I mean this vampire thing might even help us!

Suck (2009) kertoo bändistä nimeltä The Winners, joka yrittää epätoivoisesti saavuttaa suosiota ennen kuin sen jäsenistä tulee liian vanhoja. Bändin ainoa naisjäsen Jennifer (Jessica Paré) lähtee erään keikan jälkeen erikoisen näköisen miehen (Dimitri Coats) mukaan, joka paljastuukin Queeny-vampyyriksi. Jennifer palaa kiertueelle vampyyriksi muuttuneena ja yllättäen tämän muuttunut olemus houkutteleekin keikoille aina vaan enemmän yleisöä ja vihdoin The Winners alkaa kerätä suosiota. Bändäreiden avulla Jennifer-vampyyri saa ruokittua itseään ja pikkuhiljaa myös bändin muut jäsenet päätyvät verenimijöiksi. Samaan aikaan vampyyreja, ja erityisesti Queenya, kuitenkin metsästää puukeppi kainalossaan mies nimeltään Eddie Van Helsing (Malcolm McDowell).

DVD:ni kannessa tätä Suckia mainostetaan sillä, että se olisi sekoitus Twilightia ja True Bloodia, mutta en minä  tässä oikein kumpaakaan nähnyt. Tai no, onhan kaikissa näissä sentään vampyyreja! Ymmärrän kyllä, että myyntiä varmasti halutaan lisätä näillä suosituilla (leffa)sarjoilla, mutta miksi kaupata leffaa teiniromanssin ystäville kun se ei ole sinne päinkään. Itse näin tämän esimerkiksi enemmän jonkun Shaun of the Deadin tyylisenä ja mainostaisin vaikka mielummin sillä, vaikka se ei olekaan vampyyrielokuva. Tässä Suckissa oli paljon asioita joista pidin, erityisesti joitakin yksityiskohtia, joita oli hauska bongailla. Tunnettuja muusikkoja sivurooleissa, lukuisia musiikkiviittauksia, nimi Eddie Van Helsing, suoraan levyjen kansista näyteltyjä kohtia, Dracula-viittauksia jne. Yksi parhaista kohdista oli sellainen, jossa näytettiin Malcolm McDowellin hahmoa nuorena ja tällöin elokuvassa nähtiin todella nähtiin nuori McDowell! Ilahdun usein elokuvissa siitä, että niissä käytetään näyttelijöiden oikeita vanhoja valokuvia, varsinkin silloin jos kyseinen näyttelijä on ollut pitkän aikaa julkisuudessa ja on hyvin tiedossa miltä tämä on oikeasti näyttänyt nuorempana. Tässä Suckissa ideaa oltiin viety vielä astetta pidemmälle käyttämällä vanhaa videomateriaalia (elokuvasta O Lucky Man!), joka oli kiva lisäys, sillä kyllähän McDowellin nuoret kasvot tiedetään varsin hyvin. Eikä tämä kuitenkaan erityisesti paistanut silmään editoituna materiaalina (vaikka sen tietysti järkeilikin sellaiseksi), kohtaus oli siis hyvin kikkailtu. Muutenkin tykkäsin elokuvan kikkailuista, sen monista musiikkivideomaisista kohtauksista, joista esimerkiksi Jenniferin muuntauminen vampyyriksi oli näyttävän näköinen. Huumoripuolikin tässä toimi suurimmaksi osaksi hyvin ja siis suurimmaksi osaksi elokuva olikin selvä komedia. Toisaalta taas elokuvan musiikin käyttö toi tähän myös rock-musikaalifiilistä Rocky Horror Picture Show -tyyliin. Suck oli viihdyttävä vampyyriteemainen komedia, jonka parissa viihdyin mainiosti, mutta en kuitenkaan suosittelisi tätä ihan kaikille, sillä suuri osa elokuvan viehätystä olivat juuri nuo yllä mainitsemani yksityiskohdat. Suositteluni suuntaan rockin, vampyyriteeman ja kauhukomedian ystäville!