Jun 17, 2015

Back to Basics 2015, la-su

Nyt on sitten käsittelyssä viimeinkin se Night Visions Back to Basicsin koko yön kestänyt elokuvaputki. Tänä keväänä BtB:n pääyö tosiaan vietettiin kokonaan Maximissa, jonne olinkin jo ehtinyt ikävöidä, sillä viime syksyn festarit jouduttiin siirtämään toisaalle. Iltayhdeksästä alkaen kaksitoista tuntia eteenpäin istuskelin teatterin penkissä ja sitten totesin, että nyt riittää ja nössönä jätin viimeisen leffan tällä kertaa katsomatta.

Tässä nämä kuusi yön aikana katseltua:

Housebound (2014)
 
Nuori Kylie tuomitaan rötöstelyjen vuoksi asumaan takaisin äitinsä nurkkiin vanhaan omakotitaloon. Elo talossa ei ole helppoa, sillä äidin tai tämän miesystävän seura ei jaksa tyttöä kiinnostaa ja tämän nilkkaan asetettu rengas estää poistumisen pihapiiristä. Vielä vähän epämiellyttävämmäksi hommat alkaa mennä siinä vaiheessa, kun hän saa huomata, että talossa mitä ilmeisemmin kummittelee!


Tämä uusiseelantilainen trilleri kuulosti mielenkiintoisemmalta kuin se olikaan, tämä oli minulle aikamoinen pettymys odottaessani kunnon kummitustalotarinaa. Se ei ollut minusta pelottava, eivätkä sen vitsit jaksaneet naurattaa minua, sillä ne ei tarjonneet mitään uutta. Koin myös sen päähenkilön aika rasittavaksi ja tarinan mielenkiinnottomaksi. Taidan kuitenkin olla mielipiteeni kanssa aika yksin, sillä esimerkiksi IMDb:ssä Houseboundilla on pisteitä 6.8 (mikä on kauhulle todella paljon) ja sen arvosteluissa tätä vain hehkutetaan omaperäiseksi ja lähes täydelliseksi yhdistelmäksi kauhua ja komediaa! En tiedä pitäisikö tämä jopa katsella uudestaan, mutta se ajatus ei kyllä erityisemmin houkuttele. Traileri

_________

Burying the Ex (2014)
 
Kauhukaupassa työskentelevällä Maxilla menee näennäisesti aika hyvin, mies on erittäin innostunut alasta ja tällä on kaunis tyttöystävä Evelyn. Mies kuitenkin haaveilee ihan omasta paremmin tehdystä kaupasta ja Evelynin kiintymys alkaa jo ahdistaa miestä. Juuri kun Max on päättänyt erota tästä, saakin nainen surmansa onnettomuudessa. Max alkaa tapailla uutta  tuttavuutta, myöskin kauhusta innostunutta Oliviaa, mutta yllättäen tarina Evelynin kanssa ei olekaan ohitse. Evelyn nousee kuolleista ja haluaa ikuista rakkautta luvanneen Maxin takaisin!


Tässä Joe Danten tuoreimmassa elokuvassa oli lukuisia kauhuviittauksia, kun tosiaan sen päähenkilö Max työskentelee kauhukaupassa ja tapailee myöskin aiheesta innostunutta Oliviaa. Näillä oli välillä mielenkiintoista keskustelua ja tämä puoli miellyttikin minua paljon. Noin muutoin en oikein tiedä mitä mieltä olin tästä, Burying the Ex oli oikeastaan vain hyvin vähän kauhua ja enemmän komediaa, mutta se ei ihan hirveästi naurattanut minua. Lisäksi siinä oli sitten tuo rakkaustarina, jota tätä zombinainen oli sotkemassa. Oli tässä kuitenkin kekseliäisyyttä ja yritystä, kyllä se piti mielenkiintoa yllä. Leffa oli myös ihan näyttävän näköinen ja näyttelijät varsin passeleita. Suurin ongelma taitaa olla oma kyllästymiseni tuoreisiin kauhukomedioihin, kyllä tämä Burying the Ex oli varmasti genressään ihan hyväkin elokuva. Traileri

_________

Schramm (1993)

Lothar Schramm on yksinäinen mies, joka on kuitenkin ystävystynyt naapurissa asuvan kaunottaren Mariannen kanssa. Marianne työskentelee prostituoituna ja mies saa toimia tämän kuskina ja samalla turvana tämän käydessä erikoisilla työkeikoilla. Lotharilla on kuitenkin sellainen pieni salaisuus, että mies on sarjamurhaaja.


Tämä saksalainen Schramm on samalta mieheltä kuin Nekromantikit ja Buttgereit olikin jälleen näytöksessä paikalla. Mieleeni painui (yllättäen) erityisesti tämän kommentti siitä, kuinka yksin kauhua leffateatterissa katsovat naiset ovat omituisia, heh. Tämä oli siis lähtöisin siitä, että näyttelijätär Monika M löytyi tähdittämään Buttgereitin pätkiä juuri kauhuelokuvan näytöksestä, koska tämä kiinnitti huomion olemalla siellä yksin. Buttgereit myös kertoi siitä, kuinka hän itse oli nähnyt paljon sarjamurhaajaelokuvia, mutta missään niistä ei erityisesti näytetty murhaajan näkemystä. Schrammissa sitten sukelletaankin hyvin tarkasti sarjamurhaajan mieleen, joka oli erittäin mielenkiintoista. Elokuvassa oli hyvä tunnelma, jota säestivät vaikuttavat musiikit ja äänitehosteet. Tässä myös hypittiin aika paljon aikajanalla ja täytyi itse yhdistää pisteet toisiinsa, jotta sai rakennettua tarinasta kokonaisen. Lotharia kohtaan pystyi välillä tuntemaan jopa sääliä, joka viesti paitsi oivallisesta sukelluksesta tämän mieleen, myös erittäin vahvasta roolisuorituksesta Lotharin esittäjältä. Harvoin toivon elokuvalle pidempää kestoa, mutta tätä vain tunnin mittaista pätkää olisin mielelläni katsonut pidempäänkin. Tämä Schramm oli itseasiassa kaikista yön elokuvista suosikkini ja pidin siitä myös enemmän kuin Nekromantikeista. Traileri

_________

Clown (2014)

Kentin pojan synttäreille varattu klovni peruu viime hetkillä tulemisensa ja Kent päättää korjata asian pelleilemällä itse juhlissa. Mies löytää vanhan asun, jonka vetää päällensä ja lapset ovat innoissaan. Seuraavana aamuna odottaa kuitenkin aikamoinen yllätys, kun mies ei enää saakaan asua tai peruukkia pois päältään, eivätkä meikitkään irtoa pesemällä. Asu onkin ikivanhan demonin nahkaa ja Kent alkaa muuttua täksi hirviöksi. Suurimmaksi murheeksi nousee se, että mies himoitsee tätä nykyä syödäkseen vain lapsia!


Clownia lähdin katsomaan hieman ristiriitaisin tuntein, sillä pellekauhu miellyttää kyllä minua, mutta toisaalta pelotti ajatus jälleen yhdestä uudesta (huonosta) moneen kertaan nähdystä kauhukomediasta. Onneksi kyseessä ei sitten kuitenkaan ollutkaan kauhukomedia, vaan ihan rehti kauhuelokuva! Siinä oli jännitystä, säikyttelyä ja veri myös lensi. Tuosta pellehahmosta oli ihan oikeasti saatu aika karmivan näköinen ja pikkuhiljaa tapahtuva muutos oli hienosti toteutettu. Elokuvassa oli hyvä synkkä tunnelma koko kestonsa ajan ja tuon pelledemonin taustatarinaa avattiin hyvin. Myöskin tarina pysyi koko ajan mielenkiintoisena, vaikka tahti jossakin välissä tuntuikin olevan vähän laahaava, huomasin nimittäin jossakin kohdassa, että silmäluomeni tuntuivat vähän turhan raskailta. Yleisesti ottaen Clown oli kuitenkin positiivinen yllätys ja viihdyttävä elokuva, joka olikin suosikkini näkemistäni yön uusista elokuvista. Traileri

_________

Tokyo Tribe (2014)

Tokiossa on valloillaan erilaisten jengien sota, jota käydään niin kilpaa räpäten kuin erilaisia aseita heilutellen. Näyttävän näköiset jengiläiset ottavat mittaa siitä, mikä jengeistä onkaan se kaikista kovin.


Tämä esittelyvihkossa japanilaisena rap-taistelumusikaalina esitelty elokuva epäilytti etukäteen melkoisen paljon. Olisin varmaankin luovuttanut yön katsomiset jo ennen tätä elokuvaa, mikäli seuraava leffa ei olisi ollut se mikä se oli. Mutta mikä yllätys, tämä se olikin varsin viihdyttävä elokuva! Mietin tämän aikana, että minulla aika jännä mielikuva japanilaisesta elokuvasta, kun sellaisia tulee lähinnä katseltua näillä festareilla, joissa tietysti esitetään vähän erikoisempia pätkiä. Vai tehdäänköhän siellä päin ollenkaan sellaisia ns. tavallisia elokuvia... Oli hauska katsella tämän Tokyo Triben hienoja vaatetuksia ja tuntui hassulta katsella japanilaisia kunnon räppärityyleissään. Ja tämä siis todellakin oli musikaali, en ole ihan varma oliko tässä yhtäkään ei räpättyä/laulettua repliikkiä! Musiikkityylinä rap ei ole itselleni kovin mieluinen, mutta hienot ja huvittavat taistelut näillä räpäytyksillä säestettynä olivat vain melkoisen viihdyttävää katseltavaa. Olen törmännyt useassa yhteydessä vertauksiin The Warriorsiin ja joo, kyllähän jonkinlaisen yhteyden pystyy näkemään. Paitsi että tässä nuoret olivat räppääviä japanilaisia hoppareita... Tokyo Tribe onnistui pitämään aamuviideltäkin hereillä. Traileri

_________

Death Weekend (1976)

Rikas Harry vie tuoreen naistuttavansa Dianen maaseudulle kartanolleen viikonlopun viettoon. Diane haluaa kokeilla matkalla miehen hienoa autoa ja kaasutteleekin sillä näyttävästi. Pian nainen saa kilpakumppaneiksi paikallisen äijäporukan, jonka tämä päihittää hienoilla ajotaidoillaan. Miesporukalle tällainen nöyryytys ei kuitenkaan uppoa ja he saapuvat kostoretkelle kartanolle kiusaamaan pariskuntaa.


Tämä Death Weekend tunnetaan myös nimellä House by the Lake, joka onkin ainakin minulle tutumpi nimi. Tätä elokuvaa on itseasiassa suositeltu minulle useampaankin otteeseen ja se on monesti mainittu samassa listauksessa kuin esimerkiksi erinomaiset Last House on the Left ja I Spit on Your Grave, mutta näin Death Weekendin vasta nyt ensimmäistä kertaa. Ymmärrän kyllä miksi tämä halutaan listata samaan sarjaan kuin nuo kaksi muuta, mutta tämä Death Weekend oli trillerimäisempi. Tässä olikin hyvää jännitystä, mutta ei siinä asioilla ei revitelty niin paljon. Vaikka se ei toki aina olekaan tarpeen, niin tältä olisin odottanut vähän enemmän sitä raakuuttakin. Death Weekend ei siis ihan yltänyt innoittajansa, Last House on the Leftin, tasolle, mutta oli joka tapauksessa ihan hyvä elokuva. Traileri

4 comments:

  1. Herranjumala! Kaikki nämä elokuvat katoit putkeen!? Itse en pystyisi... Mutta silti kiva kuulla että tälläisiä maratoneja järjestetään. ...ja vielä kauhua. (itse kun en ole kauhuelokuvaa koskaan edes leffassa nähnyt...) xD

    ReplyDelete
    Replies
    1. No tämähän oli vielä tällainen nössöily-yö kun leffoja tuli katseltua vain kuusi! :D Onkohan ennätykseni NV-festareilla ollut yhdeksän leffaa putkeen. Mutta tosiaan, ihan mahtavaa että näitä järjestetään vieläpä kaksi kertaa vuodessa, ei voi jättää väliin sitten millään. :)

      Delete
  2. Schramm olisi ollut varmaan ihan hauska isolta kankaalta+Jörgin jutuilla ryyditettynä, mutta kun ei jaksa enää valvoa yön ympäri. :D Menee omissakin kirjoissa Nekromantikin edelle, mutta jää Todeskingistä jälkeen.

    Nää Sonon ja Danten uutukaiset olisi varmaan ollut myös omalla katselulistalla (ja tulee varmaan jossain vaiheessa tsiigattua i alla fall).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo Der Todesking pitäisi ehdottomasti myös nähdä.

      Delete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...