Hasta la vista, baby.

Tunnustus: Katselin viime viikolla elämäni ensimmäistä kertaa Terminaattorit. Olen onnistunut välttymään niinkin legendaarisilta pätkiltä ja vieläpä ihan tarkoituksella. En voinut lapsena ja nuorempana sietää toimintaleffoja ja jätin järjestelmällisesti kaikki katsomatta. Kauhusta olen pitänyt pienestä pitäen, mutta sellainen turha, tunteeton, kasvoton, lähes juoneton räiskintä ei kiinnostanut pätkääkään. Toki ihmiset yritti uskotella, etteivät kaikki toimintaleffat ole sellaisia ja löytyy niistäkin toinen ulottuvuus, mutta jossain vaiheessa siitä tuli ihan periaatekysymys (epäilisin teininä...), että toimintaahan en katso. Onneksi pääsin siitä muutamia vuosia sitten ja nykyään ei enää kiinnosta mitkään genrerajoitukset. Niiden parinkymmenen vuoden aikana tuli kuitenkin missattua muutamakin tärkeä (ja myös turha) toimintaleffa. En ole esimerkiksi nähnyt yhtään ainutta James Bond -leffaa. En vielä tiedä kumpaan kategoriaan ne kuuluu.

Kaverini on jo varmaankin parikymmentä vuotta yrittänyt saada minut katsomaan Terminaattorit, mutta se oli ihan ykkössijalla not gonna happen -listallani. Nyt olen kuitenkin jo vuosia aikonutkin katsoa ne, mutta ei vaan ole tullut tilaisuutta. Kunnes viimeinkin lainasin ja katsoin kolme ensimmäistä! En aio esitellä juonia nyt sen kummemmin, jos sieltä löytyy joku muukin jolla on näin iso aukko sivistyksessä, voitte vaikka kurkata kaverini blogista juoniselostusta. Vaikka vuosien angstit leffoja kohtaan olikin takana, oli odotukseni aika korkealla. Ennakko-oletukseni oli jo valmiiksi, että kyseessä on hyvät leffat ja tulen pitämään niistä. Onhan ensimmäinen leffa kuitenkin aitoa kasaria, toisessa on nuori Edward Furlong ja kolmannessa Nick Stahl & Claire Danes. Kaveri taisi muuten viimeisimmässä myyntipuheessaan mainita juuri nämä seikat. Niin ja tietysti kahden ensimmäisen leffan ohjaaja ja käsikirjoittaja on itse James Cameron.

James Cameron on ideoinut hienon maailman, tarinan ja hahmot sekä toteuttanut sen upeasti. Ensimmäinen leffa The Terminator olikin varsin hyvä kaikessa kasariudessaan ja esitteli erittäin kekseliäitä ideoita. Jatko-osa Terminator 2: Judgment Day oli kuitenkin suosikkini näistä kolmesta (kaikessa ysäriydessään!) ja se taitaa olla aika yleinen mielipide. Se on aina hienoa, jos hyvää leffaideaa pystytään vielä vaan parantamaan jatko-osassa! Toisessa leffassa keskityttiin enemmän henkilöhahmoihin, tunnepuoleen ja rakennettiin tarinaa paremmin toiminnan lisäksi. Kakkosessa hahmot olivat mainioita ja tehosteet entistä näyttävämpiä. Vähiten pidin kolmannesta leffasta Terminator 3: Rise of the Machines, joka ei enää ollutkaan James Cameronin jälkeä. Kolmas ei mielestäni yltänyt aiempien tasolle oikein millään saralla, vaikka tehosteet on toki parantuneet 20 vuodessa. Neljättä ei kuulemma välttämättä tarvitse katsoa, mutta ehkä sekin tulee joskus katsottua.

Yleisesti ottaen positiivinen yllätys koko trilogiasta oli se, etteivät nämä leffat olleet pelkkää toimintarytinää. Vaikka toimintaakin tulee nykyään katsottua, en vieläkään jaksa sellaisia leffoja, missä vaan aseet räiskii ja helikopterit pörisee, eikä edes ehdi nähdä kuka kuoli. Olisin hyvin mahdollisesti pitänyt parista ekasta Terminaattorista jo lapsena, jos olisin antanut niille mahdollisuuden. Mitäs muita helmiä toimintaleffoja on mahdollisesti jäänyt väliin, jos oli parikymmentä vuotta katsomatta sellaisia?!


Kuvat: allmoviephoto.com, verybadfrog.com