The Hobbit: An Unexpected Journey (2012) on Peter Jacksonin ohjaama J.R.R. Tolkienin Hobitti-kirjaan perustuva elokuva. Vaikka itse kirja onkin julkaistu yhdessä osassa, julkaistaan elokuvaversio kolmessa osassa, joista tämä Odottamaton seikkailu on nyt ensimmäinen. Tarina sijoittuu noin 60 vuotta taaksepäin ennen Taru sormusten herrasta -tapahtumia, kun Bilbon (Martin Freeman) luona tulee vierailemaan Gandalf-velho (Ian McKellen), joka pyytää tätä mukaansa seikkailulle. Mukavuudenhaluinen Bilbo kuitenkin kieltäytyy kunniasta, mutta saakin illalla lisää yllättäviä vieraita kun hänen ovelleen saapuu 13 kovaäänistä ja nälkäistä kääpiötä illallistamaan. Nämä ovat lähdössä matkaan ja lopulta Bilbo päättääkin uskaltautua Thorinin (Richard Armitage) johtaman kääpiöjoukkion mukaan seikkailulle kohti Ereboria.
En ole koskaan saanut kirjoitettua mitään erityisen järkevää arvostelua Lord of the Rings -elokuvista (tässä kai paras mitä olen saanut aikaan), mutta leffathan siis kuuluvat suurimpiin suosikkeihini. Enkä osaa kirjoittaa nyt Hobitistakaan yhtään sen järkevämpää arvostelua. Leffa oli hädin tuskin päässyt alkuun kun olin jo ihan myyty. Ne tutut maisemat, tutut kaverit ja ihan uusi seikkailu. Puhumattakaan niistä Howard Shoren upeista musiikeista! Kylmät väreet nousivat välittömästi pintaan kun tämä matkaa tekevä kääpiöjoukkio kera hobitin ja velhon kävivät lähes päihitettyinä jälleen yhdessä taistoon musiikkien pamahtaessa kunnolla pauhuun. Ja tällaisia kohtia taisi olla aika monta, mutta mitäs siitä... Pahoittelen, että minusta ei vaan saa irti mitään kovin kriittistä arvostelua, sillä tämä oli vaan niin hieno matka takaisin tuttuun maailmaan, jonne oli ehtinyt tulla jo ikävä. Olisin varmaankin ihan mielelläni katsellut kolmen tunnin ajan ihan vaan vaikka niitä maisemia musiikkien säestämänä. En siis todellakaan päässyt pitkästymään Hobitin aikana, vaikka olinkin etukäteen lukenut jostakin liian venytetyistä kohtauksista. Saattoi ollakin, mutta itse en niitä huomannut. Katselin tämän 3D HFR -muodossa ja se oli mielestäni ihan kivaa katseltavaa, tosin myös 2D olisi riittänyt varsin hyvin. (Tässä välissä pitää muuten antaa kiitosta Finnkinon uusista 3D-laseista, ne on melkein aurinkolasien tuntuiset päässä, ei satu enää!) Ainoan kritiikkini tästä elokuvakokemuksesta annan vieressäni istuneille pojille, joille ei tuntunut olevan selvää miten leffateatterissa pitää käyttäytyä ja nämä häiritsivät käytöksellään sitä ihan totaalista todellisuuden unohtamista. Aika hyvin Hobitti kuitenkin onnistui siinä, sillä tuntui suorastaan oudolta talsia takaisin Helsingin loskaisille kaduille suoraan seikkailuista. Ja tylsältä. Ei tämä Hobitin ensimmäinen osa kuitenkaan päässyt LotR-leffojen tasolle, mutta ainakin näin ensimmäisellä katselulla olin ihan vaan lumoutunut. Suosittelen lukemaan jostakin muualta kunnollisemman arvostelun.
Kuva: listal.com
No comments:
Post a Comment