Tällä viikolla Movie Monday kysyy, että mikä omistamistaan elokuvista on itselleen tärkein ja nimenomaan esineenä. Tämä onkin jännä kysymys, sillä suurin osa leffahyllyni sisällöstä on kuitenkin aika helposti korvattavissa uusilla yksilöillä. Kallistun siis tässä enemmänkin vanhoihin vhs-kasetteihini, vaikka ne eivät edes ole omassa hyllyssäni, vaan varastoituna toisaalla. Lapsena kasetteihin piti itse säästellä pienistä viikkorahoista rahat tai pyytää lahjaksi, eikä niitä tosiaankaan osteltu usein. Haaveilin esimerkiksi Painajainen Elm Streetillä -leffoista vaikka kuinka pitkään ja lainasin niitä jatkuvasti naapurilta. Lopulta sijoitin silloiseen budjettiin nähden ison summan vhs-boksiin, josta löytyivät leffasarjan kolme ensimmäistä osaa. Tuosta ei tulisi mieleenkään luopua, vaikka omistan toki nykyään kaikki sen leffasarjan osat dvd-levyinä.
Voisin kyllä sanoa yhden dvd:ni olevan erityisen tärkeä. Tylsästi vähän toistoa viime viikon haasteeseen, mutta kyseessä oleva elokuva on Kaunotar ja hirviö. Tähän liittyy historiaa sen verran, että halusin lapsena niin kovasti sen omakseni, mutta toiveitani ei kuultu. Lopulta serkkuni nauhoittivat omasta yksilöstään minulle kopion, jonka laatua kuitenkin haittasi melkoisen paljon siinä ollut kopiosuojaus (värit esimerkiksi katoilivat jatkuvasti). Kun sitten kymmenen vuotta myöhemmin (2002) siitä ilmestyi dvd-julkaisu, se myytiinkin kaikkialla loppuun ennen kuin sain hankittua sen omakseni! Kaverini onnistui vielä pari vuotta myöhemmin löytämään itselleen jostakin kaupasta viimeisen yksilön, jonka jälkeen aloitinkin melkoisen metsästyksen löytääkseni itsellenikin jonkun viimeisen kappaleen. Eipä löytynyt, kunnes vihdoin vuonna 2010 elokuva julkaistiin uudelleen dvd:llä! Kyseessä ei enää ole lempileffani (vaikka se Disney-suosikkini onkin), mutta 18 vuoden odottelun jälkeen voisi tuon dvd:n sanoa olevan aika tärkeä.
No comments:
Post a Comment