Kolmannelle päivälle elokuvaksi osui Urban Legend (1998). Yliopiston kampuksella riehuu kaupunkitarinoita kopioiva murhaaja, joka listii opiskelijoita legendoista tutuilla tavoilla. Natalie (Alicia Witt) on kauhuissaan kun hänen kavereitaan katoilee ja löytyy sitten ruumiina. Koulun lehteen kirjoittava opiskelija Paul (Jared Leto) tekee tapahtumista juttua lehteen, eikä Natalie voi ymmärtää tämän kylmää suhtautumista kuolleisiin nuoriin. Samalla yliopiston professori Wexler (Robert Englund) kertoo samaisista kaupunkitarinoista luennoillaan ja koulun hämärän oloinen talkkari (Julian Richings) vihjailee Wexlerin menneisyydestä.
Urban Legend ilmestyi omalla kohdallani mitä ihanteellisempaan aikaan. Olin tuolloin, itsekin teininä, hyvin innostunut teinikauhuleffoista ja tämäkin oli yksi suosikeistani. Nyt tämän katsomisesta olikin vierähtänyt jo useampia vuosia ja olikin kiva nähdä mitä mieltä tästä on näin monta vuotta vanhempana. Olin tässä vuosien varrella aika hienosti onnistunut myös unohtamaan loppuratkaisun ja ehdinkin nyt katsellessani vuorotellen syyttää vaikka ketä syylliseksi. Ja se tässä elokuvassa toimiikin, annetaan monia mahdollisia vaihtoehtoja syylliseksi ja vasta ihan loppumetreillä voidaan olla ihan varma siitä, kuka se oikea murhaaja onkaan. Tämä muuten taisi olla varsinkin tuohon aikaan jonkinlainen muoti-ilmiö teinikauhuleffoissa. Valitettavasti vaan se oikean murhaajan piilottelu ja väärin syytettyjen osoittelu on jo lähinnä huvittavaa tässä leffassa. Kaikilla hämärillä tyypeillä nyt vaan sattuu olemaan se samanlainen karvakauluksinen hupputakki ja he nyt vaan sattuvat kulkemaan uima-altaallakin huppu tiukasti kasvojen edessä. Yksi erittäin hyvä puoli Urban Legendissä on ajatus elokuvan takana, kerrassaan mainio idea tehdä elokuva kaupunkitarinoita todeksi tekevästä murhaajasta! Kehuja voisin antaa myös sille, että Englund on poimittu professorin rooliin. Vaikka tämä nyt ei varsinaisesti pääse sillä mitenkään loistamaan, mutta ihan vaan hienoa, että mies on saatu mukaan. Se mikä elokuvassa sitten tökkii on toteutuspuoli, juuri se miten näin hyvästä ideasta on tehty turhan koominen ja epärealistinen, vaikka ajatusta olisi ollut realistisemman oloiseen kunnon kauhuleffaankin. Urban Legend on siis varsin perinteinen (90-luvun lopun) teinikauhuleffa, ei parhaimpia sellaisia, mutta ei huonoimmastakaan päästä. Suosittelen siis tietysti teinileffojen ystäville!
Kuva: listal.com
No comments:
Post a Comment