86. Käytin monta vuotta tällaista dvd-koteloa ihan väärin: ujutin sen pahvikannen varovasti muoviosan alta ja olin ärtynyt siitä, kuinka vaikeaa se oli saada vedettyä ilman, että siihen tulee ryppyjä. Sitten eräänä päivänä koin valaistumisen, kun näin jonkun klips vaan avaavan sen muoviosan! (Jos olisin tiennyt kotelon olevan nimeltään snapper, olisin mahdollisesti tajunnut tämän jo aiemmin...)
87. Käytän toisinaan katseltavan elokuvan valintaan enemmän aikaa kuin siihen itse katseluun. Pitää aina löytää juuri sen hetkiseen fiilikseen sopiva elokuva!
88. En nykyään katsele juuri ollenkaan elokuvia televisiosta. En ole oikein koskaan kotona tv:n parhaaseen elokuva-aikaan ja unohdan aina etukäteen tarkistaa ohjelmatiedot tallennusta varten.
89. En ole koskaan katsonut yhtään ainutta James Bond -elokuvaa. Aikomuksenani olisi kuitenkin lähiaikoina aloittaa projekti ja katsella kaikki reilut parikymmentä leffaa ensimmäisestä lähtien!
90. On aika huvittavaa nähdä (liian) myöhään todella tunnettuja elokuvia, koska niistä on jo etukäteen nähnyt niin monia parodioita. Usein tietysti Simpsoneissa, mutta esimerkiksi Bondeista on tullut aika tuttuja Austin Powersin kautta.
Good Will Hunting (1997) kertoo hyvin älykkäästä, mutta kouluja käymättömästä ja traumatisoituneestakin nuoresta miehestä Will (Matt Damon). Will ei kuitenkaan hyödynnä kykyjään vaan eksyy kaveriporukkansa mukana tappeluihin ja käykin tämän tästä oikeudessa setvimässä asiota. Fiksuna kaverina tämä saa useimmiten puhuttua itsensä vapaaksi, mutta tällä kertaa tuomari ei anna armoa ja häkki heilahtaa. Yliopiston matematiikan professori Lambeau (Stellan Skarsgård) näkee pojassa kuitenkin suurta potentiaalia ja pelastaa tämän sillä ehdolla, että Will alkaa työskennellä tämän kanssa matemaattisten ongelmien kanssa ja omia henkilökohtaisia ongelmia tämä saa selvittää viikoittain terapeutti Sean Maguiren (Robin Williams) kanssa. Vaikeiden ensitapaamisten jälkeen Will ja Sean alkavat ymmärtää toisiaan.
Siitä kun näin Good Will Huntingin edellisen kerran on mennyt pieni iäisyys, viimeksi kun katselin tätä, taisi tämä olla vielä ihan uusi leffa! Sen jälkeen olen nähnyt melkoisen monta kertaaJay and Silent Bob Strike Back -elokuvassa olevan Good Will Hunting 2: Hunting Season -kohtauksen, joka naurattaa aina yhtä paljon. Löysin Good Will Huntingin jonkun aikaa sitten sattumalta hyvin halvalla kirppikseltä ja nyt tuli pitkästä aikaa katseltua sekin. Elokuvan käsikirjoitushan voitti aikoinaan myös Oscarin, joka on ainakin siinä mielessä huomioitavan arvoista, että se oli näyttelijäkaverusten Matt Damonin ja Ben Affleckin ensimmäinen elokuvakäsikirjoitus. Toinen Oscar heilahti Robin Williamsille parhaasta miessivuosasta.
Good Will Hunting on varsin hyvä elokuva, enkä ollenkaan ihmettele, että sen käsikirjoitus poiki tuon Oscarin. Sen lisäksi, että se on aika selvää Oscar-materiaalia idealtaan, tarina on myös aika onnistunut. Mietin monta kertaa elokuvan aikana sitä, miten se olisi voinut mennä pilalle väärillä ratkaisuilla. Esimerkiksi jos Willin parisuhteilua Skylariin (Minnie Driver) olisi tuotu liian isoon osaan ja unohdettu sen taakse se kaikki muu olennainen, olisi tarinan varsinainen pointti mennyt ihan ohi. Oli hyvä, että elokuva keskittyy enemmän terapeutti Seanin lähes isällisiin keskusteluihin Willin kanssa ja tämän vuoksi leffa onkin koskettava. Loppuratkaisua en halua spoilata, mutta tällä oli mielestäni aika täydellinen lopetus koko tarinan kannalta, vaikka pelkäsinkin viimeiseen asti (en siis enää muistanut leffan loppua), että se päättyy vähän turhan lässyratkaisuun. Näyttelijäsuorituksesta voin antaa kehuja aidon tuntuiselle Matt Damonille, mutta sitäkin enemmän Robin Williamsille, jonka roolihahmossa on itseasiassa jotain hyvin samaa kuin melkein kymmenen vuotta aiemmin miehen hahmossa Dead Poets Societyssa. Vaikka Good Will Hunting on vähän yllätyksetön, se pysyy mielestäni koko ajan kiinnostavana. Hyvä ja koskettava draamaelokuva 90-luvulta, suosittelen!
Viime viikko meni sairastellessa ja vaikka katselinkin tietysti leffoja, niin en vaan jaksanut kirjoittaa mitään tänne. Toivottavasti kohta taas enemmän eloa täälläkin, mutta nyt on mitä mainion väli mainostaa muutakin luettavaa. Tarkoituksenani on nimittäin ollut jo pitkään laittaa tuonne sivupalkkiin linkit seuraamiini leffablogeihin ja nyt vihdoinkin sain sen tehtyä! Tuossa jonkun aikaa sitten heiteltiin Liebster Blog -palkintoakin ja vaikka en sitä ojentanutkaan eteenpäin, niin se ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö seuraisi muita blogeja tai arvostaisi seuraamiani blogeja. Seuraan kyllä useita elokuva-aiheisia blogeja ja ne ansaitsisivat vaikka minkälaisia palkintoja. Tässä siis lukulistaani ja jatkossa tämän blogin oikeasta reunasta löytyy nämä samaiset linkit. Näitä suosittelen suurella lämmöllä kaikille leffablogeista kiinnostuneille, näistä jokaisesta löytyy asiantuntevaa elokuvatietämystä ja laadukasta tekstiä! Päivitän listaa toki sitä mukaa kun muistan unohtuneita tai teen uusia hyviä löytöjä.
Movie Monday kyselee tällä viikolla zombileffoista. Muiden kauhuleffojen tapaan myös zombileffat uppoavat itselleni varsin hyvin. Muistan hyvin mikä oli ensimmäinen katselemani zombileffa: Peter Jacksonin Braindead! Olin aika nuori (ehkä n. 10-vuotias) ja löysin sen sattumalta joltain vhs-kasetiltamme, tietämättä etukäteen siitä tietenkään yhtään mitään. Innostuinkin ihan kunnolla ja se oli jonkin aikaa lempileffanikin. Näytin sen kerran jopa saman ikäiselle kaverilleni, joka muuten tykkäsi siitä myös. En oikein osaa sanoa mikä olisi suosikkini zombileffoista nykyään, mutta kyllä tuo Braindead aika korkealle sijalle pääsee yhä. Tykkään toki vanhoista klassikoista erittäin paljon, kuten Night of the Living Deadista jatko-osineen. Hyvät naurut saa myös joistakin tuoreista zombileffoista kuten Shaun of the Deadista ja Dead Snow:sta. Noin yleisesti ottaen pidän enemmän yksinkertaisista ja laahustavista zombeista kuin juoksevista ja älykkäistä zombeista, mutta kaikki kelpaa jos vaan on muuten onnistunut zombileffa kyseessä.
