Black and white cat! Black and white cake!

Vihdoinkin hetki aikaa katsoa leffoja ja kauhullahan se oli aloitettava. The Sentinel (1977) kertoo nuoresta naisesta, joka on onnistunut vuokraamaan tyylikkään kämpän hienolla paikalla New Yorkissa. Naapureissa asuu hieman kummallista väkeä ja talon ylimmässä kerroksessa sokea pappi, joka istuu ikkunan ääressä päivästä toiseen. Pian muuton jälkeen naiselle tulee univaikeuksia ja talossa tapahtuu merkillisiä asioita. Alkaa vaikuttaa siltä, että talossa jyllää jotakin hyvin pahaa.

70-luvulla demoniset tarinat oli se juttu kauhun osalta ja The Sentinel on yksi tarina monien paljon tunnetuimpien joukossa. En tiedä miksei tämä ole tunnetumpi, sillä kyseessä on varsin onnistunut ja hienosti toteutettu kauhuleffa! Ensinnäkin leffa vilisi tuttuja kasvoja ja näyttelijät olivat muutenkin erittäin taitavia, joka ei kauhuleffoissa ole aina itsestään selvää. Tarina etenee hitaan rauhallisesti, mutta jännitys kasvaa koko ajan mukana. Leffassa on muutamia todella upeita kohtauksia, jotka ovat samalla melkoisen kieroja ja kammottaviakin. Tämä katsomani versio oli leikkaamaton ja olisi aika sääli, että ne rajuimmat kohtaukset puuttuisivat lopputuloksesta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kerrottakoon, että elokuvassa käytettiin oikeita epämuodostuneita ihmisiä ("freaks") maskeerauksen sijaan, joka ymmärrettävästi herätti paljon keskustelua.

The Sentinel on yksi parhaimmista näkemistäni kauhuleffoista pitkään aikaan. Suosittelen!