May 19, 2011

Unfortunately, the truth makes everything else seem like a lie.

Avauduin tuossa jonkun aikaa sitten siitä, kuinka en ole oikein katsonut toimintaleffoja. Vastapainoksi sille, en ole koskaan myöskään erityisesti pitänyt romanttisista leffoista. Muutama poikkeus tosin löytyy ihan lempileffoistakin (esim. Before Sunrise) ja muutenkin tarpeeksi kiinnostavalla idealla oikealla tavalla romanttiset leffat voi myös toimia. Pahimpia tapauksia on kuitenkin romanttiset komediat, joissa yleensä se tarina ja huumori on vaan ihan käsittämättömän huonoja. Niin ja niissä pyörii ne samat ärsyttävät naamat leffasta toiseen. Juonellisesti ne noudattaa lähes aina samaa kaavaa ja naurattikin Wikipediassa ollut genren kuvaus: Suhteeseen tulee ongelmia, mutta kaikki päättyy kuitenkin onnellisesti.

Before Sunrise (1995)
Olen kuitenkin melkoinen kevyiden leffojen tehokäyttäjä, usein pyörii taustalla joku kepeä leffa ja toisinaan ne sattuu olemaan romanttista komediaa, sitä kun vaan tulee tv:stä usein. Tosin monesti on pakko jättää katselu kesken, jotkut on niin sietämättömän rasittavia. Eilen tuli kuitenkin katseltua alusta loppuun Valentine's Day (2010), joka pelotti jo valmiiksi. Ashton Kutcher ja Jennifer Garner noin alkutekijöiksi: molemmat ovat kuluttaneet naamaansa vähän liikaakin romanttisissa komedioissa. Lisäksi leffan tapahtumat sijoittuvat ystävänpäivään, joten mitä muutakaan genren tuntien voi odottaa kuin sitä siirappisuutta. Leffan idea lyhyesti: on ystävänpäivä ja kaiken ikäiset ihmiset ympäri Los Angelesia viettävät kukin omalla tavallaan päivää. Nämä ihmiset ja tarinat kietoutuvat erilaisilla tavoilla yhteen.


Olihan se paikoitellen juuri mitä oletinkin leffan olevan. Ennalta-arvattavaa, siirappista ja huumori oli juuri sitä hassunhauskaa. Hyvänä puolena leffassa oli kuitenkin se, että siinä oli monta erilaista rinnakkaista tarinaa. Siinä missä ärsyttävintä katseltavaa oli juuri Kutcherin touhut, pidin mielenkiintoisina esimerkiksi vanhemman pariskunnan ja pikkupojan osuuksia. Varmaankin juuri siksi, että ne tarjoili vähän eri näkökantaa kuin se puhkikulutettu idea: pari-kolmekymppiset tyypit tapaa ja eroaa ja palaa taas yhteen. Leffalla olikin hieman muista poikkeava idea ja hirmuinen lista tunnettuja näyttelijöitä. Jos ei pidä jostain tarinasta, voi keskittyä toiseen. Valentine's Day on kevyttä viihdettä ja uskoisin tämän olevan genressään ihan hyvä leffa; varmaankin yleisesti romanttisen komedian ystävät pitävät myös tästä leffasta. Itsekin pystyin katsomaan sen kivutta loppuun asti!



Kuvat: listal.com

2 comments:

  1. En ole minäkään suuri romanttisten komedioiden ystävä, kyllä niitä silloin tällöin tulee katsottua ja viihdyttäväthän ne ihan kivasti välillä, mutta mitään suuria lemppareita ei kyllä genrestä löydy. Tykkään kuitenkin juuri tämmöisistä monen eri tarinan leffoista, joissa nuo eri tarinat jollain tavalla nivoutuvat yhteen. Esimerkiksi Paris, je t'aime on todella hyvä (vaikkei ehkä ainakaan kokonaan komediaksi voidakaan luokitella). Taas toisaalta tuon leffan pohjalta tehty New York, I love you oli pettymys.

    ReplyDelete
  2. Paris, je t'aime on näkemättä, mutta katselin ihan muutamia päiviä sitten tuon New York, I Love You. Oli se ihan katsottava, siinä oli vähän sama juttu kuin tämän Valentine's Dayn kohdalla, voi keskittyä niihin kiinnostaviin tarinoihin. Suosikkini siinä olikin se vanhan oopperatähden hotelliosuus, joka mun mielestä erottui joukosta selvästi.

    ReplyDelete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...