We are here because of the music, we inspire the music. We are Band Aids.

Katselin tänään yhden lempileffoistani, leffan nimeltä Almost Famous (2000). Tai oikeamminkin pidemmän ohjaajan version, joka tunnetaan nimellä Untitled: Almost Famous the Bootleg Cut. Almost Famous on tarina aloittelevasta vasta 15-vuotiaasta rock-toimittajasta Williamista, joka päätyy kiertueelle Stillwater-nimisen bändin, ja sen mukana kiertelevien tyttöjen, kanssa. William saa tehtäväkseen kirjoittaa Rolling Stone -lehteen pitkän jutun bändistä, mahdollisesti jopa kansikuvajutun. Bändillä on kuitenkin omat keskinäiset vaikeutensa ja kiertueella sattuu ja tapahtuu, joten lehtijuttu on vaikea saada kasaan. Lisäksi sekä William, että bändin kitaristi tuntuvat olevan molemmat kiinnostuneita Penny Lane -nimisestä bändin kanssa kiertävästä tytöstä.

Ensimmäiseksi täytyy todeta, etten ehkä osaa suhtautua tähän leffaan tarpeeksi kriittisesti, sillä rakastuin leffaan palavasti noin 11 vuotta sitten. Olin 15-vuotias, kun näin Almost Famous -kasetin R-kioskin vuokrahyllyssä ja sain sen käsiini vuorokaudeksi. Tuon vuorokauden aikana katselinkin sen monta kertaa alusta loppuun aivan lumoutuneena. Rakastuin ihan täysin siihen musiikkiin, maailmaan ja aikakauteen, sen jälkeen todellisuus tuntui kerrassaan tylsältä. Olin juuri siinä iässä, että musiikki oli tärkeintä elämässä ja ei voinut kuin haaveilla pääsevänsä itse hyppäämään mukaan tuollaiseen kiertue-elämään. Leffa toki päätyi myös omana vhs-kasettina hyllyyni ja myöhemmin jopa kahtena erilaisena dvd-versiona. Almost Famous (/Untitled) on tullut katseltua valehtelematta monia kymmeniä kertoja vuosien varrella ja se on joka kerta upea kokemus.

En pidä siitä, että Almost Famousia pidetään vain teinileffana, sillä sitä se ei todellakaan ole. Leffa sisältää niin paljon muita ulottuvuuksia, kiitos loistavan ohjaaja/käsikirjoittaja Cameron Crowen. Crowe todella tuntee musiikin historiaa ja osaksi omaelämäkerrallinen ote näkyy jäljessä, mieshän itse oli Rolling Stonen toimittajana nuorena. Pidänkin erityisesti leffan musiikeista, koko soundtrack on kerrassaan mahtava ja laaja katsaus 70-luvun musiikkiin ja elämään musiikin ympärillä. Valitettavasti soundtrack-levylle kuitenkin päätyi vain murto-osa leffan biiseistä. Myös leffan hahmot ovat rakastettavia ja näyttelijät juuri oikeita rooleihinsa. Patrick Fugit tekee hienon roolisuorituksen viattomana teinitoimittajana, Philip Seymour Hoffman kokeneempana musiikkitoimittajana, Billy Crudup bändin taitavana kitaristina ja Kate Hudson upeana bändin fanina. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Ylistyslauseita voisin myöskin jatkaa ikuisuuksiin, mutta Almost Famous täytyy jokaisen kokea itse. Suosittelen lämpimästi erityisesti kaikille musiikki-ihmisille. Leffan käsikirjoitus muuten palkittiin Oscarilla!

Kuvat: leavemethewhite.com