Being John Malkovich (1999) kertoo työttömästä marionettitaiteilijasta Craigista (John Cusack), joka kuitenkin ottaa vaimonsa Lotten (Cameron Diaz) kehotuksesta vastaan työn arkistojana. Erikoinen firma sijaitsee toimistorakennuksessa kerroksessa 7 ½ ja siellä on katto niin matalalla, että työntekijät joutuvan kulkemaan kumarassa. Jo ensimmäisenä päivänä Craig ihastuu Maxine-nimiseen (Catherine Keener) naiseen, joka ei kuitenkaan pidä nukkejen kanssa leikkivää Craigia ollenkaan kiinnostavana. Yllättäen Craig löytääkin työpaikalta kaapin takaa salaisen oven, joka johtaa näyttelijä John Malkovichin (John Malkovich) pään sisälle!
Näin tämän vasta nyt ensimmäistä kertaa! Itseasiassa minulla ei edes ollut kovin selkeää kuvaa mistä koko elokuva kertoo ja luulin harvinaisen pitkään tämän olevaan jokin Malkovichin elämäkertaelokuva. No, sitähän tämä ei tosiaan ole ja elokuvassa oleva John Malkovich on vain hahmo, vaikka aito ja oikea Malkovich sitä esittääkin. Tämä leffa pääsi vähän yllättämään erikoisuudellaan, käsikirjoittaja Charlie Kaufman on totta tosiaan saanut omaperäisen idean ja rakentanut muutenkin sen ympärille erikoisia juttuja. Voi olla, että ihan jokaisella oudolla seikalla on joku todella syvällinen merkitys, mutta osa jäi itselleni ainakin ihan vaan omituisiksi jutuisiksi jutuiksi. Ja ihan lähtökohtaisesti koko idea jätti monta kysymysmerkkiä. Miksi juuri John Malkovich? Miksi tie pään sisälle kävi mutaisen syöksyn kautta ja miksi paluumatka johti aina moottoritien varteen? Miksi kokemus kesti juuri 15 minuuttia? Miksi toimistokerroksessa oli niin matalat katot? Miksi vastaanottovirkailija kuuli aina ihan väärin? Miksi Lottella oli niin paljon erikoisia lemmikkejä? Niin ja ensimmäisen puolituntisen keskityin liikaakin siihen, että miksi Cusackille oli laitettu niin huono ja epäaidon näköinen peruukki, josta tämän omat hiukset törröttivät näkyvillä. Sitten totesin, että ehkä se onkin ihan tarkotuksellista ja asia selviää jossain vaiheessa elokuvaa. Ei selvinnyt, ainakaan minulle.
Olinkin vähän kahden vaiheilla tätä katsoessa: oliko elokuva vähän liiankin outo vai oliko se vain nerokkaan outo? Koska yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että outo=hyvä, niin kallistuinkin koko ajan enemmän siihen, että Being John Malkovich oli kerrassaan nerokkaan outo. Vaikka siinä olikin näitä omituisia juttuja, niin ne tuntuivat elokuvaa katsellessa oikeastaan aika luonnollisilta (paitsi Cusackin peruukki). Leffan ajatus siitä, että miltä tuntuisi olla joku toinen edes vähän aikaa, on kyllä käytetty aihe, mutta samankaltaiseen toteutukseen ei ole tullut törmättyä. Näyttelijävalinnat olivat oikein onnistuneet ja olin aika yllättynytkin, miten paljon pidin John Cusackista tässä, vaikka mies yleensä lähinnä ärsyttää minua. Vaikka en vieläkään tiedä miksi juuri Malkovichin pää oli valittu kohteeksi, niin Malkovich kyllä suoriutui esityksestään hyvin. Elokuva yhdisteli monenlaista genreä ja vaikka se naurattikin, minun on vaikea pitää sitä komediana tai edes fantasiapainoitteisena komediana. Sillä oli kuitenkin synkkäkin puoli, tarinan osuus miehestä, joka joutuu luopumaan työhaaveistaan, eikä parisuhde ei palkitse, eikä edes tämän ihastus kiinnostu miehestä millään. Myöhemmin toki tarinan osuus myös naisesta, joka huomaa olevansa hyvin hukassa identiteettinsä kanssa. Niin ja ehkä pitäisi pitää myös vähän ikävänä puolena sitä, että John Malkovichin pään sisälle tunkeutuu muita ihmisiä. Tämä genreyhdistelmä kuitenkin toimi ja vaikutti omalla tavallaan elokuvan erikoiseen sävyyn ja mahdollisti yllättävät käänteet. Being John Malkovich oli mielestäni siis hyvin erikoinen, mutta samalla erittäin kekseliäs ja myös hyvin viihdyttävä elokuva! Suosittelen kokeilemaan.
No comments:
Post a Comment