Aug 3, 2013

This is how people start breaking up.

Before Midnight (2013) on Richard Linklaterin ohjaama elokuva, joka on kolmas osa Jessen ja Célinen tarinalle. Jesse (Ethan Hawke) ja Céline (Julie Delpy) ovat nyt nelikymppisiä ja heillä on kaksi yhteistä tytärtä. Perhe on viettämässä kesälomaa Kreikan maaseudulla ja pian on aika palata takaisin arkeen Pariisiin, joka pistääkin pariskunnan tunteet pintaan. Heidän on tarkoituksena viettää romanttista kahdenkeskistä aikaa hotellissa, mutta parisuhteen ympärillä pyörivät tiukat keskustelut äityvätkin kunnon riidaksi.


Tämä Rakkautta ennen keskiyötä on tosiaan jatko-osa elokuville Before Sunrise (1995) ja Before Sunset (2004) ja suosittelenkin ennen tämän tekstin lukemista käydä kurkkaamassa ajatukseni aiemmista osista täältä. Tuo ensimmäinen osa Rakkautta ennen aamua on tosiaan yksi ikisuosikeistani ja Rakkautta ennen auringonlaskua taas oli mielestäni paras mahdollinen jatko Before Sunriselle, mutta jatko-osaa ei vaan mielestäni olisi pitänyt tehdä. Odotin tämän kolmannen osan näkemistä melkoisella mielenkiinnolla ja se pitikin käydä katsomassa heti ensi-illassa. Pahasti pelkäsin kuitenkin, että - lukuisista lukemistani kehuista huolimatta - tulisin pettymään tähän kolmanteenkin osaan. Ja niin siinä sitten kävikin. Tavallaan. Myönnän, että itsenäisenä elokuvana tämä on aika onnistunut. Kuitenkaan osana Rakkautta ennen -sarjaa, se ei ole niin vahva kuin aiemmat osat. Näiden elokuvien yhdistävä tekijä on ollut se, että siinä on keskitytty vain näihin kahteen ihmiseen ja vetovoimaan heidän välillä. Muut ihmiset ovat olleet vain satunnaisia ohikulkijoita, joista opitaan tuntemaan tuskin nimiäkään. Tähän kolmanteen elokuvaan oli tupattu kourallinen muitakin ihmisiä, joiden tarinaa tuotiin tämän päätarinan rinnalle. Lisäksi aiemmissa elokuvissa oli tärkeänä osana se, että nämä tyypit kävelivät jossakin mielenkiintoisessa kaupungissa keskustellen kaikesta mahdollisesta. Tässä kolmannessa leffassa kaupungilla kävelyä oli vain pieni ripaus ja muuten ympäristö oli liian pysähtynyttä ja suljettua tilaa. Mielestäni se joku taustalla ollut upea kaupunki on ollut oleellinen osa tarinaa ja tässä viimeisimmässä se vain unohdettiin. Vaikka kakkososa olikin minulle osittain pettymys, niin tältä osin se ei pettänyt: siinä todella oli pääosassa Jesse, Celine ja eurooppalainen kaupunki, ihan niin kuin ensimmäisessäkin. Before Midnight tunki liikaa porukkaa mukaan ja siinä jätettiin hyvin pienelle huomiolle se, missä maassa edes oltiin.


Missä sitten jo toisessa osassa mielestäni "epäonnistuttiin" siinä, miten tarinaa oli päätetty jatkaa. Se miten Jessen ja Celinen elämä oli jatkunut teiden erottua ja minkälaisia ihmisiä heistä oli kasvanut. Kun oli katsonut ensimmäistä elokuvaa lähes kymmenen vuotta ja kuvitellut mielessään miten tarina jatkuu, tuntui se vain väärältä, että joku vain ilmottaa että se menikin näin. Sama vaivasi tätä kolmatta osaa. Tai ehkä kaikista eniten vaivasi se, että ensimmäisessä elokuvassa sekä Jesse että Celine olivat erittäin pidettäviä hahmoja ja vielä toisessakin suurimmaksi osaksi, mutta tässä kolmannessa leffassa koin nämä ihmiset oikeasti inhottaviksi. He olivat kyllä aidon tuntuisia ja mahdollisesti hyvinkin realistisia, mutta eivät sellaisia kuin Jesse ja Celine mielikuvissani olivat nelikymppisinä. Before Midnightissa he ovat aivan liian katkeroituneita ja vaikuttivat onnettomilta. Oli kiva kun aina välillä jommasta kummasta näki pilkahduksen sitä persoonaa, mihin ihastui ensimmäisessä elokuvassa. Tämä itseasiassa kuvastaa varmaankin hyvin myös sitä, miten Jesse ja Celine kokivat toisensa. Hekin näkivät toisissaan enää harvoin sen, mihin olivat olivat aikoinaan ihastuneet. Kun sanon, että jatko-osat laittoivat tarinan väärille raiteille, ihmiset usein olettavat, että mielestäni tarinan olisi pitänyt jatkua niin, että Jesse ja Celine olisivat tavanneet suunnitellusti ja eläisivät nyt yhdessä elämäänsä onnellisesti loppuun saakka. Mutta ei, minun mielikuvissani he eivät olisi koskaan päätyneet uudestaan yhteen. Tuon yhden romanttisen illan ja yön jälkeen heidän tiensä olisivat eronneet ja molemmat olisivat jatkaneet omaa elämäänsä omilla teillään. Vaikka he olisivatkin sitten tulevaisuudessa katkeroituneet omiin parisuhteisiinsa, kuten tässä kävi, niin toisistaan ja tuosta taianomaisesta reissusta heillä olisi ollut vain lämpimiä muistoja.


Jos yritetään hetkeksi kuitenkin keskittyä niihin positiivisiinkin asioihin Before Midnightissa. Parasta tässäkin elokuvassa oli se, että Ethan Hawke ja Julie Delpy ovat erinomaisia näyttelijöitä ja he saavat hahmoistaan hyvin aidon ja todellisen tuntuisia. He osallistuivat myös käsikirjoituksen tekoon, jonka huomasi hyvin terävinä ja heidän suuhunsa sopivina vuorosanoina. Aiempien elokuvien tapaan tässäkin oli hyvää fiksua keskustelua ja myös hauskoja älykkäitä vitsejä. (Vaikkakin, hieman vielä kritiikkiini palatakseni, huumoria tuntui olevan hiukan liikaa ja välillä koin tämän lipsuvan liian romcomiksi.) Jesse ja Celine tuntuivat hyvin aidolta pariskunnalta ja näiden keskustelut varmasti näyttivät kaikessa karuudessaan sen, miten pitkässä parisuhteessa välillä otetaan yhteen. Työt, vanhemmuus ja aina vaan sama naama vieressä kiristää pinnaa. Elokuva oli aika kylmänkin realistinen. Vaikka pidin ensimmäistäkin elokuvaa aika realistisen tuntuisena, on siinä kuitenkin ollut se joku ripaus taikaa, mikä on tuonut oman viehätyksensä ja valitettavasti nämä jatko-osat ovat vieneet vähän liikaa tuota taikaa. Before Midnight ei missään nimessä ollut huono elokuva, mutta - jos joltakin vaikka meni vielä ohi - Before Sunriselle ei vaan olisi koskaan pitänyt tehdä jatko-osia. Piste.

No comments:

Post a Comment

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...