Jun 18, 2013

I guess it's the kind of thing you miss when you are too old to do it anymore.

Koska viime aikoina on ollut jostain syystä vaikeaa saada tuotettua oikein minkäänlaista sisältöä tänne, niin ei auta kuin pakottaa itsensä kirjoittamaan: vuorossa on siis leffaputki! Ajoitan usein tällaiset juhlapyhien aikaan, niin olkoon tämä putki nyt sitten ensimmäistä kertaa juhannusviikon kunniaksi. Leffaputkeni teemaksi valitsin kesän, joten katselen nyt tämän viikon ajan kesään ajoittuvia kesäisiä elokuvia ja kirjoitan niistä tosiaan päivittäin blogiin. Ensimmäiseksi leffaksi valitsin itselleni ihan uuden tuttavuuden The Myth of the American Sleepover (2010), joka on David Robert Mitchellin ensimmäinen pitkä elokuva. On kesän viimeinen viikonloppu ja nuoret ympäri kaupunkia viettävät viimeistä vapaata yötä kukin porukoissaan niin pyjamabileissä kuin vähän villeimmissä bileissä. Tytöt ja pojat vierailee tuttujen ja vähän tuntemattomampienkin juhlissa ja samalla tutustuvat toisiinsa.


Vaikka pidänkin niistä perinteisistä kotibileissä rellestävistä nuorista kertovista komedioista, niin oli ihan iloinen yllätys, että tämä elokuva olikin ihan vain kevyt draamaelokuva nuorista juhlimassa. Leffa olikin aihepiiriinsä nähden poikkeuksellisen kiltti ja viaton teinileffa, ja näin ollen mielestäni huomattavasti aidomman tuntuinen kuvaus. Bileissä kyllä juotiin alkoholia ja muuta, mutta ei niin revittelevällä meiningillä kuin yleensä teinileffoissa tehdään. Suurin osa elokuvan nuorista näyttelijöistä oli ihan ensikertalaisia kameran edessä, joka myös näkyi, mutta mielestäni vain hyvällä tavalla ja korostaen sitä aitoa fiilistä. Näiden kasvot eivät olleet muualta tuttuja ja nämä olivat oikeasti ikäisensä näköisiä ja oloisia. Nuoret olivat epävarmoja ja toisiinsa ihastuneiden nuorien kohtaamiset vähän kiusallisiakin. Jossakin vaiheessa elokuvaa aloin pohtia, että mihinköhän vuoteen tämän tapahtumat ajoittuvat. Näiden nuorien tyylit näyttävät aika ajattomilta ja kännykät/tietokoneet yms. loistavat poissaolollaan, eivätkä musiikkivalinnatkaan anna vihiä ajankohdasta, joten ilmeisesti ohjaaja/käsikirjoittaja Mitchell onkin pyrkinyt jättämään vuosikymmenen avoimeksi. Vaikka elokuvassa onkin meneillään aivan kesän viime hetket, on sen tunnelma varsin kesäinen ja juuri sellainen, joka saa kaipaamaan omaa nuoruutta ja nuoren innolla kesäöissä hyppelemistä. The Myth of the American Sleepover ei ole pullollaan jännitystä, toimintaa, hauskuuttamista tai edes suurta draamaa, se on vain mukavan kepeä kertomus aika tavallisten nuorten kesäyöstä.

3 comments:

  1. Omalla kohdalla tuo kirjoittamiseen pakottaminen ei toimi alkuunkaan. Niinpä yleensä teenkin sitten jotakin muuta, tai postaan vaihtoehtoisesti jonkun leffan trailerin. Jonkinsortin sisältöä kaiketi sekin on, vaikkei varmastikkaan kaikille mieleistä sellaista... :D

    ReplyDelete
  2. Parasta jälkeä tulee aina pakottamatta. Ehkeivät muut sitä huomaa, mutta kyllä sitä itse tulee siten ajatelleeksi. Minulla on, kuten on varmasti tullut huomattuakin aika nopea julkaisutahti ja välillä lainausmerkeissä pelottaa, että jos pysähdyn, niin sitten en pystyisi palaamaan takaisin. Onneksi välillä voi postata jotain kokoelmakuvia, kirppariostoksia, tms. joilla saa tavallaan nollattua itseään. Sekin tietenkin auttaa kun kirjoittaa kaikki ideat, muistot ja muut ylös, niin niiden avulla saa tehtyä paljon, kun vain kaivaa varastoista esille jonkin luonnoksen johon ei paljoa tarvitse lisätä.

    ReplyDelete
  3. Minun taas on pakko välillä pakottaa itseni kirjoittamaan, jotta pääsisin taas vauhtiin. Toki huomattavasti parempaa jälkeä tulee silloin, kun oikeasti iskee kunnon inspiraatio kirjoittamiseen, mutta omalla kohdallani on vaan pakko aloittaa jostakin, vaikka niiden ensimmäisten tekstien kirjoittaminen tuntuisikin pakkopullalta. Ja katsellessani viidenkin vuoden takaisia tekstejäni, osaan yhä spotata niiden joukosta ne tekstit, jotka olen kirjoittanut koska on ollut "pakko" julkaista jotakin.

    Mutta tämä pakkohan on kuitenkin vain oma päänsisäinen juttuni, enhän ole kenellekään muulle velvollinen tuottamaan blogiin sisältöä (onneksi, sitten vasta olisikin writer's blockia!) ja pakko onkin ihan väärä sana. Nämä ns. putket auttavat itseäni myös siinä, että osaan valita elokuvat, joista myös kirjoitan. Kun katselen vaikka viisi elokuvaa lyhyen ajan sisällä, en osaakaan päättää mistä niistä kirjoittaisin ja sitten en kirjoita mitään. Nyt tiedän jo etukäteen, että katseltuani tämän leffan, kirjoitan siitä myös blogiin. Toki lopputulos voi olla se, ettei minulla olekaan juuri mitään sanottavaa siitä, mutta aina voi kirjoittaa lyhyen ja laaduttomankin arvostelun! Sisältöä se on sekin...

    ReplyDelete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...