Good Will Hunting (1997) kertoo hyvin älykkäästä, mutta kouluja käymättömästä ja traumatisoituneestakin nuoresta miehestä Will (Matt Damon). Will ei kuitenkaan hyödynnä kykyjään vaan eksyy kaveriporukkansa mukana tappeluihin ja käykin tämän tästä oikeudessa setvimässä asiota. Fiksuna kaverina tämä saa useimmiten puhuttua itsensä vapaaksi, mutta tällä kertaa tuomari ei anna armoa ja häkki heilahtaa. Yliopiston matematiikan professori Lambeau (Stellan Skarsgård) näkee pojassa kuitenkin suurta potentiaalia ja pelastaa tämän sillä ehdolla, että Will alkaa työskennellä tämän kanssa matemaattisten ongelmien kanssa ja omia henkilökohtaisia ongelmia tämä saa selvittää viikoittain terapeutti Sean Maguiren (Robin Williams) kanssa. Vaikeiden ensitapaamisten jälkeen Will ja Sean alkavat ymmärtää toisiaan.
Siitä kun näin Good Will Huntingin edellisen kerran on mennyt pieni iäisyys, viimeksi kun katselin tätä, taisi tämä olla vielä ihan uusi leffa! Sen jälkeen olen nähnyt melkoisen monta kertaa Jay and Silent Bob Strike Back -elokuvassa olevan Good Will Hunting 2: Hunting Season -kohtauksen, joka naurattaa aina yhtä paljon. Löysin Good Will Huntingin jonkun aikaa sitten sattumalta hyvin halvalla kirppikseltä ja nyt tuli pitkästä aikaa katseltua sekin. Elokuvan käsikirjoitushan voitti aikoinaan myös Oscarin, joka on ainakin siinä mielessä huomioitavan arvoista, että se oli näyttelijäkaverusten Matt Damonin ja Ben Affleckin ensimmäinen elokuvakäsikirjoitus. Toinen Oscar heilahti Robin Williamsille parhaasta miessivuosasta.
Good Will Hunting on varsin hyvä elokuva, enkä ollenkaan ihmettele, että sen käsikirjoitus poiki tuon Oscarin. Sen lisäksi, että se on aika selvää Oscar-materiaalia idealtaan, tarina on myös aika onnistunut. Mietin monta kertaa elokuvan aikana sitä, miten se olisi voinut mennä pilalle väärillä ratkaisuilla. Esimerkiksi jos Willin parisuhteilua Skylariin (Minnie Driver) olisi tuotu liian isoon osaan ja unohdettu sen taakse se kaikki muu olennainen, olisi tarinan varsinainen pointti mennyt ihan ohi. Oli hyvä, että elokuva keskittyy enemmän terapeutti Seanin lähes isällisiin keskusteluihin Willin kanssa ja tämän vuoksi leffa onkin koskettava. Loppuratkaisua en halua spoilata, mutta tällä oli mielestäni aika täydellinen lopetus koko tarinan kannalta, vaikka pelkäsinkin viimeiseen asti (en siis enää muistanut leffan loppua), että se päättyy vähän turhan lässyratkaisuun. Näyttelijäsuorituksesta voin antaa kehuja aidon tuntuiselle Matt Damonille, mutta sitäkin enemmän Robin Williamsille, jonka roolihahmossa on itseasiassa jotain hyvin samaa kuin melkein kymmenen vuotta aiemmin miehen hahmossa Dead Poets Societyssa. Vaikka Good Will Hunting on vähän yllätyksetön, se pysyy mielestäni koko ajan kiinnostavana. Hyvä ja koskettava draamaelokuva 90-luvulta, suosittelen!
Kuvat: tumblr.com
No comments:
Post a Comment