Apr 1, 2013

Minulla ei ole kuin tämä elämä ja minun täytyy puolustaa sitä.

Pääsiäisen toinen kotimainen elokuva oli Auli Mantilan ohjaama ja Anja Snellmanin romaaniin perustuva elokuva Pelon maantiede (2000). Oili (Tanjalotta Räikkä) työskentelee oikeushammaslääkärinä ja saa tutkittavakseen rannalta löytyneen miehen ruumiin. Kun Oilin sisko Laura pahoinpidellään puistossa, alkaa Oilille paljastua, että aiemmin löydetyn miehen kuolemaan saattaakin liittyä tämän siskon ystävät. Tämän seurauksena Oili tutustuu vahvan feministin Maaru Tangin (Leea Klemola) johtamaan naisia alistaville miehille vihaiseen porukkaan.

En ollut nähnyt tätäkään elokuvaa aiemmin, mutta nimeen olin sentään törmännyt muutamaan otteseen, mutta se ei ole herättänyt kiinnostusta. En hirveämmin välitä näistä monista rikospätkistä poliisitutkimuksineen ja oikeudenkäynteineen, en pidä tv:n puoleltakaan juuri mistään rikosten ympärillä pyörivistä sarjoista (poikkeuksena tosin esim. Näkijä ja Dexter, joissa on sitten jotain muutakin jännää). Tässä Pelon maantieteessä olikin aika vahvasti juuri sellaista rikossarjan tuntua, joka ei sitten oikein jaksanut kiinnostaa minua. Toisaalta taas elokuvassa oli paikoitellen myös ihan mielekkään jännittävä tunnelma. Tarinan puolestahan elokuvassa olennaisin juttu oli tuo naisten nouseminen väärinkohtelevia ja pelolla hallitsevia miehiä vastaan, joka on tietysti todella tärkeä asia käsiteltäväksi. En vain myöskään ole mikään tyttöenergialeffojen suurin ystävä ja tällainen kostotarina ei herättänyt minussa mitään hyvä me naiset -fiilistä, johon se kenties pyrki. Tähän ehkä vaikutti myös se, että koin leffan naishahmot lähinnä ärsyttäviksi. Maaru Tang oli kyllä oikein tulinen paasaaja ja Oili vastapainona aika vetämättömän rauhallinen, mutta en vain kokenut näistä kumpaakaan kovinkaan pidettävänä hahmona, jollaisiksi ne mielestäni oli kuitenkin tarkoitettu. En tiedä tökkikö tässä itse hahmot, näyttelijät vai kenties vain oma asenteeni. Näyttelijöistä parhaiten mielestäni suoriutui se kenestä ei kuulunutkaan pitää, autokoulunopettaja Auvista näytellyt Pertti Sveholm oli onnistuneen iljettävä tyyppi. Pelon maantiede vaikutti ihan laadukkaalta suomalaiselta rikoselokuvalta, mutta en vain tainnut oikein olla oikeaa kohderyhmää tälle. Tykkäsin kyllä siitä leffan hyvästä synkästä tunnelmasta ja sen muutamista näyttävistä kohtauksista.


En ikävä kyllä onnistunut löytämään elokuvan traileria.

2 comments:

  1. En ees tiedä, miksi tähän piti ängätä moinen poliisijuoni, kun kirjassa sitä ei muistaakseen (?) oo. Tietty elokuvakäsikirjoitus on aina eri juttu, mut silti, mä en oikein jaksa poliiseja missään. Paitsi ehkä Kuopion Poliiseja joskus harvoin Jimiltä. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aijaa! Itseltä on tosiaan jäänyt kirjakin lukematta, niin en näiden eroista oikein tiedä, itseasiassa oletin kirjan olevan juuri sellainen selkeä poliisi ratkoo -dekkari.

      Delete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...