Oct 1, 2014

We are the weirdos, mister.

The Craft (1996) on elokuva teini-ikäisestä Sarahista (Robin Tunney), joka muuttaa uuteen kaupunkiin perheensä kanssa. Yksinäinen Sarah ystävystyy muiden syrjimien noituudesta innostuneiden Nancyn (Fairuza Balk), Bonnien (Neve Campbell) ja Rochellen (Rachel True) kanssa, jotka kaipaavat piiriinsä neljättä jäsentä. Täydentyneellä porukalla he pystyvät paremmin leikkimään yliluonnollisen kanssa ja alkavatkin tehdä taikoja, joilla he saavat myös kostettua kiusaajilleen. Pian kuitenkin porukan keskinäisetkin välit alkavat rakoilla.


On olemassa elokuvia, joista kirjoittamista olen vältellyt ihan sen vuoksi, että en yksinkertaisesti osaa kirjoittaa niistä mitää järkevää. Noitapiiri on yksi näistä elokuvista. Kyseessä on yksi pitkäaikaisimmista lempielokuvistani, näin tämän ensimmäistä kertaa aika pian sen ilmestymisen jälkeen ja se hyppäsi heti suosikkeihini. Olin jo valmiiksi kovin innostunut noidista ja kun eteeni osui elokuva minua muutamia vuosia vanhemmista tytöistä, jotka ovat ryhtyneet noitatouhuihin ja leikkimään yliluonnollisen kanssa, olin tietysti melkoisen myyty. Kerroinkin eräässä Movie Monday -haasteessa ottaneeni itselleni paljon vaikutteita Nancyn ulkomuodosta, mutta ihannoin tässä leffassa paljon muutakin. Sain siitä paljon ideoita sisustukseenkin, niin ja toki minäkin tahdoin tehdä taikoja! Olin siis Noitapiirin ilmestymisen aikaan kaikin puolin juuri oikeaa kohderyhmää. (Vaikka jouduinkin katsomaan sen vanhemmilta salaa, koska äiti sanoi sen olevan liian pelottava 11-vuotiaalle minulle.) Katselinkin tätä hyvin usein ja osaan sen vuorosanat melkoisen hyvin ulkoa vieläkin, vaikka nykyään sitä tulee katseltua harvemmin.


Vaikka varsin hyvin tiedostankin maailmassa olevan monia huomattavasti parempiakin elokuvia, niin Noitapiiri ei varmasti tule ikinä menettämään paikkaansa lempielokuvieni joukossa. En siis tosiaankaan osaa arvostella tätä elokuvaa mitenkään kovin kriittisesti, mutta ei tämä oikeasti hassumpi ole. Rakenteeltahan tämä on oikeastaan aika perinteinen high school -teinielokuva, sen koulumaailmasta löytyy niin erilaisten nuorien hyljeksitty porukka kuin ne sporttisemmat kiusaajat. Sitten kuvioihin ilmestyy uusi oppilas ja koston mahdollisuus ja niin edelleen. Mielenkiintoa ja kauhua tarinaan tuo sitten se yliluonnollinen puoli. Noitateemaa onkin hyödynnetty tässä varsin hyvin ja varsin teiniyleisöön vetoavalla tavalla. Näyttelijät on tässä myöskin ihan päteviä, tosin kaikki muut jäävät aika pahasti Faizura Balkin jalkoihin, tämä todella pääsee loistamaan sekopäisenä Nancyna. Leffa on myös hienon näköinen ja siinä on hyvä tunnelma. Niin ja sen musiikit on myös aika erinomaiset! Ja ja ja. Todistinko jo tarpeeksi, miksi näistä tällaisista elokuvista ei vain ole järkeä kirjoittaa kunnollista arvostelua? Noitapiiri saa siis ihan hurjasti nostalgiapisteitä, enkä tiedä mitä mieltä olisin siitä, jos se ilmestyisi nyt vasta. (Tosin sen tiedän, että olisi valtavan suuri menetys, jos tästä puuttuisi kaikki sen ysäriys!)

5 comments:

  1. Ihastuin Fairuza Balkiin tämän elokuvan myötä, mutta silti annoin dvd:ni siskolleni (tai ainakin muistelen niin).
    No, soundtrackin sentään säästin.

    ReplyDelete
  2. Ai niin, juuri tuo otsikkosi kohtaus jossa tytöt nousevat pois bussista, Balk painaa sormellaan aurinkolasit alas silmiltä ja hymyilee on se jossa sydämeni pakahtui.

    Ja pyhäishäväistyksen uhallakin totean Love Spit Loven version How Soon is Nowsta olevan coolimpi kuin The Smithsin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Balk on kyllä aika ihastuttava tässä.

      Kuuntelin tätä "arvostelua" kirjoittaessani molempia versioita tuosta biisistä ja totesin saman, vaikka niin ei kai saisi sanoa.

      Delete
  3. Hieman jäi epäselväksi, että tykkäsitkö tästä leffasta vaiko et? :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo tämä oli kyllä niin virallinen ja puolueeton teksti, ettei siitä se mielipiteeni oikein paistanut läpi. ;) Mutta juu, onhan se ihan katsottava elokuva...

      Delete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...