Tämän vuoden Espoo Ciné alkoi omalta osaltani sisilialaisella elokuvalla Salvo (2013). Palermossa asuva mafian palkkatappaja Salvo (Saleh Bakri) listii yksi toisensa jälkeen tielleen osuvia gangstereita. Yhden etsimänsä ja surmaamansa miehen talosta löytyykin surmatun sokea sisko Rita (Sara Serraiocco), jonka Salvo päättää kuitenkin jättää henkiin. Salvo kaappaa nuoren naisen mukaansa ja vangitsee tämän hylättyyn taloon. Kaappauksen myötä Ritan ja Salvon välille muodostuu erikoinen suhde.
Tämä Salvo oli valittu esitettäväksi tämän vuoden Cannesin Kriitikkojen viikolla (Semaine de la critique Cannes 2013), josta se voittikin Grand Prix -pääpalkinnon ja elokuva on muutenkin herättänyt mielenkiintoa ympäri maailmaa. Suomen ensi-ilta oli nyt Espoo Ciné -tapahtumassa, jossa ohjaaja-käsikirjoittajat Fabio Grassadonia ja Antonio Piazza olivat itse paikalla esittelemässä elokuvaansa ja näytöksen jälkeen vastailemassa yleisön kysymyksiin. Eniten huomiota Salvossa herättää se, että elokuva sekoittaa monenlaista genreä. Se alkaa aika selkeänä rikosleffana alun mafia-ammuskeluineen, välissä nähdään ainakin trilleriä ja elokuva päättyy oikeastaan romantiikkaan. Kaikista mielenkiintoisin ja vaikuttavin kohtaus oli elokuvan alkumetreillä, jolloin Rita ja Salvo kohtaavat ensimmäistä kertaa. Talo oli hämärä ja Salvo vaanii nurkissa katselemassa Ritaa, joka ei itse näe mitään, mutta aisti jonkun olevan läsnä. Tässä vaiheessa elokuvan äänimaailmasta tulikin hyvin merkittävä, samalla kun Rita kuulosteli tarkan kuulonsa avulla ympäristöä, tuotiin äänet myös elokuvan katsojille hyvin selkeästi esille. Äänimaailma olikin elokuvassa aika tärkeässä osassa muutenkin, siinä soi ainoastaan yksi biisi muutamaan kertaan ja sekin vain silloin kun joku elokuvan hahmoista kuunteli sitä. Muuten kaikki äänet olivat elämän ääniä: haukkuvia koiria, liikenteen meteliä, raskasta hengitystä jne. Pelkät äänet kertoivat siitä, mitä kuvan ulkopuolella tapahtui ja niitä oppi kuulostelemaan itsekin aika tarkkaavaisesti. Vuorosanojakin koko elokuvassa oli vain muutamia.
Tuossa nimenomaisessa kohtauksessa oli todella onnistuneesti toteutettu jännittävä tunnelma. Ritan pyöriessä talossa peloissaan tietämättä mikä häntä vaani, tekivät elokuvan kuvakulmat, äänimaailmat ja valaistus paljon. Kohtaus oli pitkä, mutta piti jännitystä erinomaisesti yllä. Kohtauksessa näytettiin maailmaa myös Ritan silmin, jolloin kaikki oli mustaa lukuunottamatta pieniä valoilmiöitä, jota tehosti myös ikävän kuuloinen vinkuna. Tämä oli kokonaisuudessaan todella hieno ja vaikuttava kohtaus, ehdottomasti koko elokuvan parasta antia. Olisinkin toivonut enemmän tuota jännittävää tunnelmaa ja leikkisyyttä kuvan, valon ja äänien kanssa myöhemminkin elokuvaan. Tämän jälkeen kuitenkin Salvon tunnelma muuttui aika tavalla ja valitettavasti omasta mielestäni tylsempään suuntaan. Jotkut asiat tosin menivät niin nopeasti (näinkin hidastempoisessa elokuvassa) ja selittämättä, että olisin toivonut hieman enemmän vastauksia heränneisiin kysymyksiin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin pidin elokuvasta. Näyttelijät olivat todella hyviä, vaatii taitoa viestiä niin paljon tunteita ja ajatuksia lähes kokonaan ilman vuorosanoja. Tykkäsin myöskin tuosta useiden genrejen yhdistelystä, vaikka olisinkin itse ehkä tehnyt jotakin hieman toisin. Salvo oli joka tapauksessa mielenkiintoinen ja erikoinenkin elokuva. Oli erittäin kiinnostavaa myöskin kuulla ohjaaja-käsikirjoittajien kertomuksia elokuvan takaa, he mm. kertoivat itse varttuneensa 80-luvulla mafian pyörittämässä Sisiliassa, jonka vuoksi tämä puoli näkyi elokuvassa. Muutenkin he valottivat paljon asioita elokuvaan tekemiensä valintojen takaa, joka auttoi myös ymmärtämään elokuvan tapahtumia paremmin.
Tuossa nimenomaisessa kohtauksessa oli todella onnistuneesti toteutettu jännittävä tunnelma. Ritan pyöriessä talossa peloissaan tietämättä mikä häntä vaani, tekivät elokuvan kuvakulmat, äänimaailmat ja valaistus paljon. Kohtaus oli pitkä, mutta piti jännitystä erinomaisesti yllä. Kohtauksessa näytettiin maailmaa myös Ritan silmin, jolloin kaikki oli mustaa lukuunottamatta pieniä valoilmiöitä, jota tehosti myös ikävän kuuloinen vinkuna. Tämä oli kokonaisuudessaan todella hieno ja vaikuttava kohtaus, ehdottomasti koko elokuvan parasta antia. Olisinkin toivonut enemmän tuota jännittävää tunnelmaa ja leikkisyyttä kuvan, valon ja äänien kanssa myöhemminkin elokuvaan. Tämän jälkeen kuitenkin Salvon tunnelma muuttui aika tavalla ja valitettavasti omasta mielestäni tylsempään suuntaan. Jotkut asiat tosin menivät niin nopeasti (näinkin hidastempoisessa elokuvassa) ja selittämättä, että olisin toivonut hieman enemmän vastauksia heränneisiin kysymyksiin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin pidin elokuvasta. Näyttelijät olivat todella hyviä, vaatii taitoa viestiä niin paljon tunteita ja ajatuksia lähes kokonaan ilman vuorosanoja. Tykkäsin myöskin tuosta useiden genrejen yhdistelystä, vaikka olisinkin itse ehkä tehnyt jotakin hieman toisin. Salvo oli joka tapauksessa mielenkiintoinen ja erikoinenkin elokuva. Oli erittäin kiinnostavaa myöskin kuulla ohjaaja-käsikirjoittajien kertomuksia elokuvan takaa, he mm. kertoivat itse varttuneensa 80-luvulla mafian pyörittämässä Sisiliassa, jonka vuoksi tämä puoli näkyi elokuvassa. Muutenkin he valottivat paljon asioita elokuvaan tekemiensä valintojen takaa, joka auttoi myös ymmärtämään elokuvan tapahtumia paremmin.
P.S. Olipas siinä italian oppituntia, kun yritin etsiä otsikkoa varten elokuvassa soinutta biisiä!
No comments:
Post a Comment