Jan 2, 2014

Money, success, fame, glamour.

Party Monster (2003) on James St. Jamesin muistelmakirjaan Disco Bloodbath perustuva elokuva newyorkilaisista nuorista 80- ja 90-luvun vaihteessa. Indianassa kasvanut ja tylsistynyt Michael Alig (Macaulay Culkin) muuttaa New Yorkiin ja tutustuu rikkaaseen juhlijaan James St. Jamesiin (Seth Green). Michael oppii pian juhlimaan kunnolla ja tästä tuleekin lyhyessä ajassa yksi suurimmista juhlien järjestäjistä ja kaikki nuoret haluavat samoihin juhliin. Myös huumeet astuvat kuvioihin, joita hänelle välittää Angel (Wilson Cruz). Villillä juhlimisella on kuitenkin myös seurauksensa.


Kun päättääkin jäädä kotisohvalle seuraamaan rakettien räiskettä ja vuoden vaihtumista,  on oikea elokuvavalinta tietysti nimeltään Party Monster. Olen törmännyt tämän leffan kansikuvaan monta kertaa ja se on aina näyttänyt niin huonolta, etten ole tullut katsoneeksi. Kuitenkin Seth Green ja Macaulay Culkin (jonka edellisestä leffaroolista oli 9 vuotta aikaa!) kiinnostivat sen verran, että päätin viimeinkin ottaa selvää mistä se Party Monster kertookaan. Tämä tosiaan pohjautuu James St. Jamesin kirjaan, jossa tämä kertoo tarinaa todellisesta 80-luvun lopulla New Yorkissa syntyneestä club kids -porukasta, johon tämä itsekin kuului. Nämä nuoret pukeutuivat villisti ja tienasivat elantonsa ihan vain juhlimalla näyttävästi. Yökerhojen omistajat tosiaan maksoivat heille siitä, että saivat heidät asiakkaakseen, sillä nämä olivat melkoisia vetonauloja. He olivat todellinen ilmiö tuolloin ja nuoret ympäri Jenkkilää matkustivat kokemaan näitä bileitä ja mm. James St. James ja Michael Alig olivat useissa keskusteluohjelmissa vierailemassa. Tämä elokuva kertoo myös kaikesta tuosta glamourista ja biletyksestä, mutta keskittyy kertomaan Michael Aligin värikkään tarinan siitä, kuinka tämä päätyi New Yorkin klubeilta vankilaan.


Seth Green ja Macaulay Culkin kävivät ennen kuvauksia jututtamassa esittämiään club kidsejä, jotta saisivat esityksensä mahdollisimman kohdilleen. Katsoessani tätä Party Monsteria minua kuitenkin häiritsi aika paljon se, millä tyylillä Macaulay Culkin veti roolinsa. Tämä näytti ja kuulosti juuri siltä kuin joku amatööri yliesittäisi mielikuvaansa stereotyyppisestä homoseksuaalista. Michael Alig oli/on kyllä räiskyvä persoona, mutta aidon Michael Aligin haastatteluja katsellessa ei Culkinin roolisuoritukselle vaan voi antaa kiitosta, tämä ei vaan mielestäni ollut uskottava. Seth Green veti myöskin välillä vähän yli, mutta tätä oli miellyttävämpää katsoa. Tarinana pidin tätä erittäin kiinnostavana, sillä vaikka näihin club kidseihin on tullut aiemminkin törmättyä toisissa yhteyksissä, avasi tämä elokuva asiaa ihan uudella tavalla. Kiva päästä kurkistamaan tuota älytöntä menoa, vaikka pelkkä juhliminen ei leffan teema ollutkaan. Mielestäni tässä on ihan hyvässä tasapainossa sitä hauskanpitoa ja synkempää puolta, mutta esimerkiksi entinen club kid Richie Rich (heh, ei kuitenkaan sekoiteta Culkinin Richie Richiin) on kommentoinut, että leffa oli liian synkkä kuvatakseen todellisuutta. Pidin tämän elokuvan trippimäisestä kerrontatavasta, sillä sellaisiahan nuo ajat näille huumehuuruisille club kidseillekin oli. Party Monster oli yllättävän hyvä ja kiinnostava elokuva!

2 comments:

  1. Henkkoht. pidin aika sekavana tuubana, tosin juuri tuon vuoksi se varmaan olisi toisenlaisessa mielentilassa kolahtanut tehokkaammin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No joo, aika sekava tämä oli kyllä, mutta omasta mielestäni lähinnä hyvällä hörhöilytavalla sekava :D

      Delete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...