Apr 15, 2014

Back to Basics 2014, ke

Night Visions Back to Basics 2014 -festarit oli ja meni taas. Suurena takaiskuna sairastuin juuri ennen festareiden alkua, enkä millään kyennyt osallistumaan kaikkiin haluamiini näytöksiin, vaikka liputkin oli jo hankittuna. Eniten harmittaa, etten päässyt suunnitellusti katsomaan kaikkia näytettyjä Troma-elokuvia, joista olin erityisen innoissani. Onneksi ei sentään tarvinnut jättää kokonaan väliin! Kaiken muun ajan olenkin vain yrittänyt nukkua itseäni terveeksi, jonka vuoksi näitä arvosteluja tippuu nyt hieman jälkijunassa...

Keskiviikkona alkaneen Back to Basics -tapahtuman ensimmäisenä elokuvana esitettiin Donald Cammellin ohjaama trilleri White of the Eye (1987). Pienessä amerikkalaisessa kylässä riehuu murhaaja, jonka hyökkäykset kohdistuvat yksin kotona olevien naisiin. Mukavaa perhe-elämää viettävät Joan (Cathy Moriarty) ja Paul White (David Keith) joutuvat pyörityksen keskelle, kun Paulista tulee poliisien ykkösepäilty. Huolestunut Joan itsekseen tutkia tapausta saadakseen tietää, että voisiko hänen aviomies todella olla kaiken tuon karmeuden takana.


White of the Eye alkoi todella hienolla tappokohtauksella, jossa hienostorouvan siisti keittiö muuttuikin verellä roiskituksi sotkuksi ja kohtaus nostikin heti odotukseni korkealle. Tämä oli itseasiassa mielestäni koko leffan hienoin hetki, vaikka se ihan alkumetreillä olikin. Enkä nyt tarkoita sanoa, etteikö leffa noin muuten olisi ollut hieno, onneksi vaikuttavia kohtauksia oli lisääkin! Elokuvassa oli koko kestonsa ajan onnistuneen jännittävä tunnelma, jota tehostivat sen vaikuttavat musiikit. Jälkikäteen minulle selvisikin, että musiikkien takana oli Pink Floydin Nick Mason! Pääosien näyttelijät tarjosivat hyvin uskottavat roolisuoritukset ja erityisesti Paulin muuttuvaa persoonaa oli ilo seurata. Toisinaan kuitenkin leffassa tuntui olevan niin monta eri juttua meneillään samaan aikaan, että perässä oli vaikea pysyä (tämä saattaa tosin osittain johtua siitä, että keskittymiskykyni ei ollut ihan parhaimmillaan heikkonevan olotilani vuoksi). Välillä leffassa elettiin nykyhetkeä, välillä mennyttä ja uusia/vanhoja hahmoja ponnahti yhtäkkiä kuvioihin ja koin tämän vuoksi haastavaksi yhdistää tapahtumia ja henkilöitä toisiinsa. Tästä huolimatta White of the Eye oli mielestäni varsin hyvä leffa ja hyvin onnistunut trilleri. Tykkäsin erityisesti niistä hienosti toteutetuista näyttävistä tappokohtauksista, onnistuneesta tunnelmasta ja leffan yleisestä kasariudesta tietenkin! ***

4 comments:

  1. Ite kävin tsekkaamassa ainoastaan Toxic Avengerin (enkä kadu), olisin halunnut tämänkin esitykseen keretä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se näytös oli kyllä huippu, onneksi minäkin pääsin kokemaan sen! Se tosin jäikin itseltäni ainoaksi tromailuksi.

      Delete
  2. Hittolainen, ihan pakko on joskus yrittää päästä käymään uudestan Night Visionsissa. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo pitkä tovi, olisko ollut vuonna 2005 tai 2006. Parina viime vuonna on aina sattunut ilkeästi jotain muuta menoa tai töitä tapahtuman ajankohdalle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suosittelen suuresti uutta vierailua, siellähän on aina mainioita elokuvia katsottavana juuri oikeanlaisen yleisön seassa. Itse olen noin kahdeksan vuotta ravannut Night Visionsin tapahtumissa pari kertaa vuodessa, eikä koskaan ole tarvinnut pettyä!

      Delete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...