Kävin Espoo Cinéssä katsomassa belgialaisen Bas Devosin elokuvan Violet (2013). Elokuva kertoo 15-vuotiaasta Jessestä (Cesar De Sutter), jonka ystävä puukotetaan hengiltä tämän silmien edessä. Jesse ei pysty kauhusta lamaantuneena tekemään mitään muuta kuin katsella tapahtumia lähietäisyydeltä. Tapauksen jälkeen poika jatkaa entiseen tapaan kaveriporukassa temppuilua pyörällä, mutta asia kuitenkin pyörii jatkuvasti Jessen mielessä. Tämän kavereilla ja vanhemmilla on vaikeuksia ymmärtää, mitä poika käy läpi.
Tässäpä taide-elokuvaa kerrakseen. Pidän kyllä vähän taiteellisemmistakin elokuvakokemuksista, mutta nyt täytyy sanoa, että tämä oli jo vähän liikaa minulle. Rehellisesti kertoen: minulla oli oikeasti vaikeuksia pysyä hereillä elokuvasalissa! En halua teilata elokuvaa täysin surkeaksikaan, joten sovitaan niin, että minulla vain on liian sivistymätön maku tähän. Violet oli hyvin hiljainen ja vähäeleinen elokuva. Vuoroja sanoja siinä oli hyvin vähän, kameraa liikutettiin vähän. Siinä saatettiin kuvata viisi minuuttia täysin pysähtynyttä maisemaa täydessä hiljaisuudessa. Sitten kameraa siirrettiin muutama sentti ja sama uudestaan. Joskus taustalla saattoi kuulua hieman tuulen huminaa ja lehdet heiluivat tuulessa. Alla oleva traileri antaa jopa vähän liian toimintarikkaan kuvan elokuvasta! Usein minulle ei myöskään ihan valjennut syy, miksi jotakin tiettyä asiaa haluttiin kuvata. Mikä merkitys jollain maisemalla tai talolla oli? Itseasiassa en ihan hirveästi tajunnut elokuvan tapahtumista enää sen ilmeisimmän, eli ostoskeskuksessa tapahtuneen puukotuksen jälkeen. Menköön tämäkin tyhmyyteni piikkiin. Jotkin kohtaukset olivat hieman helpommin luettavissa ja ne olivatkin mielestäni ihan toimivia kohtia. Esimerkiksi kohta, jossa Jesse pyöräili niin, että tämä piti toisella kädellä vierellään pystyssä kuolleen ystävänsä pyörää, kuvasi hyvin Jessen tuntemuksia. Toinen kohta josta pidin, oli keikkakohtaus, jossa musiikki pauhasi täysillä ja kuvattiin Jessen pysähtyneitä kasvoja heiluvan yleisön joukossa. (Oli muuten virkistävää yleensäkin kuulla ääntä ja nähdä liikettä.) Nämä ja muutamat muut lyhyet kohdat eivät kuitenkaan pelastaneet tätä elokuvaa omalla kohdallani. Tuomioni on, että Violet oli vain todella tylsä elokuva. Suosittelen sellaisille taide-elokuvan ystäville, jotka osaavat arvostaa pysähtyneisyyttä ja hiljaisuutta.
No comments:
Post a Comment