Oscars 2013

Ja taas ne Oscar-juhlinnat ovat jo takanapäin. Täytin tuohon edellisen postaukseni taulukkoon voittajia sitä mukaa kun ne julistettiin yön aikana ja sen lopullisen taulukon veikkauksieni kanssa näkee siis täältä. Yllättävän hyvin nuo omatkin veikkaukseni osuivat kerrankin kohdilleen! Ja veikkauksenihan olivat siis vaan tuntumia siitä, että keille saattaisi napsahtaa pysti, eivät omia suosikkejani. Eniten toivoin kuitenkin, että Djangolle irtoaisi joitakin pystejä ja erityisesti se Tarantinon käsikirjoitukselle annettu patsas lämmittikin mieltä. Olin aivan varma, että Argo voittaa parhaan elokuvan ja ihan hyvä osoite se olikin. Tuli hyvä mieli Ben Affleckin puolesta! Juontaja Seth MacFarlane oli mielestäni ihan hyvä ja mieleeni tuli oikeastaan Hugh Jackmanin juonnot parin vuoden takaa. Muutamia erittäin hauskoja heittoja MacFarlanelta irtosi ja tämän poikamainen veikeä hymyily jollain tapaa antoi anteeksi vähän tökerömmätkin heitot. Mielestäni Oscareihin juontajaksi sopii parhaiten vähän vanhempi ja yleisesti pidetty henkilö, sellainen jolla on pitkä ura takana ja on ns. varaa kettuilla muille filmitähdille. Mutta ihan jees tämä MacFarlane oli, ei moittimista!

Ihan parhaimmaksi hetkeksi tämän vuoden gaalasta voisin mainita sen hetken, kun Jack Nicholson vilahti kamerassa! Olen jo monta vuotta itkenyt sitä, kun tuntuu ettei näitä vanhoja kunnon tähtiä enää näy yleisön joukossa, mutta siellä se mies aurinkolaseineen tällä kertaa istui. Loppuvaiheilla aloin jo haaveilla siitä, että mies tulisi vielä lavallekin moikkaamaan ja niinhän se kipusi juontamaan parhaan elokuvan pystin videoyhteydessä Michelle Obaman kanssa. Sen sijaan Kristen Stewartin osuutta lavalla en ymmärtänyt lainkaan ja se olikin harvinaisen kiusallinen hetki. Miksiköhän tämä on haluttu sinne? Stewart ei tosiaan ole millään tapaa puheihmisiä ja eikä tämän näyttelijäsuorituksetkaan taida riittää kuin Razzie-palkinnoille (päivää ennen Oscareita nainen sai huonoimman näyttelijätteren "pystin" peräti kahdesta elokuvasta). Toinen vähän pettymykseksi jäänyt oli se Bond-kunnianosoitus, odotin jotain vähän reppavampaa kun sitä mainostettiin kuitenkin aika reippaasti etukäteen. Totesinkin kisastudiotoverilleni, että ihan turhaan katselin Bondin tämän takia! Juhlan varsinaisena teemana oli musiikki ja vaikka niin paljon kuin nautinkin musiikista ja myös elokuvamusiikeista, oli tämä mielestäni vähän tylsää. Musiikkiesitykset Oscareissa eivät ole koskaan olleet lemppareitani. Katselisin mielummin jotain muuta tunnelmointia ja vaikka juontajien huulenheittoa.

Kun Jennifer Lawrence mainitsi punaisen maton osuudella jalassaan olevan 9 inch heelsit (n. 23cm korkoa), totesin toverilleni, että tuo nainen lentää ihan varmasti turvalleen rappusissa noustessaan lavalle. (Muistaessani jotakin aiempaa gaalaa, joilloin samaiselta naiselta oli revennyt mekko rapuissa.) Tuolloin en tosin miettinyt asiaa niin pitkälle, että Lawrencen pitäisi tosiaan voittaa, jotta kipuaisi sinne lavalle. Olinhan veikannut ihan eri ihmistä pystin saajaksi. Noh, voitto tuli ja turvallaan oltiin, jonka nainen tosin otti mukavan kylmän rauhallisesti. Punaiselta matolta mieleen jäi se, että eivät ne mekkoset tänä vuonna kovin kummoisia ollut, kukaan ei ollut oikein kunnolla räväyttänyt. Aika tylsää katseltavaa se maton osuus kyllä on, juontajia vaan näytetään virnistelemässä ja hyvin harva tähti ehdittiin nähdä haastattelussa. Itse gaalahan se tärkein osuus kuitenkin on ja yleisesti ottaen olin hyvin tyytyväinen niin sen juhlatunnelmaan kuin pystien jakautumiseenkin.

Suomen studiosta voin tänä vuonna vaihteeksi kehua Heikelää, tai no en nyt ihan kehua, mutta tällä kertaa ei tarvitse nurista miehen käytöksestä! Heikelä osasi olla jokseenkin asiallinen ja pysyi aiheessa sekä antoi kaikille sopivasti puheenvuoroja. Muutkin kommentoijat olivat asiallisia ja oli kiinnostavaa kuulla näiden näkemyksiä. Näillä eväillä mentiin tänä vuonna kotivalvomossa: