They can change the course of events and people's lives, but only to do harm.

Kolmas kauhuleffailu sai olla Dario Argenton elokuva Suspiria (1977). Suzy (Jessica Harper) aloittaa balettiopintonsa Saksassa sijaitsevassa tanssikoulussa, jonne on kokoontunut lahjakkaita tanssijoita ympäri maailmaa. Suzy saa kuitenkin huomata heti alkuun, että tanssikoulussa on hieman outo tunnelma ja ihmisten keskinäiset välit ovat kireät. Yhä oudompia asioita tapahtuu ja pian opiskelijoita alkaa löytyä julmasti surmattuna oudoissa olosuhteissa. Suzy ystävineen yrittää päästä kärryille tapahtumista ja pian alkaakin vaikuttaa siltä, että koulurakennuksessa on valloillaan todelliset pahat voimat.

Halusin ottaa tälle päivälle jonkun varmasti hyvän elokuvan katseltavaksi, joten valinta kohdistui yhteen monista suosikkikauhuelokuvistani: upeaan Suspiriaan. Suspiria on elokuvana ihan kokonaisvaltainen kokemus, vaikka siinä ei olisi mitään kovin järkevää juontakaan, olisi silti vaikuttava kokemus! Elokuva näyttää upealta, Suspiriaa ei voi katsella ihailematta siinä käytettyjä värejä, muotoja ja varjoja sekä valoja. Kuvakulmilla leikitellään ja elokuvan maailma tuntuu epätodellisesta ja unenomaiselta, painajaismaiselta. Eikä kokemus tosiaan jää vain visuaaliselle puolelle, sillä elokuvassa on ehkä kaikkien aikojen paras kauhusoundtrack! Goblinin luoma musiikki riittäisi jo yksistään tuomaan hyytävää tunnelmaa ja se yhdistettynä tuohon visuaaliseen puoleen saadaankin aikaiseksi ihan täydellinen kauhutunnelma. Eikä se elokuvan juonikaan hullumpi ole, vaikka nuoret aikuiset laukovatkin lasten vuorosanoja (elokuvan käsikirjoitus on oikeasti tehty nuoremmille tytöille, mutta näyttelijät vaihdettiinkin näihin parikymppisiin). Enimmäkseen Suspiriassa leikitellään sen pelottavan ja synkän tunnelman kanssa, mutta kyllä tässä on myös veriroiskintaa (eihän se aidolta vereltä näytä, mutta mielestäni sen väri on juuri täydellinen tähän värimaailmaan) ja onhan siinä joitakin hyvinkin näyttäviä kuolemia. Dario Argenton Suspiria on siis erittäin hieno kauhukokemus, joka kannattaa katsella ihan pimeässä siihen täysien uppoutuen.