Paha Pohjola

Helsingin elokuvateatteri Orionissa järjestettiin tänään ilmainen kolmetuntinen Paha Pohjola -seminaari, jossa käsiteltiin pohjoismaisia kauhuelokuvia. Puhumassa tapahtumassa oli Yvonne Leffler Göteborgin yliopistosta, Outi Hakola Helsingin yliopistosta ja Rikke Schubart Etelä-Tanskan yliopistosta. Teemaan kuuluvasti leffateatterissa myös näytetään kevään aikana paljon Pohjoismaista kauhua. (Ohjelmisto on muuten nähtävissä täällä.) Jätin itse leffat tänään väliin, koska tämänpäiväiset on tullut nähtyä aiemminkin, mutta seminaarin kävin kuuntelemassa mielenkiinnolla. Pohjoismaisia kauhuleffoja on itseasiassa tullut katseltua yllättävän paljonkin, vaikka kovin montaa ei yhtäkkiä osaa nimetä.

Valkoinen peura (1952), Suomi

Ensimmäisen puhujan Yvonne Lefflerin luento (The Gothic Topography in Contemporary Nordic Horror) käsitteli enimmäkseen Pohjoismaisen kauhun tapahtumaympäristöä ja kuinka sillä on suuri merkitys nimenomaan Pohjoismaisille leffoille. Onhan tämän saanut itsekin huomata, kyllä esimerkiksi lumimaisemalla ja luonnolla on aina selvästi iso rooli Pohjolan kauhuleffoissa. Luennoitsijan mainitsemista elokuvista olinkin nähnyt oikeastaan kaikki muut, paitsi nolosti näkemättä on jäänyt juuri suomalainen Sauna (2008)! Yritin itseasiassa käydä metsästämässä leffaa kaupasta heti tänään jotta voisin korjata virheen, mutta ei löytynyt.

Død snø (2009), Norja

Toisen puhujan, Outi Hakolan, luennolla (Changing vampires - from Children of the Night to the Angels of Sun) puhuttiin lähinnä vampyyreista. Vaikka luentoa olikin ihan kiva kuunnella ja siinä käytiin kivasti läpi vampyyrileffojen historiaa, on pakko sanoa, etten ihan ollut kaikesta samaa mieltä. Tuntui vaan vähän hassulta, että uusia Pohjoismaisia vampyyrielokuvia verrattiin useaan otteeseen vain Twilighteihin! Luennoitsija mainitsi mm. siitä, kuinka Pohjoismaisissa kauhuleffoissa vampyyrit yhä viihtyvät pimeydessä ja on niitä syrjäytyneitä tyyppejä. On kuitenkin vähän väärin verrata kaikkia uusia Pohjoismaisia vampyyrileffoja vain teinikirjallisuuteen pohjautuviin leffoihin, kun kyllä muuallakin maailmassa yhä tehdään myös muita vampyyrielokuvia. Tästä huolimatta ihan kiinnostavaa tekstiä ja plussaa siitä, että tällä suomalaisella puhujalla oli ehdottomasti paras englannin ääntämys!

Frostbiten (2006), Ruotsi

Kolmas puhuja, Rikke Schubart, otti luennollaan (The Scandinavian Horror Heroine) käsittelyyn Pohjoismaisten kauhuleffojen sankarittaret. Tämä toi mielenkiintoisesti esille eron final girlin (sen joka on viimeisenä pystyssä ja kirkumassa) ja sankarittaren välille. Pohjoismaisista leffoista tämä lähinnä mainitsi sen, kuinka erilaisia nämä sankarittaret voivat olla verrattuna perinteisempiin jenkkipätkiin. Esimerkkinä käytettiin mm. Ystävät hämärän jälkeen -leffan vampyyrityttöä. Tämäkin luento oli mielenkiintoista kuunneltavaa, mutta pakko antaa miinusta siitä, että luennoitsija spoilasi ainakin kolmen melko tuoreen leffan loppuratkaisun!

Låt den rätte komma in (2008), Ruotsi

Tämä oli kyllä kokonaisuudessaan erittäin kiinnostava ja miellyttävä seminaari, mielellään kävisin useamminkin kuuntelemassa jutustelua (kauhu)elokuvista! Tässä kyseisessä seminaarissa oli toki vähän aistittavissa sellaista kyllä Pohjoismaissa tehdään paremmin kuin Jenkkilässä -henkeä, mutta olihan se vähän odotettavissakin. Hienoa kun tällaisia tapahtumia järjestetään ja näitä teemaleffoja myös esitetään! Yritän ehdottomasti ehtiä katsomaan ainakin jonkun näistä esitettävistä leffoistakin tässä kevään aikana.


Kuvat: listal.com