Lempileffojeni listalle hyvin harvoin päätyy mitään uusia leffoja, mutta harkitsin vakavasti Inceptionin liittämistä listalle jo aiemman leffateatterikäynnin jälkeen. Nyt toisen katselukerran jälkeen leffa viimeistään todella ansaitsi paikkansa: Inceptionhan on kaikinpuolin mahtava elokuva. Siinä on äärimmäisen kekseliäs, toimiva ja omanlaisensa idea. Idea on toteutettu upeasti ja näyttelijät osaavat hommansa. DiCaprio on ehdottomasti keskeisimmässä roolissa, muiden hahmojen sisään ei juurikaan päästä, vaikka taitavat näyttelijät tukevatkin tarinaa. Musiikin käyttö Inceptionissa on myös taidokasta, paitsi että se on huikean kuuloista, se myös antaa vihjeitä unen ja todellisuuden rajasta. Olin jo ehtinyt unohtaa leffassa käytetyt Edith Piaf -musiikit, hauskaa että katsoin nämä kaksi niin lähekkäin.
Inceptionissa leikitään taitavasti unimaailman kanssa, joka onkin mielestäni ehdottomasti kiehtovin osuus leffassa. Nolan on tarkkaan miettinyt esimerkiksi niitä asioita, mitkä usein tunkeutuvat todellisesta maailmasta unen läpi: liike, äänet ja erityisesti musiikki. Putoamisen tunteeseen herääminen on varmasti tuttua jokaiselle tai vaikka herätyskellon äänen ihmettely jo unessa. Nolan käyttää mm. näitä elementtejä luomaan kaikille tuttua unimaailmaa ja luo sen ympärille kerrassaan nerokkaan idean, joka sisältää mm. unia toisien unien sisällä ja tietysti sen istutuksen. Toimivan juonen lisäksi Inception on tietysti upean näköinen, siinä on näyttäviä maisemia, rakennuksia ja tyylikkäitä taistelukohtauksia. Unimaailmasta on luotu juurikin unenomaisen hieno, olematta kuitenkaan täysin ylilyönti. Helpostihan tästä oltaisiin voitu luoda sellainen vaaleanpunaisia elefantteja ja lentäviä lehmiä vilisevä uni, mutta tämä idea toimi huomattavasti paremmin, sillä ainakaan katsoja ei aina voi tietää onko kyseessä uni vai todellisuus. Hehkuttaisin Inceptionia lisääkin, mutta en halua paljastaa liikaa juonesta. Katsokaa ja ihastukaa.
Kuvat: screencrave.com
No comments:
Post a Comment