Jos joku kaipaa vielä jouluksi katsottavaa, niin alta löytyvät linkit kaikkiin tässä blogissa vuosien varrella julkaistuihin jouluelokuva-arvosteluihin!
Dec 23, 2013
Teacher says every time a bell rings, an angel gets his wings.
Kuudes jouluelokuva oli It's a Wonderful Life (1946) eli Ihmeellinen on elämä. Pikkukaupungin tärkeä liikemies George Bailey (James Stewart) on eräänä jouluaattona ajatunut mielestään niin suuriin bisnesongelmiin ja umpikujaan elämässään, että tämä miettii jo itsemurhaa ja toivoo, ettei olisi koskaan syntynytkään. Taivaasta kuitenkin lähetään enkeli Clarence (Henry Travers) ansaitsemaan siipiään pelastamalla perheellinen George tekemästä suurta virhettä. Enkeli näyttää miehelle millaista kaupungin elämä olisi, jos George ei olisi koskaan syntynytkään.
Ihmeellinen on elämä taidetaan näyttää tv:ssä ihan joka joulu, vaikka en itse tule sitä useimmiten edes katsoneeksi. Olin itseasiassa jo aika vanha kun näin sen ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan, saatettiin elää jo 2000-luvun puolella. Elokuvan tarina tuli nimittäin itselleni ensin tutuksi ihan muista yhteyksistä, kuten monien sarjojen jouluspesiaaleista, joissa jaksot on pohjautunut juuri kyseisen leffan ideaan! (Toinen vähän vastaava tapaus on muuten mahtava What Ever Happened to Baby Jane? (1962), jonka nimeä yritin aikoinaan selvittää ihan vain erinäisten sarjojen jaksojen perusteella useamman vuoden!) Eikä kyllä tarvitse ihmetellä yhtään miksi Ihmeellinen on elämän tarinaa on haluttu hyödyntää muuallakin, sillä leffalla on erittäin kekseliäs idea ja vielä hyvä sanoma, se jää pyörimään mieleen. Itsetuhoiselle miehelle näytetään kuinka suuri vaikutus tällä, tämän teoilla ja valinnoilla on useampaan asiaan kuin tämä itse olisi tullut edes ajatelleeksi. Elokuvalla on myös hyvin mieleenkiintoinen kaari, sen alku on melko iloista ja pirteää, jonka jälkeen poljetaan aika tasaista menoa (enkä pelkää yhtään ihan tässä ääneen todeta, että sitä olisi oikeasti voinut vähän tiivistää), sitten vaivutaan syvälle synkkyyteen ja lopulta päädytään jouluiloon. Mielestäni elokuvan ehdottomasti kiinnostavin osuus alkaakin siitä, kun Clarence saapuu Georgen luokse näyttämään vaihtoehtoista todellisuutta, vaikka toki sitä edeltäväkin osuus on tarinan kannalta tärkeää. Georgesta tulee aika tuttu, kun tämän elämää pääsee seuraamaan niin pitkältä ja mukavan miehen päädyttyä synkistelemään, harmittaa katsojaakin ihan oikeasti. Myöskin näyttelijäsuorituksia on hehkutettava, erityisesti tietysti pääroolia vetävää James Stewartia. It's a Wonderful Life on todellinen jouluklassikko, joka on paikkansa klassikoiden joukossa ansainnut hyvällä tarinallaan ja hienolla toteutuksellaan!
Dec 18, 2013
How come a cute little guy like this can turn into a thousand ugly monsters?
Viides jouluelokuva oli Gremlins (1984)! Billy (Zach Galligan) saa isältään lahjaksi pienen mogwai-otuksen nimeltään Gizmo. Leppoisa kaveri söpöilee ja hyräilee, mutta tämän kanssa täytyy olla erityisen varovainen: se ei saa altistua kirkkaalle valolle, sitä ei saa kastella, eikä sitä varsinkaan saa ruokkia puolen yön jälkeen! Billyn kaveri Pete (Corey Feldman) kuitenkin onnistuu vierailullaan vahingossa kaatamaan Gizmon päälle lasillisen vettä, jonka seurauksena Gizmosta sinkoilee pieniä uusia mogwai-karvapalloja. Nämä mogwait eivät ole kuitenkaan niin kilttejä tapauksia kuin Gizmo ja ne vielä onnistuvat saamaan käsiinsä ruokaa puolen yön jälkeen, jonka seurauksena näistä tuleekin melkoisia riiviöitä...
Gremlins! Ai että, yksi lapsuuden suosikkielokuvistani, jota en ollutkaan katsellut moneen vuoteen. En itseasiassa edes muistanut tämän olevan jouluelokuva, mutta totta tosiaan, elokuvassa eletään joulun aikaa. Lapsena tosiaan tykkäsin tästä leffasta erittäin paljon, oma Gizmo olisi ollut todella kova juttu, mutta sain sellaisen hyllyn koristeeksikin vasta muutama vuosi sitten kaveriltani. Mutta eipä Gremlins kai varsinaisesti mikään lasten elokuva ole, se on kuitenkin kauhukomedia ja siinä on melko raakojakin juttuja. Lapsena kun näin tämän varmaankin ihan ensimmäistä kertaa, niin pidin näitä riiviöitä aika pelottavina ja taisin vilkaista sängynkin alle sen päätyttyä - tosin se jännityshän teki elokuvasta vain paremman. Aika vaikea tästä on kyllä nykypäivänä löytää minkäänlaista pelottavuutta, mutta kerrassaan viihdyttävä elokuva Gremlins todellakin on! Siinä on kekseliäs tarina, mainioita otuksia, kiva tunnelma ja vieläpä aika mahtavat musiikit. Tämä on myös hyvin hauska leffa, itse repesin erityisesti kohtaukselle, jossa riiviöt katsovat Lumikkia ja laulavat yhteen ääneen sitä kääpiöiden rallatusta! Elokuva myös näyttää oikein hyvältä vielä melkein 30 vuotta ilmestymisensä jälkeenkin, niin ja samalla tietysti ihanan kasarilta. Ei tästä vaan voi olla pitämättä, se aiheuttaa minussa lähes samankaltaisen reaktion kuin joku Jurassic Park (siitä fiilistelyä täällä) tai muu yhtä nostalginen leffa. Nyt kun taas osaan yhdistää Gremlinsin myös jouluun, on tätä ehdottomasti katseltava tulevinakin jouluina. Kiva jouluinen kauhukomedia, suosittelen!
Dec 13, 2013
I came here so you could wish me a merry Christmas.
Neljänneksi jouluelokuvaksi valikoitui Midnight Clear (2006). On jouluaatto, mutta juhlapyhästä huolimatta joillakin amerikkalaisessa pikkukaupungin asukkailla on yksinäinen ja surullinen olo. Lefty (Stephen Baldwin) on jälleen ongelmissa alkoholin kanssa, menettää työnsä ja on vaarassa menettää oikeuden tavata lapsiaan. Eva (K Callan) on yksin jäänyt vanhempi nainen, joka taistelee huonon muistinsa ja siihen saadun lääkityksen kanssa samalla ikävöiden perhettään. Mary (Mary Thornton Brown) tuntee myöskin olonsa yksinäiseksi, sillä tämän mies on jo vuoden verran ollut sairaskodissa viime joulun liikenneonnettomuudesta seuranneen aivovaurion vuoksi. Samaisesta onnettomuudesta selvinnyt Mitch (Mitchell Jarvis)
kiertää nuorten joululaulajien johdattajana ovelta ovelle
levittämässä joulumieltä, vaikka miehellä on itsellään joulumieli aivan
kadoksissa. Kirk (Kirk B.R. Woller) taas on yksin töissä jouluaattonakin huoltoasemallaan, josta tämä ei nykyisellään edes erityisemmin välitä.
Useimmiten tulee katseltua aika pitkälti komediapainotteisia jouluelokuvia, mutta halusin katsella välillä jotain toisen tyyppistä jouluilua. En muista nähneeni kovinkaan montaa jouludraamaa ja itseasiassa mieleeni tuli ainoastaan pari vuotta sitten katselemani Noel. Tämä Midnight Clear oli selkeästi kuvauksensa perusteella jo aikamoisen nyyhkyä draamaa, joten päätyi katseltavaksi vaihtelun vuoksi. Itseasiassa tämä oli myös idealtaan aika samanlainen kuin Noel useiden erillisten, kuitenkin lopulta toisiinsa kietoutuvien, tarinoiden muodossa (joka tosin taisi olla trendinä jossakin vaiheessa noin muutenkin). Pidin kuitenkin enemmän tästä Midnight Clearista, se oli aidomman ja koskettavamman tuntuinen kokonaisuus. Tässä kaikki hahmot ja heidän tarinat olivat lähes yhtä mielenkiintoisia, vaikka vanhan naisen Evan kohtalo kiinnostikin eniten minua. Tajusin jossain vaiheessa, että tämähän olikin kirkollinen elokuva, mutta jouluelokuvassa se ei ole niin häiritsevä piirre. Eikä se ollut sitä missään tuputusmielessä, ehkä vain enemmänkin sellaisena perin jenkkiläisenä piirteenä, että kirkonmenot nyt vain kuuluu asiaan (vaikka toki joulukirkko Suomessakin kuuluu monen perinteisiin). Tuskin olisin kuitenkaan tullut katselleeksi tätä, jos olisin etukäteen tiennyt sen olevan kristillinen elokuva. Onneksi tuli kuitenkin katsottua, sillä pidin tuosta elokuvan aidosta tunnelmasta ja siitä, että vaikka se olikin aika nyyhkytarina ja pala nousi useammankin kerran kurkkuun, niin se ei kuitenkaan pelkästään vellonut surumielisyydessä. Samalla se oli kuitenkin aika toiveikas. Toisaalta taas ehdottomasti suuri plussa siitä, ettei tähän yritetty millään tapaa lisätä komediallista tai romanttista puolta, jotka on yleensä aika pakollisia puolia jouluelokuvissa! Pisti miettimään sitä, kuinka joulu ei tosiaankaan ole kaikille yhtä hilpeä juhla. Suosittelen Midnight Clearia, jos haluaa iloisten joulunpunaisten elokuvien välissä katsella vaihteeksi vähän syvällisempää jouluun ajoittuvaa elokuvaa.
Subscribe to:
Posts (Atom)
