Jul 27, 2015

Leffahyllyyn tilaa

Olen viime aikoina tehnyt paljon hyviä leffalöytöjä erityisesti kirppiksiltä ja tilanpuutteesta huolimatta olen aika estoitta myös ostanut niitä. Sitten mieleeni tuli sellainen jännä ajatus, että jokohan hyllystäni löytyisi jotakin sellaista, mistä olisin valmis luopumaan. Kun on lähes kymmenen vuotta ostanut vuodessa 50-100 uutta elokuvaa hyllyyn, eikä ole yhdestäkään niistä luopunut (tuplakappaleita lukuun ottamatta), niin voisi kuvitella, että jotakin turhaakin hyllyssä on! Eilen sitten kävin yksi kerrallaan kaikki hyllyssä olevat elokuvat läpi ihan ajatuksen kanssa ja olihan siellä vaikka mitä turhaa. Pystyin heti poimimaan sieltä 25 elokuvaa, joista voin täysin surutta luopua. Toiseen pinoon tuli yli 30 elokuvaa, joiden kohtaloa vielä pohdin katsomalla ne uudestaan. Olen aiemmin keräillyt hyllyyn joitakin elokuvia vähän silläkin otteella, että onpahan jotain typerää katsottavaa tylsiin hetkiin, mutta jatkossa aion katsella tylsilläkin hetkillä hyviä elokuvia. Tai sitten katselen ne hömpät jostakin muualta, ei niitä ole tarvetta omassa hyllyssä säilyttää. Toisen roska on kuitenkin toisen aarre, niin laitan tuon heti poistoon -leffapinon näytille tänne ennen kuin kiikutan sen muualle myyntiin. Jos joku tai jotkut kiinnostaa, niin kommentoikaa. Osa on yhä muoveissa ja joistain ei löydy suomenkielisiä tekstejä, annan lisäinfoa niistä, jotka herättävät mielenkiintoa. Mutta halvalla lähtee ja kaikki ovat erinomaisessa kunnossa. 

MYYTÄVÄNÄ: 
edit: Eivät ole enää myynnissä, pistetty eteenpäin.



Blu-ray: 

DVD: 

Jul 25, 2015

The only 'serial' I know anything about is Rice Crispies.

Serial Mom (1994) on in komedia varsin kunnolliselta kotirouvalta vaikuttavasta Beverlystä (Kathleen Turner). Beverlyllä on kuitenkin hieman synkempikin puoli, josta edes tämän perheellä ei ole aavistustakaan. Nainen muun muassa soittelee naapuruston rouville törkypuheluita, koska he ovat toimineet jollain tapaa tätä loukaten. Asiat alkavat kuitenkin mennä vähän vakavammaksi kun Beverly päättää kostaa ihan kunnolla tämän lapsia (Ricki Lake ja Matthew Lillard) väärinkohdelleille ihmisille. Poliisit käyvät useasti kyselemässä tapahtumista perheen ovella, mutta Beverly vain kylmänviileästi hymyillen pyyhkii verisiä käsiään mekkonsa helmaan.


Tämä Sarjamurhaajamutsi on jo kiinnostanut pidemmän aikaa, varsinkin sen vuoksi, että en ole ollut yhtään varma siitä olenko edes nähnyt sitä! Tätä on vaan ollut aika vaikea saada mistään, joten oli erittäin iloinen yllätys löytää se eurolla kirppikseltä ja vieläpä vanhana suomijulkaisuna. Pidän John Watersin muista elokuvista ja tämän tyylistä, joten olin etukäteen aika varma, että tämäkin viihdyttää. Eikä tarvinnut pettyä, Sarjamurhaajamutsin musta huumori upposi minulle erinomaisen hyvin. Elokuvan parasta antia on ehdottomasti juuri se mutsi, Kathleen Turner loistaa roolissaan, eikä tämän tilalle voisi kuvitella oikein ketään muuta. Turner osaa muuttua herttaisesta kotirouvasta sekunnissa hävyttömäksi kiroilijaksi ja jopa julmaksi tappajaksi. Ja taas sekunti myöhemmin tämä jälleen tyynesti keskustelee poliisien kanssa siitä, kuinka kamalaa v-sanan käyttö on. Noin muutoinkin näyttelijät ovat ihan hyviä, mutta kyllähän kaikki jäävät tuon Turnerin roolin jalkoihin. Tässä(kin) elokuvassa näkyy mukavasti Watersin rohkea tyyli, vaikka se ei ihan sieltä villeimmästä päästä olekaan. Pakko myös pitää kaikista tässä olleissa kauhuviittauksista (niin keskusteluissa kuin esimerkiksi taustalla näkyvinä julisteina), joita olikin ihan mukavasti johtuen Lillardin esittämän teinipojan kauhuinnostuksesta - ja kuinka coolia onkaan se, että oma äiti on mahdollisesti sarjamurhaaja! Serial Mom on siis erittäin viihdyttävä elokuva, jota voin suositella lämpimästi ainakin mustan huumorin ystäville.

Jul 17, 2015

In an action film you act in the action. If it's a dramatic film you act in the drama.

Jos joku on sattunut vilkaisemaan katsomieni elokuvien listausta viime aikoina, on se saattanut herättää hieman ihmetystä. Olen nimittäin viimeisen viikon ajan tuijottanut aika erilaisia elokuvia kuin yleensä, sillä suostuin leffaseuraksi Jean-Claude Van Damme -maratoniin! Katsomomme toisella osapuolella oli vähän rankempi putki, sillä tämä tapitti läpi peräti 43 Van Dammen elokuvaa vajaassa viikossa. Itse en sentään ihan siihen kuoppaan hypännyt, vaan katselin vain osan niistä. Melko mittava määrä niitä tuli kuitenkin katsottua siihen nähden, etten vielä jokunen kuukausi sitten tiennyt edes kuka on Van Damme! Tutustuin tähän toimintatähteen vasta tämän vuoden puolella, mutta olin kuitenkin jo keväällä nähnyt ne ilmeisesti tärkeimmät elokuvat, Bloodsportin sekä Timecopin. Ja vaikka pidinkin niistä, niin hieman epäileväisin mielin lähdin mukaan näin mittavaan maratoniin. Mutta helpostihan se meni ja omaksi loppusaldokseni kertyi kokonaiset 21 katsottua JCVD:n elokuvaa ja ne tosiaan olivat ne mitkä nyt sattuivatkaan olemaan aikajärjestyksen vuorossa silloin kun hyppäsin mukaan.


En nyt jaksa kirjoitella kaikista mitään arvosteluja, eikä kaikista mitään sanottavaa olisikaan. Yleisesti ottaen pidin enemmän JCVD:n uran alkupuolen elokuvista, niissä oli kivaa kasari- tai ysärifiilistä ja niissä oli enemmän sitä karatekikkailua. Tuoreemmissa elokuvissa oli liikaa tuliaseita, räiskintää ja silmiä särkevän kammottavaa CGI-verta. Toimintaelokuvat eivät koskaan ole olleet mitään suurimpia suosikkejani, mutta hienoista taisteluista kyllä pidän. Ja mitä vähemmän kättä pidempää mukana taisteluissa, sen parempi. Jaottelin nämä nähdyt nyt kolmeen osaan, hyvä (eli minä pidin), ihan ok ja huono (eli minä en pitänyt). Niin ja myönnettäköön, että en pysynyt ihan kaikkien aikana hereillä...

Hyvä 
Universal Soldier: Day of Reckoning (2012)
JCVD (2008)
Replicant (2001)
Timecop (1994)
Universal Soldier (1992)
Kickboxer (1989)
Bloodsport (1988)

Ihan ok 
Pound of Flesh (2015)
Until Death (2007)
Double Team (1997)
The Quest (1996)
Maximum Risk (1996)
Sudden Death (1995)
Nowhere to Run (1993)
Double Impact (1991)
Death Warrant (1990)
Lionheart (1990)
Cyborg (1989)

Huono 
The Expendables 2 (2012)
Second in Command (2006)
Street Fighter (1994)

En kommentoi, uni voitti
The Shepherd (2008)
The Order (2001)

Noista huono-kategoriaan menneistä voisi mainita sen verran, että ne eivät mahdollisesti edes olleet niin huonoja, ne vain edustivat juuri sellaisia elokuvia, joista en välitä pätkääkään. Expendables 2 oli aika kasvotonta räiskintää, juuri sitä, minkä vuoksi en koskaan ole niin innostunut action-pätkistä, ja näyttihän ne tietokoneella luodut veriroiskeet ihan kamalilta. Second in Command sitten taas sisälsi politiikkaa, sotimista ja taas liikaa räiskintää, ei ollut ollenkaan minun juttu. Street Fighter nyt vaan oli aika surkea ja Van Damme oli siinä huonoimmillaan, tällä oli oikeastaan koko elokuvan ajan vain tyhjä katse.

Hyvissä sitten taas oli aika yllättäjä tuo Universal Soldierin neljäs osa, josta odotukset oli aika pohjamudissa. Mutta siinähän oli oikein hyvää jännitystä, ahdistavaa tunnelmaa ja kauhuleffamaisuutta. Ihan ok -osastoon meni muutama sellainenkin, joita kovin harkitsin laittavan hyviin, mutta johonkin oli vedettävä raja. Esimerkiksi Van Dammen uusimman elokuvan Pound of Fleshin olin pistämässä hyviin leffan alkupuoliskon ajan, mutta sitten se valitettavasti meni vähän huonompaan suuntaan. Alku oli kuitenkin erittäin tyylikäs ja siinä elokuvassa mies teki mielestäni parhaimman roolisuorituksensa!

Että tällaista täällä on katseltu viime aikoina ja kivaahan se oli. Olisi näitä oikeastaan voinut enemmänkin katsella! Niin ja nyt ainakin tiedän mikä mies on Jean-Claude Van Damme.

Jul 2, 2015

I am an instrument of perfection, and hygiene. The enemy, of decay and corruption. A dentist. And I have a lot of work to do.

Tuli tuossa katseltua n elokuvat The Dentist (1996) ja The Dentist 2 (1998). Ensimmäisessä osassa Alan Feinstone () työskentelee menestyksekkäästi omalla hammaslääkäriasemallaan, mutta tämä on sairaalloisen tarkka puhtaudesta erityisesti hampaiden suhteen. Nähtyään vaimonsa pistävän suunsa kiinni likaiseen allaspoikaan, vinksahtaa Feinstonella lopullisesti ja tämä alkaa hoitamaan potilaitaan vähän rankemmin ottein ja sitten veri roiskuu. Jatko-osassa mielisairaalasta päässyt mies alkaa työskennellä valenimellä uudella vastaanotolla, mutta samat menneisyyden haamut vaivaavat tätä yhä edelleen ja jälleen potilaiden suut saavat kokea karun kohtalon tämän hoidossa.


Nämä Hammaslääkärit ovat kiinnostaneet jo pidemmän aikaa, mutta en ole aiemmin saanut näitä käsiini. Eräs kaverini kertoi jo lapsuudessamme saaneensa tuosta ensimmäisestä elokuvasta ikuiset traumat ja tämä kärsii yhä tämän leffan perusteella kehitettyneestä hammaslääkärikammosta! Kuulostaahan tämä pelottavalta jo ihan aiheensa puolesta, (lähes) jokainen kammoksuu ainakin jollain asteella hammaslääkärissä käyntiä. Ja vaikka hammaslääkäri ei olisikaan psykopaatti, niin ovat ne työvälineet aika hurjia, varsinkin kun niitä tungetaan koko suu täyteen ja siinä sitten ollaan toisen armoilla. Odotukseni ensimmäisestä Hammaslääkäri-elokuvasta olivat siis aika korkealla!  Valitettavasti  vain täytyy todeta, että se oli suurimmaksi osaksi ihan puuduttavan tylsä ja tein todella töitä sen eteen, että silmät pysyisivät auki koko sen huiman puolitoistatuntisen keston! Olihan siinä hienojakin kohtauksia, juuri ne hetket kun tuo vinksahtanut hammaslääkäri alkaa irroitella vähän ylimääräisiäkin hampaita ja verellä roiskitaan tai kun takaa-ajossa perässä juoksee poran kanssa sekopäisesti naurava valkotakkinen setä. Ikävästi tätä puolta oli vain ihan liian vähän, noin 90 % elokuvasta oli sen odottelua, että josko kohta tapahtuisi jotakin. Tarinaa ja hiljalleen tapahtuvaa lopullista sekoamista rakennettiin kyllä hienosti, mutta olisin toivonut vähän enemmän toimintaa. Jatko-osan kohdalla odotinkin sitten taas sitä huimaa parannusta tähän puoleen ja enemmän sitä toimintaa. Mutta mitä vielä, ilmeisesti tekijät pitivät ykkösen parhaimpana osuutena sitä paikallaan junnaamista ja tylsistelyä, sillä sitä oli tässä kaksi kertaa enemmän! Ne muutamat toimintakohtaukset olivat kyllä tässäkin hienoja ja pääroolissa heiluva Bernsen tekee kerrassaan mainion roolisuorituksen ja on varsin vaikuttava mielipuolena hammaslääkärinä. Kakkosen loppupuolella olevat miehen sekoilut olivatkin leffojen paras osuus! Harmillisesti siis sekä The Dentist että The Dentist 2 olivat aikamoisia pettymyksiä, sillä potentiaalia olisi ollut paljon parempaankin.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...