It's the emptiness that's left. It's like a despair, destroying this world.

Die unendliche Geschichte / The NeverEnding Story (1984) perustuu Michael Enden samannimiseen kirjaan. Bastian (Barret Oliver) on arka ja koulukiusattu poika, joka eksyy kiusaajiaan karkuun juostessaan divariin. Hän vie sieltä kirjan, jossa on koristeellinen kansikuva ja joka on nimeltään The NeverEnding Story. Myöhästyttyään jälleen oppitunnilta Bastian piiloutuu lukemaan kirjaa koulun hämärälle ullakolle. Kirja tempaa tämän täysin mukaan seikkailuihin Fantaasiaan, missä nuori soturi Atreyu (Noah Hathaway) yrittää pelastaa Fantaasian olemattomuudelta, täydelliseltä katoamiselta.

En ihan tarkalleen muista milloin näin tämän alkuperäisen leffan ensimmäistä kertaa. Tiedän nähneeni vuonna 1990 julkaistun jatko-osan ensin ja sen olen myös nähnyt useammin. (Juttu kakkosesta tulossa lähiaikoina!) Lisäksi luin kirjan usempaan kertaan ala-asteella ja sekoitan nämä kaikki muistoissani toisiinsa. Kirjan kirjoittaja Michael Ende ei kuitenkaan pitänyt lainkaan tästä elokuvaversiosta ja pyysikin ottamaan viittaukset itseensä leffan yhteydestä pois. Monet kirjasta pitäneet eivät myöskään ole välittäneet tästä leffasta, mikä on tietysti aika yleistä kirjan kuin kirjan kohdalla. Lapsena sellaista ei oikein osannut ajatella, niin en nyt pysty vertailemaan kirjaa ja elokuvaa keskenään. Voisinkin tosin lukea kirjan taas pitkästä aikaa! Joka tapauksessa tarina oli jo lapsuudessa rakas ja kuten tuossa aiemmin paljastin, koiraa muistuttava onnenlohikäärme Falkor oli suosikkejani.

Päättymätön tarina onkin erinomainen elokuva lapsille. Sillä on hyvä sanoma: lukeminen ja mielikuvitus on hyvästä. Vaikka tässä elokuvaihmisiä ollaankin, niin ei mikään valmiksi silmien eteen tuotu kuva vaan voi voittaa omaa mielikuvitusta, joka pääsee valloilleen hyviä kirjoja lukiessa. Tässä elokuvaversiossa pääsee kurkistamaan Bastianin mielikuvitukseen ja samalla voi seurata tämän voimakkaita reaktioita lukiessaan. Nähdään rohkea lapsisoturi, kaunis lapsikeisarinna, kiltti lohikäärme, pelottava musta susi, peikkoja, kivensyöjiä jne. Päättymätön tarina on selvästi tehty 80-luvulla, jonka huomaa erikoistehosteistakin, mutta se ei häiritse katsoessa pätkääkään, eikä leffa silti tunnu mitenkään vanhentuneelta. Fantaasia näyttää erittäin vaikuttavalta hahmoineen ja maisemineen, joita pääsee ihastelemaan kunnolla. Näyttelijät ovat ihan päteviä, erityisesti nuori Noah Hathaway Atreyun roolissaan, joka oikeastaan pyörittää koko seikkailua.

Päättymätön tarina saa omalla kohdallani paljon nostalgia-arvoa, mutta uskoisin lasten lisäksi myös aikuisten löytävän tästä ihasteltavaa, vaikka näkisi sen nyt ensimmäistä kertaa. Puhumattakaan niistä, jotka ovat katselleet sitä pienestä asti. Itselleni tämä herätti samalla myös kaipuun lapsuuteen ja lapsuuden värikkääseen mielikuvitukseen. Suosittelenkin kaikkia katsomaan Die unendliche Geschichten, mutta - teemaan sopivasti - suosittelen myös lukemaan kirjan, joka on suomennettu nimellä Tarina vailla loppua.

Kuvat: listal.com