Someone must pay.

Päivä kymmenen ja elokuvana kanadalainen Les 7 jours du talion / 7 Days (2010). Kun Bruno Hamel (Claude Legault) löytää 8-vuotiaan tyttärensä kuolleena ja raiskattuna puistosta, ei tämä enää pysty jatkamaan elämäänsä normaalisti. Bruno kaappaa ja vangitsee syyllisen miehen salaiseen mökkiin kiduttaakseen miestä seitsemän päivän ajan, tyttärensä syntymäpäivään asti.

En erityisemmin välitä kidutusleffoista, sillä ne on usein tylsiä. Joku makaa sidottuna ja joku toinen tökkii, napsii ja saksii. Boooring. Kun on nähnyt muutamankin kidutusleffan, ei ne enää oikein jaksa kunnolla innostaa, ellei siihen ole keksitty jotain uutta ja mielenkiintoista. Tässä leffassa yritystä oli siinä, että kidutettava henkilö olikin se paha tyyppi. Lisäksi sitä varsinaista kidutusta näytettiin oikeastaan aika vähän ja keskityttiin enemmän isän kasvavaan ahdistukseen ja samalla myös poliisien etsintäoperaatioihin. Pakko silti sanoa, että tämä - kaikkialla hehkutettu elokuva - oli vähän tylsä. Syytän osaksi myös tämänkertaista hyvin levotonta ja keskittymätöntä katselutyyliäni (hyvä että ehdin yleensäkin katsoa), johon tällainen hidastempoisuus ei oikein sovellu. Jollain tavalla 7 Days tuntui kuitenkin niin nähdyltä, toki ne kidutusosiot olivat tuttua, mutta myös se isän viha ja poliisien suunnitelmat vaikuttivat hyvin kolutuilta. Ihan vastaavaa yhdistelmää mieleeni ei tule, mutta kuolleen lapsen vanhemman kosto on kuitenkin melko käytetty aihe. Juuri nyt tylsistyttää ajatuskin, mutta tahdon antaa tälle leffalle kuitenkin vielä toisen mahdollisuuden.

Kuva: lienmultimedia.com