Mar 14, 2012

This life has been a test. If it had been an actual life, you would have received instructions on where to go and what to do.

Tv-sarjoista ensimmäiseksi käsittelyyn otan lempisarjani, joka on muuten pitänyt paikkansa vuodesta 1997 lähtien. Muistan tarkkaan sen hetken, kun kuulin sarjasta ensimmäisen kerran. Olin siis 12-vuotias ja olimme menossa parhaan kaverini kanssa kirjastoon. Kaverini kysyi, että olinko katsonut uuden sarjan ensimmäisen jakson ja koska se oli jäänyt itseltäni väliin, kertoi tämä yksityiskohtaisesti mitä siinä tapahtui. Seuraavalla viikolla olinkin tiukasti tv:n ääressä. Ja niin myös tulevat viikot. Vuoden päästä sarja näytettiin uudestaan ja nauhotin jokaisen jakson vhs-kaseteille talteen. Katselin koko sarjan alusta loppuun monta kertaa joka vuosi noilta kaseteilta, kunnes vahingossa nauhoitin viimeisen jakson päälle! Onneksi sain aika pian sen jälkeen hankittua sarjan dvd-boksina hyllyyni, mutta tuolloin aika harvinaisesta boksista sai myös maksaa melko ison rahan. Nyt omistan sarjan jopa kolmena erilaisena dvd-boksina ja myös soundtrack sekä sarjaan perustuva kirja löytyvät hyllystäni.


My So-Called Life eli Suomessa nimellä Niin sanottu elämäni esitetty sarja on ainoastaan 19 jaksoa pitkä, sillä tämä vuosina 94-95 tehty sarja lopetettiin jo yhden tuotantokauden jälkeen. Sarja pyörii 15-vuotiaan Angelan (Claire Danes) elämän ympärillä ja samalla seurataan tämän perheen sekä kavereiden elämää. Koko sarja alkaa siitä, kun Angela kyllästyy kiltin tytön elämään ja vaihtaa kaverit räväkämpiin, värjää vaaleat hiuksensa punaisiksi ja haluaa omakseen Jordan Catalanon (Jared Leto).


Uskon että yksi suurimmista syistä siihen, miksi pidän My So-Called Lifesta niin paljon, on se, että olin juuri oikean ikäinen kun sarja alkoi pyöriä Suomessa. Tuolloin sitä ihaili näitä muutamaa vuotta vanhempia tyyppejä ja odotti itsekin pääsevänsä yläasteelle. Tietyllä tavalla samaistuinkin alkujaan Angelan pikkusiskoon, joka siis oli sarjassa huomattavasti pienemmässä osassa, mutta katseli siskoaan ylöspäin ja toivoi pääsevänsä tämän menoihin mukaan. Nyt vanhempana koko sarjaa katsoo tietysti ihan eri silmin ja aika nostalgisin tunnelmin, elinhän koko nuoruuteni katsellen tätä sarjaa. En kuitenkaan usko, että pelkästään oikea ikä ja myöhemmin nostalgisointi riittää perustelemaan sarjan hohtoa. My So-Called Life on laadukkaasti tehty ja se on todentuntuinen toisin kuin monet muut teinisarjat turhan kiiltävine kuvineen ja kaikista hahmoista on onnistuttu tekemään ihan tavallisia helposti samaistuttavia nuoria. Itselläni ei oikeastaan ole mitään lempihahmoa, kaikki nämä onnistuvat olemaan välillä erittäin rakastettavia ja välillä taas äärimmäisen rasittavia. Lempijaksoja on myös lukuisia, mutta kyllä halloween-jaksossa (ep 9) on kivaa taikaa ja on se itsetunto-jakso (ep 12), ja erityisesti sen loppukohtaus, aina vaan melkoisen tunteikas. Voisin luetella tähän kaikki muutkin, sillä jokainen My So-Called Lifen jakso on erittäin hyvin kirjoitettu ja niissä kaikissa on jokin kiinnostava oma idea. Parasta sarjassa on tietysti myös erinomaiset musiikit ja sen ihana ysärigrungefiilis. My So-Called Life saa aina ikävöimään 90-lukua ja teini-ikää.



Kuvat: listal.com

2 comments:

  1. Muistan seuranneeni tätä sarjaa aika satunnaisesti, mutta pitäneeni siitä seikasta että se edes jotenkin vaikutti "aidolta", kun muutoin ns. teinien elämää kuvaavista jenkkisarjoista tuli aina mieleen joku Beverly Hills 90210 (joka aloitti kierroksessa suomessa nimellä L.A. Beat.)
    Silti tästä sarjasta tuli mieleen, että ehkä sitä olisi pitänyt olla toista sukupuolta jotta siitä olisi saanut eniten irti. Ihan hyvä kuitenkin.

    Kun Danes ja Leto ovat nykyään hyvinkin tuttuja näyttelijöitä, niin piti käydä selailemassa sarjan muuta näyttelijäkaartia ja olin hieman yllättynyt, ettei kukaan muu ole päässyt pinnalle.

    Puhuttaessa teinisarjoista joihin itse samaistuin nuorena, niin pysyttelemme lähempänä kotia, kun muistelen omaksuneeni enemmän sarjat Tarkkis ja 16 (Sexton). Ei niin ettäkö olisin löytäneeni juuri omanlaisiani ihmisiä niistä sarjoista, mutta jotenkin ne ovat jättäneet mukavat muistot jälkeensä.

    ReplyDelete
  2. Aitous on kyllä varsin hyvä sana kuvaamaan tätä sarjaa. Siinä käsiteltiin välillä jotain ihan isoja ja vaikeitakin asioita, mutta ne ei koskaan mennyt ylilyönneiksi tai liian opettavaisiksi (siis sellaisiksi joka on vähän liian selkeästi osoitettu nuorille, että älä tee näin tai käy huonosti) tarinoiksi.

    Vähän sääli oikeastaan, ettei nuo muut näyttelijät ole oikein päässeet hyviin rooleihin, lähinnä näihin muihin törmää jossain sarjojen yksittäisissä jaksoissa pienissä rooleissa.

    ReplyDelete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...