Nov 8, 2014

Maximum Halloween 3014, la-su

Halloween-kauhuputki huipentui tietysti Night Visionsin koko yön puristukseen elokuvateatterissa. Tänä vuonnahan nämä festarit järjestettiin Kinopalatsissa totutun Maximin sijaan ja kokemuksena tämä teatteri olikin aika erilainen, Kinopalatsi kun on huomattavasti isompi ja siellä on useampia saleja. Näin ollen mitään varsinaista tungosta ei päässyt muodostumaan, sillä, vaikka tänä vuonna oli taas enemmän kävijöitä kuin koskaan aiemmin, levittäytyivät ihmiset isommalle alueelle. En nyt tiedä kuinka kivaa on olla puristuksissa hikisten kainaloiden välissä, mutta kyllähän se ahdistava tungos kuuluisi asiaan! Lisäksi aikatauluissa ei myöhästelty oikeastaan ollenkaan, joka tuntui perin oudolta sekin. Onneksi kuitenkin täyteen ahdetun pikkusalin ilma pysyi mukavasti tutun tunkkaisena aamuyön leffojen aikana - eihän se olisi festariyö eikä mikään, jos ei meinaisi pökertyä sinne salin kuumuuteen ja hapen puutteeseen!

Erinomaiset festarit on takana jälleen kerran, tässä siis vielä niistä viimeisen yön elokuvista:

Let Us Prey (2014) 

Skontlantilaisen poliisiaseman uusi konstaapeli Rachel Heggie (Pollyanna McIntosh) näkee kuinka nuorisorikollinen ajaa vanhemman miehen (Liam Cunningham) päälle, joka kuitenkin katoaa kuin tuhka tuleen. Kadonnut mies ilmestyy myöhemmin poliisiasemalle, mutta miehen henkilöllisyydestä ei saada selvää ja tämä käyttäytyy muutenkin oudosti, jonka vuoksi mies heitetään selliin muiden sekaan. Pian mies saakin koko aseman porukan tunnustamaan syntinsä, tuomaan ne julki ja myös maksamaan synneistään.


Mielestäni tämä Let Us Prey oli melkoinen sekametelisoppa. Sillä oli alkussa aika kylmänrauhallinen tahti, mutta loppupuoliskoltaan se olikin melkoista tykitystä. En olisi osannut odottaa tällaista kehityssuuntaa, elokuvan alun tyylitellyt synkistelyt olivat ihan eri maailmoista kuin sen lopun aseräiskinnät. Leffassa oli myöskin koko ajan aika paljon huumoria ja erityisesti sitten loppua kohden myös yleisö pääsi nauramaan. Siinä vaiheessa kun porukan synnit alkoi käydä ilmi, oli hyvin vaikeaa enää erottaa, että kummat olivatkaan niitä pahempia pahiksia: ne kaltereiden taakse lukitut vai asemaa pyörittävä väki! Näyttelijät leffassa olivat ihan ok, erityisesti Cunningham oli vakuuttava tuona mystisenä lähes ilmeettömänä miehenä. En itseasiassa oikein tiedä mitä mieltä olen tästä elokuvasta, omalla tavallaan se oli mukavan outo sekä viihdyttävä ja alkupuoliskoltaan aika tyylikäskin, mutta en oikein saanut otetta koko elokuvasta. Tätä vaikeutti se, ettei se oikein ollut valinnut linjaansa, vaan se oli sekoitus erilaista kauhua, toimintaa ja komediaakin. Tekisi oikeastaan mieli katsella tämä vielä toiseen kertaan ennen kuin pystyn muodostamaan siitä lopullisen mielipiteen. Nyt en osaa sanoa muuta kuin sen perinteisen: ihan ok. Traileri

_________


Amerikkalainen perusperhe; äiti, isä ja kaksi lasta on lähtenyt varsin perinteiselle lomalle Floridan Disney Worldiin. Perheen isän silmissä hauskana huvittelupaikkana tunnettu maailma alkaa kuitenkin saamaan pahoja piirteitä, siellä tuntuu piilevän jokin suuri pahuus. Toisaalta mies on mielissään kun nuoret ranskalaistytöt tuntuvat flirttailevan tälle ja mies viihtyykin mielellään samoissa laitteissa heidän kanssaan. Perheen äiti ei kuitenkaan jaksa katsella miehen omituista käytöstä ja mukava loma meneekin riitelyksi.


Escape From Tomorrow on paljon puhuttu elokuva sen vuoksi, että se on oikeasti kuvattu Floridan Disney Worldissa ja Kalifornian Disneylandissä, mutta täysin salaa ja tietysti täysin luvatta. Tässä näytöksessä olikin paikalla elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Randy Moore, joka kertoi sen mielenkiintoisesta tekoprosessista. Elokuvaa ei tarvinnut varsinaisesti kuvata salassa, kameroita ei tarvinnut piilotella, sillä tunnetustihan huvipuistot ovat täynnä kameroiden kanssa heiluvia turisteja. Koko työryhmä, niin näyttelijät kuin kuvaajatkin, olivat puistossa ns. tavallisina asiakkaina. Kaikilla oli kuukausikortit ja siellä liikuttiin päivittäin kuin turistit muiden joukossa. Ihmeen ongelmattomasti hommat olivatkin sujuneet, eikä vieläkään ollut kuulemma Disneyn suunnalta kuulunut mitään älähdystä. Tämä elokuvan tekoprosessi oli niin mielenkiintoinen, että olihan se nyt nähtävä millainen lopputulos siitä saadaaan aikaiseksi. Valitettavasti täytyy vaan sanoa, että lopputulos ei sitten ollut ollenkaan niin mielenkiintoinen. Elokuva vaikutti kyllä hyvältä ja koko ajan odotti jännityksellä, että koska se saa sen hyvän käänteen. Lupaavia toimivia ja pelottavia välähdyksiä siitä määrittelemättömästi uhasta oli paljon, leffaan oli saatu onnistuneesti kuvattua iloista Disney-meininkiä täysin eri valossa hyvin kauhumaisesti. Mutta sitä hyvää ja mielenkiintoista käännettä ei sitten koskaan tullutkaan. Suurin osa elokuvasta oli perheen lomariitelyn katselemista ja vasta ihan lopussa alkoi ratketa jotain, mutta sekin oli ihan turhan outoilua. Elokuvalla oli siis erinomainen idea, kekseliäs kuvaustapa, lupaava ja hyvä tunnelma, mutta valitettavasti juoni ontui pahemman kerran. Harmittaa ihan, ettei tämä ollut parempi. Traileri

_________

Starry Eyes (2014) 

Nuori Los Angelesissa asuva näyttelijätär Sarah (Alex Essoe) työskentelee pikaruokaravintolan tarjoilijana, mutta haaveilee läpimurrosta elokuva-alalla. Sarah saakin kutsun mielenkiintoisen kauhuelokuvistaan tutun yhtiön koekuvaukseen, joka kuitenkin menee todella huonosti. Koekuvauksen jälkeen nainen saa omissa oloissaan raivokohtauksen, jonka sattuu näkemään elokuvayhtiön edustaja ja nainen saakin sen ansiosta uuden mahdollisuuden The Silver Screamin päärooliin ja kutsun tapaamaan yhtiön johtajaa. Tapaaminen ei sekään mene kovin hyvin, mutta lopulta uhrausten jälkeen asiat kääntyvät niin, että tämä saa roolinsa. Pian Sarah saa kuitenkin huomata sitoutuneensa johonkin täysin muuhun kun aikoi ja tämä alkaa kokea melkoisia muutoksia niin omassa kehossaan kuin käytöksessään.


Tämä Starry Eyes oli mielestäni yön uusista elokuvista paras ja pidin tästä aika paljonkin. Yksi sen parhaista puolista on Alex Essoen hieno roolisuoritus. Alun kiltistä, kunnollisesta ja kauniista nuoresta naisesta muuntuu loppua kohden jotain täysin vastakohtaista ja vielä vähän enemmän. Muutenkin tulin kiinnittäneeksi paljon huomiota leffan näyttelijöihin, hekin olivat toki ihan hyviä, mutta enemmänkin sen vuoksi, että lähes jokainen näytti jostain yhteydestä tutulta. (Esimerkiksi yksi jota en millään osannut yhdistää mihinkään olikin Gene Simmonsin Nick-poika!) Starry Eyesia tunnutaan useammassakin yhteydessä verrattavan Rosemary's Babyyn (josta kirjoitin muuten hiljaittain arvostelun tänne) ja voin kyllä jossain määrin yhtyä tähän. Niin tuo Sarahin muuntautuminen kuin muutenkin elokuvan tunnelma ja ehkäpä hieman myös idea, muistutti tuota vanhaa klassikkoa ja vain hyvässä mielessä. Starry Eyesissa on mielenkiintoinen idea, miten pitkälle Hollywood-tähteydestä haaveileva, kamalassa pikaruokapaikassa sinnittelevä nuori on todella valmis menemään ja sitten näytetään hieman ylilyöntinä esitettynä se, mihin se sitten voi lopulta johtaa. Pidin tämän elokuvan painajaismaisesta tunnelmasta ja siinä oli hienot musiikit ja se myös näytti upealta. Traileri

_________


Liza (Catriona MacColl) perii vanhan hotellin, joka kaipaa pahemman kerran kunnostusta. Kummasti vain kaikki kunnostamaan saapuvat ihmiset päätyvät kammottavilla tavoilla tapetuiksi. Lähistöllä asuva sokea tyttö Emily (Cinzia Monreale) käy vierailemassa Lizan luona ja kertoo tälle hotellin historiasta ja lopulta uudelle omistajalle alkaa valjeta, että todellisuudessa hotellin tulvivasta kellarista löytyy yksi seitsemästä helvettiin johtavista porteista!


Ei ehkä kovin yllättävä tieto, mutta tämä Lucio Fulcin ohjaama The Beyond oli kaikista yön elokuvista suurin suosikkini. Olen itseasiassa nähnyt tämän joskus vuosia sitten, mutta en enää muistanut siitä erityisemmin mitään. Hankin kyllä tuossa pari vuotta sitten Fulcin Gates of Hell -boksin, mutta en ole vieläkään katsellut näitä leffoja niiltä levyiltä. Mutta olihan se hienoa nähdä tämäkin ihan valkokankaalta! Kyseessähän on kerrassaan upean näköinen elokuva, jossa todella herkutellaan verellä ja raakuuksilla. Näitä ei kuitenkaan roiskita vauhdilla katsojan silmille, vaan jokaista hetkeä luodaan rauhallisesti ja sitten kun jotain kamalaa tapahtuu, sille annetaan kunnolla aikaa ja sitä jäädään tarkastelemaan lähietäisyydeltä. Ja mielellään niitä katseleekin ja ihastelee, kaikki raakuudet elokuvassa on todella tyylikkäästi toteutettuja. Kun taustalla soi vieläpä hieno hyytävä musiikki, on tässä erinomainen kauhutunnelma kohdillaan. Ja se juoni, no, eipä se tosiaan ole elokuvan vahvin puoli, mutta kaikki muu hienous antaa sen anteeksi ja The Beyondista ei voi kuin nauttia. Traileri

_________ 

Masters of the Universe (1987) 

Skeletor (Frank Langella) on kaapannut lukkoseppä Gwildorin (Billy Barty) luoman maagisen avaimen ja aikoo universumin valtiaaksi. He-Man (Dolph Lundgren) ja Gwildor ystävineen aikoo estää tämän ja he saavatkin haltuunsa avaimen ja päätyvät sen luoman portin välityksellä maapallolle. Avain kuitenkin hukkuu kaikessa rytäkässä ja sen löytävät teini-ikäiset Julie (Courteney Cox) ja Kevin (Robert Duncan McNeill). Skeletor on pistänyt He-Manin perään omat joukkonsa ja nyt he kaikki seikkailevat maapallolla etsien tuota maagista avainta!


Odotellessani tämän elokuvan alkamista, aloin miettiä, että miksiköhän muuten valitsin kyseisen elokuvan katsottavakseni. Muiden saliin pääsyä jonottavien keskustelut pyörivät lapsuuden He-Man-leikeissä ja itse muistelin, kuinka lapsena nämä olivat minulle vain isoveljen tyhmiä leluja. (Itseänihän kiinnosti tuohon aikaan enemmänkin Lady Lovely Locksit.) No yksinkertainen syy tähän leffavalintaan oli varmaankin se, että toisessa salissa meni samaan aikaan jotain vähemmän mielenkiintoista ja kyllä minua itseasiassa kiinnosti vihdoin tutustua tähän niin monille isoon, mutta itseltäni aikoinaan täysin väliin jääneeseen, juttuun. Siihen nähden, ettei minulla ollut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia elokuvasta, oli tämä ihan positiivinen kokemus. Siinä oli hyvää seikkailumieltä, hyvää kasariutta, hyvää lapsenmielisyyttä ja kökköä näyttelemistä. Siis oikeasti, miksi se He-Manin näyttelijä oli niin käsittämättömän pökkelö? Pohdin, että vaikka He-Man taitaa olla niitä tärkeimpiä hahmoja (ainakin omissa vähäisissä mielikuvissani He-Man on nimenomaan pääroolissa leikeissä/sarjoissa), niin tämän näyttelijän kohdalla on varmaankin todettu, että sen on vaan parempi useimmiten olla hiljaa ja taustalla. No onneksi muut näyttelijät olivat sitten ihan päteviä ja veivät tarinaa eteenpäin. Kerrassaan viihdyttävä elokuva, joka sai aikaan hyvät naurut ja aplodeja myös kesken elokuvan! Traileri

_________ 

WolfCop (2014) 

Lou Garou (Leo Fafard) on melkoisen huono poliisi, sillä tämä myöhästelee jatkuvasti töistä, eikä työt oikeastaan kiinnosta pätkääkään ja alkoholi maistuu niin työajan jälkeen kuin myös sen aikana. Yhtenä vahvasti alkoholilla läträtyn illan jälkeen mies herää normaalin krapulaisena työaamuun, mutta pikkuhiljaa tälle alkaa tulla omituisia muistikuvia yön tapahtumista. Täysikuun aikaan sitten paljastuukin, että mies on muuttunut ihmissudeksi! Arvatenkin poliisin hommat alkavat nyt ihmissutena kiinnostamaan enemmän.


Voi apua. Koko festareiden ajan olin katsonut kauhulla WolfCopin traileria tietäen, että minulla on lippu siihen näytökseen. Se näytti ihan kamalalta, mutta elin kuitenkin pienessä toivossa, että se olisi kuitenkin jotenkin katsottava elokuva. Ei muuten ollut. En muista kertaakaan aiemmin olleeni yhtä tuskastunut festarinäytöksessä elokuvan huonoudesta! Kyseessä ei ollut väsymys, tylsistys tai yleinen uupumus, vaan ihan vain huonon elokuvan aiheuttama ahdistus. Eikä tämä tosiaankaan ollut niitä elokuvia, jotka on niin huonoja, että ne on hyviä. Siihen tosin elokuvan tekijät olivat varmaan yrittäneet pyrkiä, sillä ei tästä ainakaan hyvää oltu yritetty tehdä. Liika yritys paistoi kuitenkin pahemman kerran läpi ja tämä oli ihan vain huono. Kyseessä oli siis (kauhu)komedia, mutta sen huumori oli vain ihan käsittämättömän surkeaa, en muista yksiäkään kunnon nauruja koko salista. Pari heikkoa hörähdystä. Saatoin itsekin kerran hymyillä jollekin jutulle hetken, mutta sitten tuli jo seuraava läppä, joka hyydytti senkin hymyn nopeasti. Tämä saattoi muuten olla ensimmäinen kerta koskaan, kun annoin NV-yleisöäänestyksessä elokuvalle vain yhden tähden (jossa oli jo yksi liikaa)! Oli se vaan huono. Traileri

_________ 


Joukko japanilaisia lähtee avaruusalus AAB-Gammalla käymään Marsissa tutustumaan paikkoihin, joissa on tehty ufohavaintoja. He kohtaavatkin lentäsen lautasen matkallaan ja saavat Maahan viemisiksi erikoisia näytteitä. Maassa näytteistä kehittyykin valtavan kokoinen jättiläisavaruusolio, joka lähtee seikkailemaan ympäri Japania murskaten alleen kaiken mitä eteen sattuu!


Perinteisesti aamun viimeisen elokuvan aikana alkaa silmät lumpsumaan silkasta väsymyksestä oli kyseessä mikä tahansa elokuva, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Onneksi kuitenkin tämä X oli erittäin viihdyttävä pätkä ja vaikka silmät välillä tykkäsivät jäädä useammaksi sekunniksi kiinni, niin pysyin tälläkin kertaa koko yön hereillä! Tosin en aivojumiltani tajunnut ihan heti, että katselemamme versio oli tosiaan englanniksi päällepuhuttu, joten ruotsinkieliset tekstitykset säikäyttivät ihan hyvin hetkeksi. Siinä olisi muuten takuulla maistunut uni, jos olisin katsellut japaniksi puhuttua leffaa ruotsiteksteillä... Eihän tässä leffassa hirveästi järkeä ollut, mutta nämä vanhat japanilaiset hirviöelokuvat ovat vain niin ylilyöntejä, ettei voi kuin viihtyä. Eikä pelkästään hirviöiden ulkomuodon vuoksi (katsokaa nyt tuotakin otusta kuvassa!), mutta myös leffan muista käänteistä ja dialogeista löytyy ihan käsittämättömiä juttuja. Tässäkin oli yhtäkkiä joku ihan hirmuinen kolmiodraama meneillään tutkijoiden välillä, joka sitten loppua kohdin meinasi nousta tärkeämmäksi jutuksi kuin tuo alienin taltutus! Juuri sopiva lopetusleffa, se nauratti ja kiinnosti, yleisö tykkäsi. Traileri

7 comments:

  1. Masters of the Universe on paras elokuva ikinä. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaatinee hieman pidempää historiaa noiden kavereiden parissa, jotta voisi ihan noin voimakasta lausuntoa antaa. :D

      Delete
  2. Voi vitsi, harmi että toi Wolfcop olikin huono ku näytti kuvan perusteella että olisi voinut kuulua niihin, "niin huono, että on hyvä elokuviin"! Ajatus vaikuttaa ainkin nerokkaalta - Wolfcop! :D

    Niin ja kunniottavaa, että jaksat käydä näissä puristuksissa. Olen itse ollut vain kerran Night Visionissa ja kyllä teki aika tiukkaa se aamun vika elokuva. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Valitsinkin WolfCopin katsottavaksi juuri hauskan kuuloisen idean vuoksi, ajattelin että siinäpä hyvä nauratuspätkä aamuyön väsyneille... Joo ei.

      Kyllähän nuo koko yön leffateattereilut vähän meinaa tiukkaa tehdä, mutta tykkään kuitenkin näistä tapahtumista niin paljon, että kyllä sen vaan kestää ja jaksaa. :)

      Delete
  3. Heräsin katsomaan tuota X:ää kaverini patistelemana. Scifiä, ihmissuhdekiemuroita ja vertahyytäviä hirviöitä, ai että!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen aina miettinyt, että kuinkahan mukavaa niihin aamun vikoihin näytöksiin on saapua suihkunraikkaana hyvien yöunien jälkeen. Vastassa ihana äärimmäisen tunkkainen sali ja se hädin tuskin hereillä oleva zombiyleisö.

      Delete
    2. Saipahan verukkeen narauttaa korkkia jo ennen kymmentä.

      Delete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...