin kuitenkin ilokseni kertoa, että tähän on tulossa muutos lähiaikoina! Ei, ei vieläkään tuohon hyllyasiaan tai hankintoihin, vaan siihen, että aion järjestää itselleni aikaan elokuvien katseluun ja sen vuoksi myös blogiin on tiedossa rutkasti sisältöä ainakin parin viikon ajan. Pian on nimittäin perinteisen halloweenin kauhuleffaputken aika!


Viime vuonna perinteet jäivät väliin jenkkeilyni vuoksi, mutta aiempien vuosien juttuja voi lueskella täältä. Kauhuputki tulee tänäkin vuonna huipentumaan Night Visionsin elokuvatapahtumaan, jonne kävinkin jo ostamassa peräti 14 näytöksen liput itselleni. Tätä ennen on kuitenkin tarkoituksena pitkästä aikaa koluta myös oman hyllyn kauhusisältöä ihan urakalla. Ja todellakin, tämä on tärkeä pointti, kaikki kotona katselemani leffat tulee olla oman hyllyn antimia, nyt ei lipsuta mihinkään Netflixeihin. (Olen alkanut ärsyyntyä itseeni, koska pidän nykyään dvd-elokuvien katselemista turhan vaivalloisena. Etsi oikea kotelo hyllystä, avaa kotelo, ota levy, laita dvd-soitin päälle, avaa luukku, laita dvd sisälle, sulje luukku, paina play. Mutku paljon nopeammin saa avattua selaimeen suoratoistopalvelun sisältöä! Pois tällainen laiskuus minusta, olen aina arvostanut niitä käsinkosketeltavia levyjä, kansipapereita ja koteloita - oli kyse sitten musiikista tai elokuvista!) Olenkin jo käynyt hypistelemässä hyllyni sisältöä kauhuputkea varten ja joitakin valintojakin on tehty, niin ja itseasiassa yksi elokuva on odottanut vuoroaan jo pari vuotta. Tilasin sen toissa vuonna halloweenin alla, mutta se saapuikin ihan liian myöhään ja päätin sen antaa odottaa vuoroaan seuraavaan halloweeniin. No silloin olinkin poissa maisemista, joten kyseinen elokuva sai jälleen vuoden lisää odotusaikaa. Toivottavasti se on tämän odotuksen arvoinen! Tämä kauhuputki pyörähtää siis bloginkin puolella käyntiin maanantaina 20.10. ja jatkuu siitä pari viikkoa eteenpäin. Vähintään yksi kauhuilu per päivä! Minä ainakin olen innoissani!


 Kuva: vintageholidaycrafts.com

Oct 1, 2014

We are the weirdos, mister.

The Craft (1996) on elokuva teini-ikäisestä Sarahista (Robin Tunney), joka muuttaa uuteen kaupunkiin perheensä kanssa. Yksinäinen Sarah ystävystyy muiden syrjimien noituudesta innostuneiden Nancyn (Fairuza Balk), Bonnien (Neve Campbell) ja Rochellen (Rachel True) kanssa, jotka kaipaavat piiriinsä neljättä jäsentä. Täydentyneellä porukalla he pystyvät paremmin leikkimään yliluonnollisen kanssa ja alkavatkin tehdä taikoja, joilla he saavat myös kostettua kiusaajilleen. Pian kuitenkin porukan keskinäisetkin välit alkavat rakoilla.


On olemassa elokuvia, joista kirjoittamista olen vältellyt ihan sen vuoksi, että en yksinkertaisesti osaa kirjoittaa niistä mitää järkevää. Noitapiiri on yksi näistä elokuvista. Kyseessä on yksi pitkäaikaisimmista lempielokuvistani, näin tämän ensimmäistä kertaa aika pian sen ilmestymisen jälkeen ja se hyppäsi heti suosikkeihini. Olin jo valmiiksi kovin innostunut noidista ja kun eteeni osui elokuva minua muutamia vuosia vanhemmista tytöistä, jotka ovat ryhtyneet noitatouhuihin ja leikkimään yliluonnollisen kanssa, olin tietysti melkoisen myyty. Kerroinkin eräässä Movie Monday -haasteessa ottaneeni itselleni paljon vaikutteita Nancyn ulkomuodosta, mutta ihannoin tässä leffassa paljon muutakin. Sain siitä paljon ideoita sisustukseenkin, niin ja toki minäkin tahdoin tehdä taikoja! Olin siis Noitapiirin ilmestymisen aikaan kaikin puolin juuri oikeaa kohderyhmää. (Vaikka jouduinkin katsomaan sen vanhemmilta salaa, koska äiti sanoi sen olevan liian pelottava 11-vuotiaalle minulle.) Katselinkin tätä hyvin usein ja osaan sen vuorosanat melkoisen hyvin ulkoa vieläkin, vaikka nykyään sitä tulee katseltua harvemmin.


Vaikka varsin hyvin tiedostankin maailmassa olevan monia huomattavasti parempiakin elokuvia, niin Noitapiiri ei varmasti tule ikinä menettämään paikkaansa lempielokuvieni joukossa. En siis tosiaankaan osaa arvostella tätä elokuvaa mitenkään kovin kriittisesti, mutta ei tämä oikeasti hassumpi ole. Rakenteeltahan tämä on oikeastaan aika perinteinen high school -teinielokuva, sen koulumaailmasta löytyy niin erilaisten nuorien hyljeksitty porukka kuin ne sporttisemmat kiusaajat. Sitten kuvioihin ilmestyy uusi oppilas ja koston mahdollisuus ja niin edelleen. Mielenkiintoa ja kauhua tarinaan tuo sitten se yliluonnollinen puoli. Noitateemaa onkin hyödynnetty tässä varsin hyvin ja varsin teiniyleisöön vetoavalla tavalla. Näyttelijät on tässä myöskin ihan päteviä, tosin kaikki muut jäävät aika pahasti Faizura Balkin jalkoihin, tämä todella pääsee loistamaan sekopäisenä Nancyna. Leffa on myös hienon näköinen ja siinä on hyvä tunnelma. Niin ja sen musiikit on myös aika erinomaiset! Ja ja ja. Todistinko jo tarpeeksi, miksi näistä tällaisista elokuvista ei vain ole järkeä kirjoittaa kunnollista arvostelua? Noitapiiri saa siis ihan hurjasti nostalgiapisteitä, enkä tiedä mitä mieltä olisin siitä, jos se ilmestyisi nyt vasta. (Tosin sen tiedän, että olisi valtavan suuri menetys, jos tästä puuttuisi kaikki sen ysäriys!)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...